Etusivu » Ahdistus- ja unilääkkeiden sekä masennuslääkkeiden lopetusoireyhtymä

Ahdistus- ja unilääkkeiden sekä masennuslääkkeiden lopetusoireyhtymä

Lääkärikirja Duodecim
10.9.2017
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Ahdistus- ja unilääkkeiden lopetusoireyhtymällä tarkoitetaan oireita, jotka ilmenevät henkilön lopettaessa pidempään jatkuneen ahdistus- tai unilääkkeen käyttönsä tai vähentäessään selvästi käyttämänsä lääkkeen päivittäistä määrää. Myös useimpien masennuslääkkeiden lopettamisen yhteydessä voi ilmetä saman tyyppisiä lopetusoireita. Lopetusoireita on kutsuttu myös vieroitusoireiksi.

Erityisesti voimakkaat lopetusoireet saavat henkilön helposti jatkamaan tarpeetonta tai tarpeettomaksi käynyttä lääkkeen käyttöään. Tällöin lopetusoireet ovat merkki ns. fysiologisesta lääkeriippuvuudesta. Tämä tapahtuu erityisen helposti juuri ahdistus- ja unilääkkeiden kohdalla, koska tavallisimmat lopetusoireet muistuttavat niitä oireita, joiden vuoksi henkilö alun perin alkoi käyttää kyseisiä lääkkeitä. Myös muilla psyykenlääkkeillä – kuten useimmilla masennuslääkkeillä ja psykoosilääkkeillä – ilmenee lopettamisen yhteydessä usein samankaltaisia 1–4 viikossa ohimeneviä, mutta joskus hyvinkin kiusallisia lopetusoireita.

Ahdistus- ja unilääkkeiden sekä masennuslääkkeiden lopetusoireita ovat hikoilu ja pulssin kohoaminen (yli 100/min), käsien vapina, unettomuus, ahdistuneisuus, pahoinvointi ja oksentelu, motorinen kiihtyneisyys, ääni- ja ärsykeherkkyys, joskus ohimenevät näkö-, kuulo- tai kosketusharhat tai epileptiset kouristukset.

Lopetusoireiden voimakkuus, ajankohta ja kestoaika riippuvat käytetyn lääkkeen häviämisnopeudesta ja osin myös henkilön rakenteellisista ominaisuuksista. Elimistöstä nopeasti häviävien lääkkeiden lopetusoireet ovat yleensä voimakkaampia ja ilmenevät jo 1–2 vuorokauden kuluessa lääkkeen käytön lopettamista tai annoksen pienenemisestä. Pidemmän häviämisnopeuden omaavilla ahdistuslääkkeillä (esimerkiksi diatsepaami, klonatsepaami) lopetusoireet ovat voimakkaimmillaan usein vasta 4–6 vuorokautta lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen. Ne saattavat kestää asteittain lieventyen 1–5 viikon ajan, joskus harvoin lievinä jopa 2–4 kuukauden ajan.

Ehkäisy

Tarpeettoman ahdistus- ja unilääkkeiden säännöllisen käytön välttäminen on paras keino välttää lopetus- ja vieroitusoireiden ilmeneminen. Jos lääkkeiden käyttö on kuitenkin ollut hoidollisesti tarpeellista, lopetus- ja vieroitusoireiden ilmenemisen todennäköisyyttä tai niiden voimakkuutta voidaan vähentää alentamalla käytetyn lääkkeen annosta vähitellen, joskus puoli tai neljännes tablettia 1–2 viikon välein, joskus tätäkin hitaammin.

Itsehoito

Lääkkeiden lopetuksen jälkeen ilmenevät lopetusoireet ovat luonteensa vuoksi yleensä suhteellisen lieviä, vaarattomia ja aina ohimeneviä. Osalla lääkkeitä pidempään ja suurempina annoksina käyttäneistä henkilöistä vieroitusoireet saattavat kuitenkin olla joskus sekä erittäin kiusallisia että kestää asteittain lieventyen jopa viikkojakin. Tällöin lääkkeen käytön lopettaminen saattaa edellyttää lyhytaikaista sairaala- tai laitoshoitoa.

Vähänkin voimakkaampina ilmenevät lopetusoireet voivat olla osoitus alkavasta tai jo kehittyneestä lääkeriippuvuudesta (ks. «Lääkeriippuvuus ja lääkkeiden väärinkäyttö»1). Tällainen vain lopetusoireina ilmenevä lääkeriippuvuus ei kuitenkaan suinkaan läheskään aina ole osoitus lääkkeen käytön tarpeettomuudesta, jos taustalla on henkilön toimintakykyä haittaava ahdistuneisuus tai vaikeahoitoinen unettomuus. Pelkkinä lopetusoireina ilmenevä lääkeriippuvuus ei myöskään ole luonteeltaan päihteellistä tai addiktiivista lääkeriippuvuutta. Päihteellisessä lääkeriippuvuudessa ahdistus- ja unilääkkeitä käytetään tavanomaista suurempina annoksina ja usein yhdessä alkoholin tai muiden päihteiden kanssa. Psyykkisen addiktion ilmetessä ihminen ottaa lääkettä pakonomaisesti tarpeettoman usein, vaikka lääkkeen lisäkäyttö ei vahvistakaan lääkkeen farmakologisia vaikutuksia.

Jos lääkeriippuvuuden aiheuttanut lääke ei (enää) ole hoidollisesti tarpeellinen, on lopetusoireiden ilmetessä syytä lopettaa lääkkeen käyttö annosta aina asteittain vähentäen. Tämä on kuitenkin syytä tehdä hoitavan lääkärin ohjeiden mukaan.

Milloin hoitoon

Lopetusoireet voivat olla niin kiusallisia, että henkilö ei omin avuin kykene lopettamaan pieniannoksistakaan tarpeetonta tai tarpeettomaksi muodostunutta lääkkeen käyttöään. Näissä tilanteissa ja etenkin, jos käytetyn lääkkeen annos on vähänkin suurempi, henkilön tulee lähiviikkojen kuluessa kääntyä lääkärin puoleen. Lopetusoireyhtymänä ilmenevän lääkeriippuvuuden onnistunut hoito edellyttää monesti lääkeannoksen asteittaista ja joskus hyvin hidasta vähentämistä useiden viikkojen tai jopa kuukausien kuluessa. Tällaisen lääkeriippuvuuden aiheuttanut lääke korvataan usein lääkkeillä, jotka eivät aiheuta lääkeriippuvuutta.

Jos ahdistus- ja unilääkkeiden käyttö on luonteeltaan päihteellistä, tulee aina kääntyä lääkärin tai A-klinikan puoleen.

Käytettyjä lähteitä

Huttunen MO, Socada L. Psyykenlääkkeet ja niiden käyttö. Kustannus Oy Duodecim 2017.

Seppä K, Aalto M, Alho H, Kiianmaa K (toim.). Huume- ja lääkeriippuvuudet. Kustannus Oy Duodecim 2012.