Etusivu » Raskauspahoinvointi

Raskauspahoinvointi

Lääkärikirja Duodecim
10.10.2017
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Pahoinvointia ja oksentelua ilmenee kolmella neljästä raskaana olevasta alkuraskauden aikana. Vain 1 %:lla oireet ovat vaikeita, jolloin käytetään termiä hyperemesis gravidarum, runsas raskaudenaikainen oksentelu. On mahdollista mutta harvinaista, että pahoinvointi ja oksentelu jatkuvat koko raskauden ajan. Raskauspahoinvoinnin syytä ei tunneta. Noin 20-40 %:lla äideistä raskauspahoinvointi saattaa toistua seuraavassa raskaudessa, mutta yleensä lievempänä.​

Lievempiä ruoansulatuselimistön vaivoja on useilla naisilla raskauden aikana. Närästys on yleistä raskauden jälkipuoliskolla kohdun mahalaukkuun aiheuttaman mekaanisen paineen vuoksi. Myös ruokatorven ja vatsalaukun välisen sulkijalihaksen jäntevyys vähenee.

Raskauden aiheuttama ummetustaipumus on yleistä, koska suolen seinämän lihaksisto laiskistuu.

Oireet

Pahoinvoinnin tunnetta ja lievää oksentelua pidetään normaalina raskausmerkkinä. Lievää raskauspahoinvointia esiintyy lähes jokaisella odottavalla naisella. Se alkaa yleensä 5.–7. viikolla, on pahimmillaan 9.–11. viikolla ja lakkaa useimmilla lähes kokonaan 14. viikkoon mennessä. Oireet ovat tavallisesti pahimmat aamuisin.

Hyperemeesissä oireet alkavat tavanomaisena raskauspahoinvointina, mutta parin viikon kuluessa oksentelukohtaukset tihenevät ja jatkuva yökkääminen aiheuttaa myös ylävatsakipua. Oksennuksessa voi näkyä veriviiruja. Jos mikään ruoka tai juoma ei pysy sisällä, paino voi laskea ja potilas kuivuu.

Taudin toteaminen

Tila on helppo tunnistaa tyypillisistä oireista. Painoa on syytä seurata. Hyperemeesi-tilanteessa pahoinvointi johtaa kuivumiseen ja yli 5 %:n painonlaskuun. Hankalammassa tilanteessa kannattaa tutkia verikokeita, Hb (ks. «Hemoglobiini (B-Hb)»1) ja Hkr (ks. «Punasolujen määrä (B-Eryt) ja hematokriitti (B-Hkr)»2) sekä elektrolyytit Na (ks. «Natrium (P-Na)»3) ja K (ks. «Kalium (P-K)»4). Näiden arvojen perusteella voidaan arvioida elimistön kuivumista. Joskus on syytä tutkia kilpirauhanen (ks. kilpirauhaskokeita «http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=snk&p_haku=kilpirauhastutkimus&p_loki=e»1), koska sen liikatoimintaan voi liittyä vastaavia oireita.

Itsehoito

Yleensä oireet eivät haittaa normaalia elämää. Moni kuitenkin joutuu muuttamaan ruokavaliotaan, ja on hyvä jättää kahvi sekä happamat ja kovin maustetut ruoat pois. Kannattaa syödä usein mutta pieniä aterioita sekä juoda nesteitä, jotka tuntuvat parhaiten pysyvän sisällä. Ärsyttäviä hajuja ja makuja kannattaa välttää. Lääkehoidoista ei yleensä ole apua. Hoidoksi on käytetty B6-vitamiinia (annoksella 10–25 mg × 3), mutta tieteellistä näyttöä sen tehosta ei ole.

Närästykseen (ks. «Närästys»5) voi hankalissa tilanteissa käyttää tilapäisesti happolääkkeitä (antasideja tai H2-salpaajia). Pienet välipalat kannattaa muistaa, koska närästys ja pahoinvointi voimistuvat tyhjällä vatsalla. Ummetuksen (ks. «Ummetus»6) hoidossa kuitupitoinen ruokavalio on tärkeä. Lisäksi voidaan käyttää ummetuslääkkeitä (ns. bulk-laksatiiveja tai esimerkiksi laktuloosia tai magnesiamaitoa).

Oksentelu tai voimakkaampikaan pahoinvointi ei vaaranna raskauden ennustetta eikä vaurioita sikiötä. Hyperemeesi ei altista naista myöhemmille ruoansulatuskanavan sairauksille.

Milloin lääkäriin

Joskus tarvitaan sairaalahoitoa. Jos oksentelu on pitkittynyt eivätkä nesteetkään pysy sisällä, kannattaa tilanne rauhoittaa laskimonsisäisellä nestehoidolla, joka vähentää oksentelua. Pahoinvointia voivat hillitä eräät antihistamiinit sekä metoklopramidi. Näiden lääkkeiden tehosta ei kuteinkaan ole kunnon tieteellistä näyttöä, mutta niitä pidetään turvallisena raskauden aikana. Närästykseen voidaan käyttää H2-salpaajia tai protonipumpun estäjiä, mutta ne eivät hillitse oksentelua.

Ehkäisy

Sopiva ärsyttämätön ruokavalio ja pienet mutta tiheästi nautitut ruokamäärät pitävät ainakin lievemmät vatsaoireet ja närästyksen hallinnassa. Riittävä liikunta ja kuitupitoinen ruokavalio ovat suositeltavia ummetuksen ehkäisyssä. Riittävä lepo, ärsyttävien hajujen, makujen ja tilanteiden välttäminen ja pienten välipalojen nauttiminen ehkäisevät jonkin verran pahoinvointia.

Käytettyjä lähteitä

Aitokallio-Tallberg A, Pakarinen P. Voimakas raskaudenaikainen pahoinvointi. Duodecim 2005;121(13):1437-43 «/xmedia/duo/duo95068.pdf»2.

Aitokallio-Tallberg A, Ylikorkala O. Hyperemeesi. Kirjassa Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s 391–394.

Uotila J. Äitiysneuvolatarkastukset ja neuvolassa annettu hoito. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja (online; vaatii käyttäjätunnuksen). Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 15.4.2016