Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Syyskampanja
 
 

Virtsankarkailu naisella

Lääkärikirja Duodecim
1.10.2013
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Naisen virtsankarkailu eli virtsainkontinenssi on tavallinen oire, joka satunnaisena koskee puolta kaikista naisista. Säännöllinen haittaava virtsankarkailu lisääntyy iän myötä, ja erityisesti vaihdevuosien jälkeen: 25–60-vuotiailla suomalaisnaisilla siitä kärsii 20 % ja yli 70-vuotiaista jo 60 %.

Oireet

Oireen vaikeusasteesta saa parhaan kuvan järjestelmällisellä kartoituksella. Tärkeätä on selvittää, karkaako virtsa ilman ponnistusta, vähäisessä ponnistuksessa (esimerkiksi seisomaan noustessa) tai vain yhtäkkisessä voimakkaassa ponnistuksessa (esimerkiksi aivastaessa, hyppiessä). On myös syytä kirjata, kuinka paljon virtsaamiskertoja on päivisin ja öisin, kuinka paljon virtsaa karkaa kerrallaan ja liittyykö mukaan virtsakirvelyä.

Taudin toteaminen

Satunnainen virtsankarkailu on tavallinen oire, eikä se vaadi toimenpiteitä. Joskus taustalla on lieväoireinen virtsatietulehdus, se voidaan poissulkea tutkimalla virtsanäyte (ks. «Virtsanäytteet»1) laboratoriossa. Jos oire on jatkuva, on syytä erottaa inkontinenssin tyyppi. Tärkeimmät virtsankarkailun tyypit ovat ponnistusinkontinenssi, pakkoinkontinenssi tai edellä olevien yhdistelmä eli sekainkontinenssi. Lisäksi tunnetaan ns. ylivuotoinkontinenssi. Siinä virtsan karkaaminen liittyy virtsarakon akuuttiin tai krooniseen tyhjenemishäiriöön eli virtsaretentioon.

Selvittelyssä on hyödyksi oirehaastattelu standardoituilla lomakkeilla, joilla määritellään inkontinenssin haitta-aste ja tyyppi. Perusselvittelyyn kuuluu virtsaamispäiväkirjan pito.

Ponnistusinkontinenssi

Virtsa karkaa ponnistuksessa ilman virtsapakkotuntemusta. Lantionpohjan lihakset ja sidekudokset "pettävät" ja vatsaontelon paineen nousu ylittää virtsaputken senhetkisen paineen, jolloin virtsa pääsee karkaamaan. Taustalla on siis virtsaputkea ympäröivien tukirakenteiden tai virtsaputken sulkijamekanismin heikkous. Vaivalle altistavat mm. ylipaino, raskaus ja synnytykset sekä runsas tupakointi. Myös synnynnäinen sidekudosheikkous voi aiheuttaa ponnistusinkontinenssia.

Pakkoinkontinenssi

Virtsan karkaamista edeltää pakonomainen virtsaamistarve, ja sen taustalla on krooninen rakkoärsytys. Pakkoinkontinenssi voi liittyä toistuviin virtsatietulehduksiin tai niiden jälkivaivoihin, aiempiin gynekologisiin tai virtsateiden leikkauksiin. Tahattoman rakkolihaksen supistelun taustalla voi olla neurologinen sairaus (esimerkkinä MS-tauti tai Parkinsonin tauti). Estrogeeninpuute vaihdevuosien jälkeen pahentaa virtsan karkaamista. Noin 80%:lla syy on tuntematon.

Itsehoito

Hoidon tavoitteena on parantaa virtsaputken ja lantionpohjan lihasten toimintaa lihasharjoitteilla sekä rakon tahdonalaista kontrollia rakkoharjoituksilla, ks.harjoitteluohje «Potilasohje omatoimiseen harjoitteluun»1. Fysioterapeutti voi avustaa oikeiden harjoitusten neuvonnalla. Lantionpohjan ohjattu lihasharjoittelu on vaikuttava hoito kaikissa virtsankarkailun muodoissa.

Vaihdevuosien jälkeen kannattaa kokeilla paikallista estrogeenihoitoa. Estrogeenia sisältäviä puikkoja ja voiteita saa apteekista ilman reseptiä. Nykyisin on saatavissa hyviä inkontinenssisuojia, joita joudutaan käyttämään, jos mitkään hoidot eivät auta.

Ylipainoisilla henkilöillä laihduttaminen vähentää tehokkaasti virtsankarkailua, ks. tutkimusnäyttö «Laihdutus auttaa virtsakarkailuun»2.

Apuvälineillä voidaan tilannetta auttaa. Siteet, vaipat ja vuodesuojat estävät virtsan vuotamisen vaatteisiin. Emättimeen asetettavat tamponit estävät virtsan karkailua lyhytaikaisen fyysisen ponnistelun yhteydessä.Asiantunteva hoitaja vastaa hankinnoista ja ohjauksesta.

Milloin lääkäriin

Lääkäriin kannattaa hakeutua silloin, kun oire on jatkuva ja se haittaa päivittäistä elämää tai aiheuttaa sosiaalista tai hygieenistä haittaa. Perusselvityksiin kuuluu gynekologinen tutkimus, lantionpohjan lihasten voiman selvittely sekä virtsanäytteen tutkimus. Tarvittaessa rakon ja lantionpohjan lihasten toimintaa selvitetään tarkemmin ns. urodynaamisilla mittauksilla.

Ponnistusinkontinenssia voidaan hoitaa leikkauksilla. Mini-invasiiviset ns. nauhaleikkaukset ovat tehokkaita paikallispuudutuksessa tehtäviä toimenpiteitä. Puhtaassa ponnistusinkontinenssissa tämän leikkauksen pitkäaikaiset tulokset ovat hyviä: 10 vuoden kuluttua leikkauksesta 90 % potilaista on kuivia.

Pakkoinkontinenssia voidaan helpottaa antikolinergisillä lääkehoidoilla, mutta niiden sivuoireet voivat haitata lääkehoidon säännöllistä käyttöä. Yleisimmät haittavaikutukset ovat suun kuivuminen, näön hämärtyminen, huimaus, ummetus ja virtsaumpi.

Jos leikkaus ei tule kyseeseen, voidaan harkita sekä ponnistus- että sekatyyppisessä inkontinenssissa ns. injektiohoitoa, jossa virtsaputken ympärille ruiskutetaan polyakrylamidihydrogeeliä (Bulkamid®).

Ehkäisy

Lantionpohjan lihasten kuntoa kannattaa ylläpitää lihasharjoituksilla, jo nuoresta pitäen. Erityisesti synnytyksen jälkeen kannattaa harjoittelua tehostaa. Suositeltavia liikuntalajeja ovat esimerkiksi kävely, pilates, jooga, pyöräily, vatsatanssi tai muu tanssi, jossa lantionpohjan lihaksia voi supistaa. Painonhallinta, tupakoimattomuus, ummetuksen hoito ja yleinen fyysinen aktiivisuus ehkäisevät virtsankarkailua. Virtsankarkailusta kärsivän kannattaa välttää lantionpohjaa kuormittavia raskaita liikuntalajeja, esimerkkinä aerobic, juoksu, kori- ja lentopallo sekä squash.

Lisää tietoa virtsankarkailusta

Valtakunnallisen Käypä hoito -suosituksen "Naisten virtsakarkailun hoito" potilasversio, ks. «Virtsankarkailu - naisten yleinen ja turhaan salailtu vaiva»3.

Käytettyjä lähteitä

Nilsson CG. Naisen virtsatieongelmat. Kirjassa Ylikorkala O, Tapanainen J. Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s 203–214.

Stach-Lempinen B. Naisen virtsainkontinenssi. Lääkärin käsikirja. Päivitetty 22.3.2013. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi