Etusivu » Valkovuoto

Valkovuoto

Lääkärikirja Duodecim
29.10.2016
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Emättimessä on aina jonkin verran valkovuotoa. Emättimen limakalvot erittävät nestettä, kohdunkaula erittää limaa, ja limakalvojen pinnasta irtoaa kuolleita soluja. Valkovuodon määrä vaihtelee kuukautiskierron eri vaiheissa estrogeenivaikutuksen mukaan. Kuukautiskierron puolivälissä se on erityisen runsasta, ja samalla lima muuttuu kirkkaammaksi ja venyväksi. Emättimessä on aina jonkin verran bakteereita; runsas maitohappobakteerikanta on hyödyllinen limakalvojen toiminnalle. Emättimen normaali pH on 3,8–4,0.

Lievän valkovuodon ilmaantuminen on ensimmäisiä merkkejä käynnistyvästä munasarjojen toiminnasta murrosiässä. Vaihdevuosien jälkeen valkovuoto vähenee. Runsas valkovuoto viittaa emättimen tulehdukseen. Yleisin valkovuoto-oireen aiheuttaja on ns. sytolyysi (solujen hajoaminen), joka kuitenkin on normaalitila.

Oireet poikkeavassa valkovuodossa

Emätintulehduksen (ks. «Emätintulehdukset»1) oireita ovat lisääntynyt valkovuoto ilman alavatsakipuja; joskus voi olla lievää virtsaputken suulla tuntuvaa kirvelyä. Kutina ja kirvely viittaavat hiivasienen aiheuttamaan emätintulehdukseen (ks. «Emättimen hiivatulehdus»2). Märkäinen, kellertävä tai harmahtava vuoto, jossa on hajua, viittaa bakteeritulehdukseen (ks. «Emättimen bakteeritasapainon häiriö (bakteerivaginoosi)»3). Kupliva, vihertävä valkovuoto viittaa trikomonastulehdukseen; se on nykyisin varsin harvinainen. Jos valkovuoto on verensekaista tai siihen liittyy kuumetta tai alavatsakipua, tulehdus on yleensä levinnyt kohtuun tai munanjohtimiin (ks. «Sisäsynnytintulehdukset»4).

Tulehdusepäilyn tutkiminen

Valkovuodosta voidaan ottaa tulehdusnäytteet (ks. Valkovuodon tutkiminen «Valkovuodon tutkiminen»5). Ns. fluornatiivitutkimuksessa valkovuotonäyte tutkitaan mikroskoopilla. Valkovuotoviljelyssä tutkitaan hiiva ja trikomonas. Papakoe (ks. «Papakoe»6) on hyödyllinen, varsinkin jos sitä ei ole viimeisen vuoden aikana otettu. Papassa voidaan nähdä tavallisimmat emätintulehduksen aiheuttajat. Sukupuolitaudin mahdollisuus on syytä tutkia ottamalla klamydia- (ks. «Klamydia»7) ja mahdollisesti tippurinäyte (ks. «Tippuri»8).

Itsehoito

Hygieniasta huolehtiminen on tärkeää, mutta liiallista peseytymistä ja saippuaa on vältettävä. Pikkuhousunsuojia ei ole hyvä käyttää jatkuvasti normaalin valkovuodon vuoksi, sillä ne saattavat ärsyttää ulkosynnyttimiä. Jos valkovuodon syynä ei ole tulehdus, voi joillekin olla apua maitohappobakteereja sisältävistä emätinpuikoista, jotka normaalistavat emättimen pH:ta ja bakteerikantaa. Hiivatulehdukseen on saatavissa apteekista ilman reseptiä 1–3 päivän emätinpuikkokuureja sekä suun kautta yhtenä päivänä otettava tablettilääkitys. Jos oireet ovat selkeät, lääkehoitoa voi kokeilla kerran ilman tutkimusnäytteiden ottoa.

Milloin lääkäriin

Tutkimuksiin on syytä hakeutua aina, jos epäilee sukupuoliteitse tarttuvaa tulehdusta. Tutkimukset ovat myös aiheelliset, jos oire on ilmaantunut äkkiä. Samoin valkovuotoon liittyvä virtsakirvely, alavatsakivut, verensekainen vuoto tai muut yleisoireet ovat aina syy lääkärikäynnille.

Lähteet

Nieminen P. Vulvovaginiitti. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 3.10.2016.

Raudaskoski T. Anamneesi ja muut tutkimukset. Kirjassa: Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 55–61.