Oirekuva

Akuutin stressihäiriössä oirekuva vaihtelee eri henkilöillä. Erilaisten dissosiatiivisten kokemusten asemasta tai niiden ohella traumaattinen tapahtuma koetaan uudelleen, mikä ilmenee toistuvina muisti- ja mielikuvina, tuntemuksina, palaumina, unina tai tunteena tapahtumien elämisestä uudelleen. Henkilö pyrkii usein välttämään muistikuvia traumasta herättäviä ärsykkeitä, ajatuksia, tunteita, keskusteluita, paikkoja tai ihmisiä. Hänellä ilmenee vaikeuksia keskittyä, lisääntynyttä varuillaanoloa, ahdistuneisuutta ja unettomuutta.

Esiintyminen

Akuutti stressihäiriö kehittyy sitä todennäköisemmin, mitä järkyttävämmästä tapahtumasta on ollut kyse. Erittäin järkyttävät tapahtumat aiheuttavat tämän reaktion käytännössä lähes kaikille, tavanomaisempien onnettomuustilanteiden jälkeen oirekuva kehittyy eri tutkimusten mukaan 10–60 %:lle aikuisista. Aikaisemmat traumaattiset kokemukset ja yleinen ahdistusherkkyys lisäävät äkillisen stressireaktion todennäköisyyttä.

Itsehoito

Valtaosa akuuteista stressihäiriöistä menee ohi itsestään. Oireiden lievittämisessä tärkeintä on tilanteen rauhoittaminen ja turvallisuuden tunteen lisääminen. Lepo, konkreettinen apu ja mahdollisten fyysisten vammojen hoito on tärkeintä. Trauman tapahtumien selkeyttävä jäsentäminen vähentää sen herättämää ahdistuneisuutta. Yksityiskohtaisemmat keskustelut trauman herättämistä ahdistavista tunteista on viisasta jättää myöhäisempään ajankohtaan, jos akuutissa vaiheessa luonnostaan ilmenevät oireet eivät ala lievittyä. Näin erityisesti, jos traumasta keskusteleminen lisää oireista kärsivän ahdistuneisuutta. Joillakin ihmisillä heti onnettomuuden jälkeen tapahtuva yksityiskohtaisempi jälkipuinti saattaa jopa lisätä traumaperäisen stressihäiriön kehittymisen riskiä.

Hoito

Mikäli oireet ovat voimakkaita ja vaikeuttavat huomattavasti toimintakykyä tai sosiaalisia suhteita, on syytä kääntyä lääkärin, psykiatrin tai psykologin puoleen traumaperäisen stressihäiriön kehittymisen ja pitkittymisen estämiseksi. Trauman yhteydessä ilmenneet dissosiatiiviset oireet tai autonomisen hermoston aktivoitumisesta johtuvat ruumiilliset oireet (sydämentykytys, hikoilu, verenpaineen kohoaminen) voivat olla merkki siitä, että oireet saattavat pitkittyä.

Hoidossa käytetään erilaisia kriisipsykoterapeuttisia hoitokeinoja, rentoutusharjoituksia, joskus hypnoosia. Akuutin stressihäiriön lääkehoidossa käytetään ensisijassa ahdistuneisuutta tai unettomuutta lievittäviä masennuslääkkeitä, joskus myös ahdistus- ja nukahduslääkkeitä. Lääkkeiden käyttö pyritään kuitenkin rajaamaan vain tarvittaessa otettavaksi tai 1–3 viikon pituiseksi jaksoksi. Autonomisen hermoston aktivoitumisesta johtuvaa sydämentykytystä tai hikoilua lievittävät beetasalpaajat (esim. propranololi) saattavat vähentää traumaperäisen stressihäiriön kehittymisen mahdollisuutta.