Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Hyvä mina2
 
 

Tali-ihottuma (seborrooinen ekseema)

Lääkärikirja Duodecim
6.4.2014
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Tali-ihottuma eli seborrooinen ekseema on yleinen, sillä joka kolmannella suomalaisella on rasvainen iho, miehillä useammin kuin naisilla. Iho alkaa rasvoittua esimurrosiässä 8–10-vuotiaana, jolloin lepotilassa olleet talirauhaset alkavat kasvaa ja erittää talia. Eräät ihon normaalikasvustoon kuuluvat bakteerit ja rasvahiivat pilkkovat talia. Tali härskiintyy, ja härski tali ärsyttää ihoa. Ärsytys tuntuu kutinana ja kirvelynä. Iho alkaa punoittaa ja hilseillä. On syntynyt ekseema, jonka nimiä ovat otsikossa mainittujen lisäksi taliköhnä, taliköhnärokahtuma, taliköhnäihottuma, latinaksi eczema seborrhoicum (lat. seborrhoea = talivuoto). Ekseemassa iho kuivuu. Iho voi olla yhtä aikaa rasvainen ja kuiva sillä, ihon kuivuminen ja talin eritys tapahtuvat eri mekanismeilla. Tali-ihottuma on yleinen: päänahan hilseilyä on 15–20 %:lla ja muiden alueiden ekseemaa 15–20 %:lla väestöstä.

Oireet

Tali-ihottuma voi alkaa missä iässä tahansa sen jälkeen, kun talirauhaset ovat esimurrosiässä alkaneet erittää talia. Ensimmäinen oire tali-ihottumasta on tavallisesti punoitus ja kutina nenänpielissä murrosiän alkuvaiheissa. Muita oireita ovat rasvainen tai kuiva hilse (ks. «Hilse»1) päänahassa (ks. «Pään tali-ihottuma (hilsekruunu)»2) (kuva «Seborrooinen ekseema hiuspohjassa»1.), ekseemaläiskät kulmakaarissa, parran alueella (kuva «Seborrooinen ihottuma nasolabiaalipoimuissa»2), korvien seudussa, kainalopoimuissa, hartioissa, rinnan ja selän keskiviivassa (kuva «Vartalon seborrooinen ekseema»3) sekä pakaravaossa ja ulkoisissa sukuelimissä. Ihottumaa on etenkin työikäisillä ja vanhoilla. Oireilevat alueet vaihtelevat henkilöstä toiseen. Terskan tulehdus on varsin tavallinen oire nuorilla ja keski-ikäisillä miehillä, samoin kivespussin ekseema. Vanhoilla korvalehtien rasvainen hilse on yksi yleisimmistä tali-ihottuman oireista. Ihottuma pahenee useimmilla talvisin ja rauhoittuu kesällä.

Rasvaiseen ihoon ja samalla seborrooiseen ihottumaan liittyy muitakin rasvaisen ihon ongelmia kuten akne (ks. «Aknetaudit»3), ruusufinni (ks. «Ruusufinni (Acne rosacea)»4), perioraalidermatiitti (ks. «Suunympärysihottuma (perioraalidermatiitti)»5) ja karvatuppitulehdus (ks. «Karvatuppitulehdus (follikuliitti)»6).

Taudin toteaminen

Seborrooisen ekseeman diagnoosi tehdään oireiden perusteella. Bakteeri-, hiiva- tai sieniviljely tai muu laboratoriokoe tai koepala ei sitä paljasta. Nuorilla aikuisilla ihottuma muistuttaa joskus niin suuresti atooppista ihottumaa, ettei varmaa diagnoosia voi tehdä (ks. «Atooppinen ekseema (ihottuma)»7). Tarkalla diagnoosilla ei ole väliä, sillä hoito on sama. Terskan tali-ihottumaa (ks. «Terskan ja esinahan ihottumat»8) hoidetaan usein virheellisesti hiiva- tai sieni-infektiona.

Itsehoito

Taipumus tali-ihottumaan on pysyvä; hoidon tarkoitus on pitää oireet kutakuinkin kurissa. Tärkein hoito on päivittäinen pesu vedellä ja saippualla. Pesu poistaa härskiintyneen talin ja vähentää voimakkaasti lisääntyneen bakteeri- ja hiivamäärän normaaliksi. Pesun jälkeen iho tuntuu kiristävän, ellei sitä voidella heti pesun jälkeen jollakin vähärasvaisella perus- tai kosteusvoiteella. On eduksi, jos voiteessa on vähintään 5 % propyleeni-, butyleeni- tai pentyleeniglykolia, sillä ne estävät bakteerien ja hiivojen kasvua. Myös glyseroli sitoo vettä tehokkaasti. Kasvojen, päänahan, korvalehtien ja vartalon tali-ihottuman hoitoon riittää usein glyserolia sisältävä desinfektioliuos (l. alkoholikäsihuuhde). Se laitetaan pesun jälkeen. Alkoholi haihtuu nopeasti pois ja jäljelle jää liuoksen sisältämät glyseroli ja pieni määrä ihoöljyä, jotka estävät ihon kuivumista. Punoittavaa ja hilseilevää ihoa voi myös hoitaa hydrokortisonivoiteella, jossa voi olla mukana antimikrobista ainetta, esimerkiksi klooriheksidiiniä. Hydrokortisonivoidetta voi käyttää joka päivä kasvoilla viikon ajan, vartalolla 1–3 viikkoa. Päänahkaa voi tarvittaessa hoitaa yksiprosenttisella hydrokortisoniliuoksella 1–2 kertaa päivässä 2–3 viikon ajan.

Pakaravaon ja ulkoisten sukuelinten ihottumaa, siis myös terskan tulehdusta, hoidetaan saippuapesulla 1–2 kertaa päivässä. Saippuaksi käy mikä tahansa nestesaippua. Sen ei tarvitse olla hapanta kuten yleisesti esitetään. Ellei pesu yksin riitä, vähärasvainen glyserolia tai jotakin glykolia sisältävä perus- tai kosteusvoide hillitsee tulehdusta usein riittävästi. Hydrokortisonivoidetta voi tarvittaessa käyttää 1–2 viikon ajan aina pesun jälkeen.

Milloin lääkäriin?

Kun itsehoito ei ole auttanut ja ihottuma, kutina ja kirvely häiritsevät itseä tai läheisiä, on aika lähteä lääkäriin. Paikallishoitoa tehostetaan esim. kalsineuriinin estäjävoiteella (pimekrolimuusi tai takrolimuusi), joskus annetaan antibiootti- tai hiivalääkekuuri, joskus UV-valohoitoa (ks. «UV-valohoito»9).

Ehkäisy

Taipumus rasvaiseen ihoon ja sen kautta tali-ihottumaan on perinnöllistä. Sen takia tali-ihottumaa ei voi ehkäistä, mutta useimmat rasvaihoiset henkilöt pärjäävät päivittäisellä saippua/sampoopesulla.

Lisätietoa Tali-ihottumasta

Hyvä paha aurinko, ks. «Tali-ihottuma (seborrooinen ekseema)»10 ja «Atooppisen ihottuman ja tali-ihottuman ero»11.

Kutina on pirullista - raapiminen taivaallista, ks. «Ruusufinni ja seborrooinen ihottuma»12 ja «Pään tali-ihottuma (hilsekruunu)»2.

Käytettyjä lähteitä

Selden ST. Seborrheic dermatitis. www.emedicine.medscape.com/article/1108312

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi