Kyhmykutina (prurigo nodularis) on hankala krooninen ihotauti, jonka taustalla on kutina-raapimiskierre. Kutisevia, hangattuja kyhmyjä on useimmiten raajoissa, joskus vartalollakin. Potilaat ovat yleensä keski-ikäisiä tai vanhempia ja useimmilla on muita perussairauksia, joihin voi liittyy ihon kutinaa ja raapimista. Noin puolet on atoopikkoja. Taudin perussyytä ei tunneta, mutta kutinan taustalla ajatellaan olevan ihon hermosäikeiden ja tulehdusvälittäjäaineiden häiriintynyt toiminta ja säätely.

Oireet

Kutina alkaa useimmiten hiljalleen viikkojen tai kuukausien aikana. Kutinan voimakkuus vaihtelee ja se voi häiritä yöunta. Potilas alkaa raapia ja kyhnyttää samoja kohtia, jolloin niihin kehittyy noin senttimetrin (3 mm–2 cm) läpimittaisia ihosta kohoavia kyhmyjä. Kyhmyt ovat usein pinnasta rikki tai niissä on päällä rupi, ja niitä voi olla muutamista jopa satoihin (ks. kuva  ). Kyhmyt ovat useimmin symmetrisesti raajojen ojentajapuolilla ja selän alueella lukuun ottamatta lapojen väliä, johon sormet eivät yletä. Kutinakyhmy jättää parantuessaan jälkeensä pigmentoituneen tai vaalean läiskän ihoon.

Kuva

Kyhmykutina käsivarsissa. Kyhmykutina eli prurigo nodularis keski-ikäisellä miehellä. Myös lichen corneus obtusus -nimitystä (LCO) käytetään. Potilas raapii ja nyppii kutisevaa ihoaan siten, että muodostuu erikokoisia tiiviitä kyhmyjä, jotka voivat olla pinnasta rikki. Pakonomainen kutina-raapimiskierre voi saada alkunsa esimerkiksi hyttyspaukamista. Muut kutinan syyt on syytä poissulkea.

Taudin toteaminen

Diagnoosi tehdään ihottuman ulkonäön perusteella. Muut kutinaa aiheuttavat ihotaudit kuten atooppinen ihottuma, rakkulatauti, ihokeliakia, syyhy ja dermografismi (piirtopaukamointi) suljetaan pois. Laboratorio-, koepala- ja kuvantamistutkimuksia tehdään, jos herää epäily kutinaa aiheuttavasta muusta sairaudesta kuten diabeteksesta, kilpirauhasen, maksan tai munuaisen toimintahäiriöstä, HIV-infektiosta tai syöpätaudista. Myös mahdolliset taustalla olevat psyykkiset syyt kuten ahdistuneisuus on syytä selvittää.

Itsehoito

Tärkeintä on pyrkiä aktiivisesti lopettamaan raapiminen. Kuuma tai kylmä vesi, jääpakkaus, kylmägeeli tai alkoholihuuhde voi auttaa. Ihon voi suojata sidoksella ja käyttää puuvillahanskoja öisin.

Milloin lääkäriin?

Kyhmykutinapotilaat kuuluvat lääkärin tutkittaviksi. Vastaanotolla suljetaan pois muut kutinan syyt. Lääkärin hoitokeinoja ovat vahvat kortisonivoiteet tai kalsineuriinin estäjävoiteet (pimekrolimuusi tai takrolimuusi), sisäinen kortisonikuuri, antihistamiini, UV-valohoito ja tietyt sisäiset lääkkeet.

Ehkäisy

Äkillisesti alkavaa kyhmykutinaa ei voi estää. Sen sijaan esimerkiksi hyönteisen pistosta alkanut kutinapesäke tulisi hoitaa tehokkaasti, jotta raapiminen ei ehdi kroonistua.

Kirjallisuutta

  1. Salava A. Sääri-ihottuma. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 23.2.2021.
  2. LeCourt AP ym. Prurigo nodularis. eMedicine (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 13.11.2020.
  3. Zeidler C ym. Chronic Prurigo of Nodular Type: A Review. Acta Derm Venereol 2018; 98: 173–179.