Etusivu » Ihopistokokeet (Prick-testit)

Ihopistokokeet (Prick-testit)

Lääkärikirja Duodecim
14.5.2014
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Ihopistokokeilla eli prick-testeillä tutkitaan nopeaa (atooppista) allergiaa, jonka ensi oireet ilmaantuvat yleensä muutamassa minuutissa, joskus kymmenien minuuttien kuluessa. Ihopistokokeiden aiheita ovat allergiseksi epäilty nuha (ks. «Allerginen nuha ja muu yliherkkyysnuha»1) tai silmätulehdus (ks. «Allerginen silmätulehdus lapsella»2), astma (ks. «Astma»3), ruoka-allergiaepäily (ks. «Ruoka-allergia»4), nokkosihottuma (ks. «Nokkosihottuma eli urtikaria»5) ja joskus myös ihottuma. Allergian aiheuttajat, allergeenit, ovat yleensä valkuaisaineita eli proteiineja.

Testiaineet

Valtaosa ihopistotesteissä käytettävistä allergeeneista on lääkeyhtiöiden valmistamia liuoksia, joiden allergeenipitoisuus on vakioitu. Sellaisia ovat esimerkiksi siitepöly-, eläin- ja pölypunkkiallergeenit. Ruoka-allergiaepäilyissä testejä tehdään myös ruoka-aineilla sellaisenaan. Niitä ovat esimerkiksi hedelmät, juurekset, vihannekset, mausteet ja jauhot.

Testien teko

Ihopistokokeet tehdään tavallisesti käsivarren sisäpuolelle, joskus selkään. Koetta ei voi tehdä, jos tutkittava saa parhaillaan suun kautta otettavaa antihistamiinilääkitystä. Pienehkö määrä kortisonia suun kautta ei häiritse testejä.

Allergeeniliuostippa tiputetaan iholle, ja se lävistetään erityisellä pistotestilansetilla. Allergeenitippa voidaan sen jälkeen pyyhkäistä pois. Pisto tuntuu vähemmän kuin hyttysen pisto. Sen takia lapsetkin kestävät sen yleensä hyvin.

Hedelmät, juurekset ja vihannekset testataan pisto-pistomenetelmällä. Testilansetilla pistetään ensin testattavaan ruokaan, sitten välittömästi ihoon.

Jauhot ja muut kuivat allergeenit sekoitetaan ensin velliksi veden kanssa, ja tippa tätä allergeenivelliä laitetaan iholle. Tippa lävistetään sen jälkeen lansetilla tavalliseen tapaan.

Testin luku ja tulkinta

Testi luetaan 15–20 minuutin kuluttua ja tuloksia verrataan histamiinin (histamiinidihydrokloridi 10 mg/ml) aiheuttamaan reaktioon. Histamiinireaktio on vaalea, ihosta kohoava paukama, jonka läpimitta on tavallisesti 5–10 mm. Paukaman ympäristö punoittaa, mutta sitä ei huomioida testiluvussa tai tuloksen tulkinnassa. Allergeenin aiheuttama reaktio, joka on vähintään puolet histamiinireaktiosta, tulkitaan merkiksi herkistymisestä. Syntyneen paukaman läpimitta merkitään testipaperiin millimetreinä; 1–2 mm:n reaktioita ei kirjata, koska ne eivät merkitse allergiaa. Ks. kuva «Ihopistokoe»1.

Histamiinipaukaman kokoinen reaktio tarkoittaa yleensä selvää allergiaa. Sen sijaan pienemmistä mutta vähintään 3 mm:n läpimittaisista reaktioista vain joka toinen merkitsee allergiaa, jossa potilas saa oireita kyseisestä allergeenista. Vaikeimmin tulkittavia ovat ruoka-aineiden aiheuttamat reaktiot.

Voiko olla allerginen, vaikka testitulos on kielteinen?

Ihopistokoetulos kuvastaa lähinnä ihon reaktioita. Myönteinen ihotesti viittaa herkistymiseen kyseiselle allergeenille. Testi tulkitaan allergiaksi, jos oirehistoria ja taudinkuva ovat allergiaan sopivat. Testipaukaman koko ei ole yhteydessä potilaan saamien oireiden vaikeusasteeseen. Testin tulkitsee hoitava lääkäri. Ruoka-allergiassa ihotesti on usein kielteinen. Toisaalta myönteinen ihokoe ei merkitse välttämättä sitä, että kyseinen ruoka aiheuttaa oireita myös syötynä. Suun limakalvo reagoi tuoreruokiin, kuten omenaan, banaaniin ja porkkanaan voimakkaammin kuin suolisto. Sen sijaan maito-, vilja- ja soija-allergiat aiheuttavat useimmiten vain suolisto-oireita, imeväisikäisillä myös iho-oireita.

Ihopistokokeen tulos varmistetaan tarvittaessa altistuskokeella. Niitä ovat nenä- ja keuhko- sekä ruoka-altistus, joskus ihoaltistus. Ruoka-altistuskoe on käsitelty toisaalla, ks. «Ruoka-allergia»4.