Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Lentävät hyönteiset
 
 

Aurinkoihottuma

Lääkärikirja Duodecim
17.6.2016
Iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Auringon ultraviolettisäteily (UV) voi aiheuttaa ihottumaa yksinään ilman muita lisätekijöitä (käsitellään tässä artikkelissa), yhteisvaikutuksena sisäisen tai ulkoisesti käytetyn lääkkeen kanssa (ks. «Valolääkeihottumat»1) tai yhteisvaikutuksena iholle joutuvan kemikaalin kanssa (esim. kasvien aiheuttama fytofotodermatiitti, ks. «Fytofotodermatiitti (auringon ja kasvien kemikaalien aiheuttama ihottuma)»2).

Joidenkin ihosairauksien oireet voivat pahentua UV-säteilystä. Tällaisia ovat mm. ruusufinni (ks. «Ruusufinni»3), punahukka (ks. «Ihon punahukka (DLE)»4), huuliherpes (ks. «Huuliherpes eli yskänrokko (Herpes simplex tyyppi 1)»5), pemfigoidi (ks. «Pemfigoidi»6) sekä joskus myös atooppinen ihottuma (ks. «Atooppinen ekseema (ihottuma)»7) ja psoriaasi (ks. «Psoriaasi»8). Yleisin auringon ultraviolettisäteilyn haittavaikutus on kuitenkin auringonpolttama (ks. «Auringonpolttama ja auringolta suojautuminen»9).

Valoihottumia aiheuttavat auringon UVB (280–320 nm)- ja UVA (320–400 nm) -säteet, joskus myös näkyvä valo (ks. «Ultraviolettisäteily (UV) ja sen vaikutus ihmiseen»10).

Monimuotoinen valoihottuma (MMVI)

Monimuotoista valoihottumaa (MMVI) on joka viidennellä suomalaisella jossakin elämän vaiheessa. Se alkaa tavallisesti 20–30 vuoden iässä, joskus jo lapsena, ja se saattaa hävitä 30–50-vuotiaana.

MMVI:n iho-oireet ovat nimensä mukaisesti monimuotoisia. Keväisenä tai kevätkesäisenä aurinkoisena päivänä paljaana olleet ihoalueet alkavat kutista voimakkaasti yleensä muutaman tunnin sisällä aurinkoaltistuksesta, joskus vasta 1–2 vuorokauden kuluttua. Punoittava, pieniläiskäinen, näppyläinen ihottuma ilmestyy samoille alueille pian kutinan alkamisen jälkeen. Ihottumassa voi olla myös parin millimetrin läpimittaisia kirkkaita rakkuloita. Aina ihottumaa ei ilmaannu, oireena on vain kutina. Pikkupojilla ihottumaa on tyypillisesti korvalehdissä. Oireet häviävät tavallisesti parissa päivässä, hitaimmillaankin 1–2 viikossa. Useimmilla näin reagoivilla ihottuma ei uusiudu saman kesän aikana (ks. kuva «Monimuotoinen valoihottuma»1), mutta voi toistua seuraavana keväänä. Harvinaisemmat MMVI:n muodot tekevät koholäiskäistä tai näppyläistä, jäkälöitynyttä, kutiavaa, koko kesän oireilevaa ihottumaa valoalueille.

Valoekseema

Valoekseemassa auringolle altistuneelle alueelle tulee tasainen punoitus ja tulehdus, ekseema. Raja terveeseen ihoon on jyrkkä. Varjoon jäävät ihon osat, kuten nenän tai leuankärjen alapuoli, korvantaustat, ihopoimut yläluomissa ja niskassa säästyvät usein. Valoekseema muistuttaa valolääkereaktiota, mutta siinä syynä ei ole valolle herkistävä lääke tai muu kemikaali. Oireet alkavat ja poistuvat hitaasti. Iho on oireeton talvisin.

Valoekseema on yleensä ikääntyneempien ihmisten ongelma, ja taustalla on usein pitkäaikainen perusihottuma, kuten atooppinen ihottuma tai kosketusallergia.

Krooninen aktiininen dermatiitti

Krooninen aktiininen dermatiitti muistuttaa aluksi valoekseemaa. Ihottuma alkaa hilseilevänä punoituksena kaulan ja kädenselkien alueilla. Kutina on voimakasta. Kroonistuessaan iho paksuuntuu. Vuosien saatossa se alkaa jo helmi-maaliskuussa ja kestää usein lokakuulle saakka. Se voi muuttua ympärivuotiseksi ja tulla myös valolta suojatuille alueille.

Krooniseen aktiiniseen dermatiittiin liittyy tavallisesti kosketusallergia kromaattia, kobolttia, kumikemikaaleja tai asterikasvien kemikaaleja kohtaan. Tyypillinen potilas on yli 50-vuotias mies. Oireita aiheuttaa usein myös ikkunan läpi tuleva UVA-säteily.

Valonokkosihottuma

Valonokkosihottuma on harvinainen. Kutiavat, punoittavat paukamat kehittyvät minuuteissa aurinkoaltistuksen jälkeen ja häviävät 20–30 minuutissa. Karaistumista voi tapahtua kesän mittaan, mutta ei yhtä hyvin kuin monimuotoisessa valoihottumassa.

Itsehoito

Pieniläiskäisen MMVI:n oireita hillitään hydrokortisonivoiteella tai voimakkaammilla, reseptillä saatavilla kortisonivoiteilla. Antihistamiini hillitsee kutinaa jonkin verran. Kortisonitabletit (käsikauppavalmisteena saatava hydrokortisoni puremien ja pistojen hoitoon) vähentävät oireita tehokkaammin kuin kortisonivoiteet tai antihistamiinitabletit. Niitä otetaan 2–3 peräkkäisenä päivänä.

Auringon ultraviolettisäteilyltä suojaudutaan vaatteilla, päähineellä ja käyttämällä paljaaksi jäävillä ihoalueilla aurinkosuojavoiteita (suojakerroin 30–50) sekä pysymällä pois keskipäivän auringosta. Beetakaroteenista ei ole apua valoihottumiin.

Milloin hoitoon?

Valoihottumat ovat lieväoireista MMVI:aa lukuun ottamatta aihe hakeutua lääkärin tutkimuksiin. Hoitoon hakeudutaan lähiviikkoina. Valoihottumien taudinmääritys edellyttää usein jatkolähetettä erikoissairaanhoitoon, jossa on mahdollisuus mm. UV-punekynnyksen määritykseen ja viivästyneen kosketusallergian testaukseen.

Käytettyjä lähteitä

Hannuksela M. Valoihottumat. Kirjassa: Hannuksela M, Peltonen S, Reunala T, Suhonen R (toim.). Ihotaudit. 2., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2011.

Hasan T, Paakkari P. Valo- ja valolääkeihottumat. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim; päivitys 15.5.2015 «http://www.terveysportti.fi/dtk/ltk/avaa?p_artikkeli=ykt00351»1 (vaatii käyttäjätunnuksen)

Elmets CA. Photosensitivity disorders (photodermatoses): Clinical manifestations, diagnosis, and treatment. UpToDate «http://www.uptodate.com/home»2 (vaatii käyttäjätunnuksen)

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi