Valoihottumaa voi aiheuttaa auringon UVB (280–320 nm) - ja UVA (320–400 nm) -säteily ja joskus myös näkyvä valo (ks. Ultraviolettisäteily (UV) ja sen vaikutus ihmiseen). Valoihottuma voi ilmetä myös valon ja sisäisen tai ulkoisesti käytetyn lääkkeen yhteisvaikutuksena tai valon ja iholle joutuvan kemikaalin yhteisvaikutuksena (esim. kasvien aiheuttama fytofotodermatiitti).

Joidenkin ihosairauksien oireet voivat pahentua UV-säteilystä. Tällaisia ovat mm. ruusufinni, punahukka, huuliherpes ja valkopälvi (vitiligo). Yleisin auringon ultraviolettisäteilyn haittavaikutus on kuitenkin auringonpolttama.

Monimuotoinen valoihottuma (MMVI)

Monimuotoista valoihottumaa (MMVI) on lähes joka viidennellä suomalaisella jossakin elämän vaiheessa. Se alkaa tavallisesti 20–30 vuoden iässä ja saattaa hävitä vuosien kuluessa.

MMVI:n iho-oireet ovat nimensä mukaisesti monimuotoisia. Kevään tai alkukesän aurinkoisena päivänä paljaana olleet ihoalueet alkavat kutista voimakkaasti muutaman tunnin sisällä aurinkoaltistuksesta, ja alueille ilmaantuu punoittavaa, pieniläiskäistä tai näppyläistä ihottumaa. Pikkupojilla rakkulaista valoihottumaa on tyypillisesti korvalehdissä. Oireet häviävät tavallisesti parissa päivässä. Iho karaistuu osalla kesän aikana, mutta oireet uusiutuvat herkästi seuraavana keväänä.

Kuva

Monimuotoinen valoihottuma. Monimuotoinen valoihottuma (ks. Valoihottuma (aurinkoihottuma)) toistuu yleensä joka kevät ensimmäisten aurinkoaltistusten yhteydessä. Usein iho karaistuu eikä vastaavanlaista reaktiota enää samana kesänä synny. Ihottumaa hoidetaan tarvittaessa kortisonivoiteella.

Krooninen aktiininen dermatiitti

Krooninen aktiininen dermatiitti on melko harvinainen, pitkäkestoinen valoihottuman muoto. Potilas on useimmiten vanhempi mies, jolla on taustalla esimerkiksi atooppinen ihottuma tai allerginen kosketusihottuma metalleille tai hajusteille. Valoihottumaa esiintyy aluksi vain kesäkaudella auringolle altistuneilla alueilla kuten kasvoilla, kaulalla ja kädenselissä. Oireita ovat ihon punoitus, hilseily ja kutina, ja pikkuhiljaa myös ihon paksuuntuminen. Taudin kroonistuessa ihottuma muuttuu ympärivuotiseksi ja leviää myös valolta suojatuille alueille.

Valonokkosihottuma

Valonokkosihottuma on harvinainen fysikaalisen nokkosrokon muoto. Kutiavat, punoittavat paukamat kehittyvät minuuteissa aurinkoaltistuksen jälkeen ja häviävät muutaman tunnin kuluessa. Karaistumista voi tapahtua kesän mittaan, mutta ei yhtä hyvin kuin monimuotoisessa valoihottumassa.

Itsehoito

Auringon ultraviolettisäteilyltä suojaudutaan vaatteilla, päähineellä, käyttämällä aurinkosuojavoiteita (suojakerroin 30–50) sekä pysymällä pois keskipäivän auringosta. Beetakaroteenin tehosta valoihottumiin ei ole selvää näyttöä.

Monimuotoisen valoihottuman oireita hoidetaan hydrokortisonivoiteella tai tarvittaessa voimakkaammalla, reseptillä saatavalla kortisonivoiteella. Antihistamiini hillitsee kutinaa jonkin verran. Kortisonitabletteja (käsikauppavalmisteena saatava hydrokortisoni puremien ja pistojen hoitoon) käytetään poikkeuksellisen voimakkaan MMVI-reaktion hoitoon kerta-annoksena tai lääkärin ohjeen mukaan 2–3 päivän ajan. Valonokkosihottuman hoito on antihistamiini.

Milloin lääkäriin?

Valoihottumat lievää monimuotoista valoihottumaa lukuun ottamatta ovat aihe hakeutua lääkärin tutkimuksiin. Valoihottumien taudinmääritys voi edellyttää laboratoriokokeita, ihon koepalaa ja joskus erikoissairaanhoidossa tehtäviä tutkimuksia, kuten valotestejä ja viivästyneen kosketusallergian selvittämistä.

Kirjallisuutta

  1. Hannuksela M. Valoihottumat. Kirjassa: Hannuksela M, Peltonen S, Reunala T, Suhonen R (toim.). Ihotaudit. 2., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2011.
  2. Airola K. Valo- ja valolääkeihottumat. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 18.12.2020.
  3. Rhodes LE, Bock M, Janssens AS ym. Polymorphic light eruption occurs in 18% of Europeans and does not show higher prevalence with increasing latitude: multicenter survey of 6,895 individuals residing from the Mediterranean to Scandinavia. J Invest Dermatol 2010;130(2):626-8.