Etusivu » Huonokuntoisuus

Huonokuntoisuus

Lääkärikirja Duodecim
17.2.2017
yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelma

Huonokuntoisuus on yleinen oire. Heikko fyysinen suorituskyky ilmenee rasitustilanteessa hengästymisenä tai uupumisena. Toisaalta huono kunto, joka usein yhdistyy ylipainoon, voi myös heijastua jaksamiseen ja aloitekykyisyyteen yleisemminkin. Nopea kunnon huonontuminen voi olla seurausta sairaustilasta. Tällöin huonoon kuntoon liittyy usein muitakin oireita. Vanhoilla ihmisillä vähäinenkin sairaus voi nopeasti heikentää kunnon.

Syyt

Yleisin syy huonoon fyysiseen kuntoon on yksinkertaisesti liikunnan puute sekä tähän mahdollisesti liittyvä ylipaino tai tupakointi. Kun elimistön hapen tarve rasituksessa lisääntyy, harjoituksen puutteessa oleva verenkiertoelimistö ei jaksa kuljettaa lihaksille riittävästi happea. Hapen kuljetukseen osallistuvan veren hemoglobiinin matala pitoisuus veressä (ks. «Anemia (alhainen hemoglobiini)»1) voi aiheuttaa väsymystä ja hengästymistä. Myös lukuisat sairaudet, jotka vaikuttavat keuhkoihin, sydämeen, verisuoniin, veren hapenkuljetuskykyyn tai yleisesti elintoimintoihin, voivat aiheuttaa kunnon huononemista tai hengästymistä. Tulehdussairauksiin liittyy lisäksi usein lämpöilyä tai jäsensärkyjä, keuhkojen sairauksissa hallitsee hengenahdistus, sydämen sairauksissa tähän voi liittyä rintakipu ja syöpäsairauksiin voi liittyä paikallisoireita tai yleistä riutumista. Aineenvaihduntasairaudet, kuten diabetes (ks. «Diabetes (sokeritauti)»2) ja kilpirauhasen sairaudet (ks. «Kilpirauhasen sairaudet»3), voivat alkuun ilmetä kunnon huononemisena. Huonokuntoisuuden tunne ja aloitekyvyttömyys voivat myös olla oireena masennustilasta.

Itsehoito

Jos huonokuntoisuus on kehittynyt hitaasti eikä siihen liity rasituksessa tuntuvaa rintakipua tai hengenahdistusta, on turvallista aloittaa kunnon kohottaminen lisäämällä liikuntaa ja tarpeen mukaan terveellistämällä elintapojaan lopettamalla tupakointi ja vähentämällä ylipainoa. Fyysisen rasituksen tulee olla säännöllistä vähintään kolmasti viikossa tapahtuvaa noin puolen tunnin kestoista, jonka aikana sydämen syketaajuus on noin 65–85 % henkilökohtaisesta maksimisykkeestä. Maksimisyke voidaan arvioida kaavasta 210 - (0,65 x ikä vuosina). Näin esimerkiksi 50-vuotiaan henkilökohtainen maksimisyke on 175–178. Tällöin harjoituksen aikana sydämen sykkeen tulisi olla välillä 115–150. Tälle sykealueelle päästään reippaalla kävelyllä.

Milloin lääkäriin?

Äkillisesti romahtanut kunto ilman tavallisia oireita (esimerkiksi hengitystietulehdus) voi olla merkki saman vuorokauden aikana hoitoa vaativasta sairaudesta. Vanhoilla ihmisillä melkein mikä tahansa sairaus, jopa lievä nestehukka riittämättömän juomisen vuoksi voi romahduttaa fyysisen kunnon. Jos tilanne ei korjaudu yksinkertaisilla keinoilla, on aina hakeuduttava lääkäriin syyn selvittämiseksi ja tilanteen korjaamiseksi.

Lievästikin huonontunut yleiskunto edellyttää lääkärin tutkimuksia lähipäivinä, jos esimerkiksi fyysinen suorituskyky heikkenee melko nopeasti eli muutamassa viikossa. Tutkimukset ovat tarpeen myös hitaasti huonontuneen kunnon vuoksi, jos syy ei ilmeisesti ole elintavoissa. Mahdollisten selviteltävien sairauksien kirjo on laaja, mutta oireiden kartoituksella ja melko yksinkertaisillakin laboratoriotutkimuksilla voidaan usein selvittää, onko kyse sairaudesta vai liikunnan puutteesta.