Etusivu » Lentävien hyönteisten pistot ja puremat

Lentävien hyönteisten pistot ja puremat

Lääkärikirja Duodecim
26.9.2014
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Ihminen reagoi lentävien hyönteisten pistoihin ja puremiin yksilöllisesti. Useimpien hyönteisten pistoista ja puremista tulee paikallinen punoitus ja turvotus niiden erittämän myrkyn tai niiden syljen sisältämien ärsyttävien aineiden takia. Myrkkyreaktio kestää yleensä tunteja tai päiviä. Myrkyt ja syljen entsyymit ovat usein myös allergeeneja, joille allergiaan taipuvainen henkilö voi herkistyä. Allerginen reaktio on voimakkaampi ja kestää tavallisesti kauemmin kuin myrkkyreaktio. Allergiaa aiheuttavat lentävät hyönteiset Suomessa ovat hyttysiä, kärpäsiä tai pistiäisiä. Ensin mainittuihin kuuluvat hyttysten lisäksi mäkärät ja polttiaiset, kärpäsiin muun muassa hirvikärpäset ja paarmat, pistiäisiin mehiläiset ja ampiaiset.

Hyttyset

Hyttyset ovat Suomessa yleisimmät allergiaa aiheuttavat lentävät hyönteiset. Myrkkyreaktioita niiden pistoista ei juuri tule. Allergiareaktioita tulee noin 90 %:lle väestöstä, mutta vain noin 10 % on laskettava todellisiksi allergikoiksi, jotka kärsivät pistosreaktioista. Viitisen prosenttia suomalaisista ei saa hyttysten pistoista minkäänlaista reaktiota.

Hyttysallergia ilmenee kahdella tavalla. Heti piston jälkeen pistokohtaan ilmestyy nokkospaukama, joka painuu pois muutamassa tunnissa. Reaktio kuitenkin voimistuu uudelleen vuorokauden kuluessa ja saattaa kestää päiviä, jopa 1–2 viikkoa. Myös rakkulaisia reaktioita nähdään. Reaktiot ovat voimakkaimmillaan alkukesällä hyttyskauden alussa ja heikkenevät kesän kuluessa sietokyvyn eli toleranssin kehittyessä. Herkkyys palaa seuraavan talven aikana.

Suomessa on nelisenkymmentä hyttyslajia, joista tärkeimmät allergian aiheuttajat ovat metsähyttynen (Aedes communis), rämehyttynen (Aedes punctor) ja lintuhyttynen (Culex pipiens). Niiden syljen allergeenit poikkeavat toisistaan siinä määrin, että pahoja hyttysoireita voi olla 2–3 kertaan kesän kuluessa. Lintuhyttynen on kevään ensimmäinen lentävä hyttynen, sillä se talvehtii aikuisena. Metsähyttynen on puolestaan yleisin hyttyslajimme.

Hyttysen aiheuttamia reaktioita voi hoitaa paikallisesti apteekista saatavalla hydrokortisonivoiteella tai antihistamiinia sisältävällä puikolla. Suun kautta otettava antihistamiini auttaa hyvin nokkosihottumareaktioon, jos sen ottaa ennen pistosta. Hyttyskarkotteet «Hyönteiskarkotteet»1 tepsivät hyvin hyttysiin.

Loppukesän hyttyset voivat levittää jänisruttuoa eli tularemiaa «Jänisrutto eli tularemia»2 sekä pogostantautia eli nivelrokkoa «Pogostantauti (nivelrokko)»3. Keskikesän hyttyset voivat levittää harvinaista Inkoo-viruksen aiheuttamaa aivotulehdusta.

Mäkärät ja polttiaiset

Mäkärät (Simulium sp) ja polttiaiset (Culicoides sp) aiheuttavat kaikille myrkkyreaktioita (ks. kuva «Mäkärän piston reaktio»1). Mäkäränpuremasta seuraa ärsytysreaktiona pieni ihonalainen verenpurkauma, ja sen ympärille muodostuu punainen ja lievästi turvotnnut alue. Polttiaisen 1–3 mm kokoista puremakohtaa polttelee voimakkaasti. Ne eivät aiheuta allergisia reaktioita. Mäkärän ja polttiaisen puremia on myös vaatteiden peittämällä alueella, sillä ne ryömivät usein vaatteiden alle ruokailemaan. Allergia niiden pistoille on hyvin harvinaista. Mäkäröitä on pääasiassa kevätkesällä, polttiaisia enemmän loppukesällä. Ne eivät levitä bakteeri- ja virusinfektioita. Niihin eivät hyttyskarkotteet tehoa.

Mäkärät voivat levittää jänisruttoa «Jänisrutto eli tularemia»2.

Paarmat

Kärpäsiin kuuluvista paarmoista allergiareaktioita on kuvattu pääasiassa vain sokkopaarmasta (Chrysops sp) ja suppupaarmasta (Haematopota pluvialis). Edellisen tuntee siitä, että sen siivet ovat lepotilassa delta-asennossa ja niissä on suuria mustia laikkuja. Jälkimmäisen siivet ovat pienipilkkuiset ja lepoasennossaan supussa. Paarmareaktiot ovat nokkosihottumaa ja paikallista, jopa koko raajan käsittävää turvotusta. Nautapaarma (Tabanus bovinus) on suurin paarmamme. Siitä ei juuri koskaan nähdä allergia- tai myrkkyreaktioita.

Paarman aiheuttamia allergiareaktioita hoidetaan antihistamiineilla ja tarvittaessa kortisonitableteilla. Kaikkein herkimmille annetaan adrenaliiniruisku (ks. «Anafylaktinen reaktio (äkillinen yliherkkyysreaktio)»4).

Hyttyskarkotteista ei ole apua.

Paarmat voivat levittää jänisruttoa «Jänisrutto eli tularemia»2 ja yksittäistapauksissa borrelioosia «Borrelioosi eli Lymen tauti»5.

Hirvikärpänen

Hirvikärpäset (Lipoptena cervi) ovat levittäytyneet alueelle, joka ulottuu etelärannikolta Savoon ja siitä Pohjanlahden perukkaan. Ne lentävät loppukesällä ja syksyllä alueilla, joilla hirvet ovat oleskelleet. Ne hakeutuvat pääasiassa hiuspohjaan. Herkistyneille tulee punoittavia pieniä kyhmyjä, jotka kestävät joitakin viikkoja, pisimmillään koko talven.

Hirvikärpäsreaktioita hoidetaan paikallisesti kortisonivoiteilla. Hyttyskarkotteet eivät niihin tepsi. Hirvikärpänen ei levitä bakteeri- tai virusinfektioita.

Ampiaiset, mehiläiset ja kimalaiset

Ampiaiset ja mehiläiset aiheuttavat pistoillaan paikallisen punoituksen ja turvotuksen jokaiselle. Kyseessä on myrkkyreaktio. Allergiset reaktiot ovat mahdollisia. Mehiläis- ja ampiaisallergisten määrää ei kuitenkaan tunneta. Kimalaisallergiaakin lienee olemassa, mutta sellaiset lienevät hyvin harvinaisia.

Ampiaisia on Suomessa useita lajeja. Jotkin niistä pesivät maahan, jotkin räystäitten alle, ullakoille ja ulkorakennuksiin, jotkin puihin ja pensaisiin. Vain kuningatar selviää talvesta ja alkaa rakentaa pesää keväällä. Se myös hoitaa itse ensimmäiset toukat. Niinpä ampiaisten määrä lisääntyy kesän mittaan syksyä kohti. Syksyllä työläiset joutuvat työttömiksi ja saattavat muuttua aggressiivisiksi. Muuten ne pistävät vain häirittyinä. Ampiaisen pistin ei jää ihoon kiinni, eikä ampiainen kuole.

Mehiläisiä on sekä kesymehiläisiä että villimehiläisiä. Nekään eivät pistä kuin häirittyinä. Mehiläisen pistin myrkkypusseineen irtoaa ihmisen ihoon, ja mehiläinen kuolee.

Hyttyskarkotteet eivät tehoa ampiaisiin tai mehiläisiin.

Kimalaisiakin on useita lajeja. Ne pistävät vain vahingossa, esimerkiksi silloin, kun astuu niiden päälle paljain jaloin.

Ampiais- ja mehiläisallergiassa tulee turvotusta ja nokkospaukamia pistokohtaan ja sen ympärille, voimakkaammassa reaktiossa myös kauas pistokohdan ulkopuolelle, usein laajoille alueille. Myös anafylaktisia reaktioita (ks. «Anafylaktinen reaktio (äkillinen yliherkkyysreaktio)»4) nähdään. Ne voivat olla hengenvaarallisia. Seuraavien pistojen aiheuttamat reaktiot ovat arvaamattomia. Joka toiselle ei tule muuta kuin paikallinen myrkkyreaktio, joka toiselle taas allerginen reaktio, joka voi olla heikompi tai voimakkaampi kuin edellinen. Ampiaisallergiset eivät tavallisesti ole allergisia mehiläisen myrkylle ja päinvastoin.

Allergisen reaktion sattuessa annetaan antihistamiinia ja kortisonitabletteja (esim. Kyypakkauksen tabletit), ja pistokohtaan laitetaan kylmä kääre. Pistokohta asetetaan lepoon, jottei myrkky leviäisi laajemmalle. Ihoon jäänyt mehiläisen piikki poistetaan mahdollisimman nopeasti terävällä esineellä pyyhkäisemällä, jottei myrkkypussin koko sisältö ehtisi siirtyä ihon sisään.

Henkilöille, jotka saavat voimakkaita allergiareaktioita mehiläisen tai ampiaisen myrkylle, annetaan mukaan kertakäyttöinen adrenaliiniruisku «Hyönteiskarkotteet»1. Heidät lähetetään erikoislääkärin arvioon siedätyshoidon harkintaa varten. Ampiais- ja mehiläismyrkyn välillä ei ole ristiallergiaa.

Käytettyjä lähteitä

Putkuri N, ym. Inkoo-virus: hyttysten levittämä keskushermostoinfektion aiheuttaja Suomessa. Suomen Lääkärilehti 2004; 59 (21–22): 2247–50.

Seppänen M. Hyönteisten levittämät taudit ja puremat Suomessa. Duodecim 2011;127(13):1393–400 «/xmedia/duo/duo99629.pdf»1.

Punkin puremasta ja punkkitaudeista tarkemmin

Borrelioosi eli Lymen tauti, ks. «Borrelioosi eli Lymen tauti»5

Aivotulehdus. ks. «Aivotulehdus (”aivokuume”)»6