Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Flunssa
 
 

Kylmänokkosihottuma

Lääkärikirja Duodecim
19.8.2014
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Kylmänokkosihottumaa on Suomessa joka kymmenennellä jossakin elämän vaiheessa. Se vaivaa joskus vain yhtenä talvena, yleensä joitakin vuosia, harvoin vuosikymmeniä tai läpi elämän. Paikallinen kylmänokkosihottuma tulee vain tietyille ihoalueille, yleistynyt kaikkiin paikkoihin, jotka pääsevät jäähtymään riittävästi. Tunnetaan myös suvuittain esiintyvä yleistynyt kylmänokkosihottuma, joka on hyvin harvinainen. Sitä ei käsitellä tässä artikkelissa.

Oireet

Kun ulkona pakkasessa, viileässä vedessä uidessa tai kosteassa viimassa jäähtynyt iho alkaa lämmetä, siinä alkaa pistely ja kutina. Herkillä henkilöillä oireilu saattaa alkaa jo +15 oC:n lämpötilassa oleskelun jälkeen. Iho punoittaa ja tavallisesti siihen nousee nokkospaukamia. Paukamien koko vaihtelee muutamasta millimetristä kymmeniin senttimetreihin. Punoitus, turvotus ja paukamat painuvat pois 20–60 minuutin kuluessa.

Kasvojen voimakas punoitus ja pistely ilman nokkospaukamia pakkasesta sisään tullessa lienee kylmänokkosihottuman yksi muoto. Muita yleisiä oireilevia alueita ovat polvet ja reidet. Joillakin turvotusta tulee nieluun jäätelöstä ja muusta jäisestä ruoasta, harvemmin kylmästä ilmasta. Turvotus on harvoin vaarallisen voimakasta.

Harvinainen oire on kylmässä tuleva ihopolte ilman nokkospaukamia tai punoitusta.

Taudin toteaminen

Kylmänokkosihottuman diagnoosi on useimmiten helppo ilman lisäselvittelyjä. Epävarmoissa tapauksissa tehdään ns. jääpalatesti. Muovipussiin suljettuja jääpaloja pidetään kyynärvarren ihossa 1–20 minuuttia. Paukamat alkavat kehittyä ensin jääpalojen reunojen viereen, lopuksi koko jäähtyneelle alueelle. Joskus testi on myönteinen vain alueella, jossa on ollut kylmänokkosihottumaa.

Itsehoito

Oireilevien ihoalueiden suojaaminen jäähtymiseltä ja uimisen välttäminen viileissä luonnonvesissä vähentävät oireilua parhaiten. Auringon ultraviolettisäteily karaisee ihon hyvin, mutta sen vaikutus ei tavallisesti jatku seuraavaan talveen saakka. Iho karaistuu jonkin verran myös toistuvassa kylmäaltistuksessa talven kuluessa. Myös antihistamiineista, etenkin uusimmista, väsyttämättömistä antihistamiineista on hyötyä oireiden vähentämisessä. Niitä voidaan tarvita 2–4-kertaisesti tavalliseen annokseen verrattuna. Siitä tulee kuitenkin sopia hoitavan lääkärin kanssa.

Milloin hoitoon?

Harvinainen kylmäihopolte, nokkosihottumakauden alkaminen varhain syksyllä ja loppuminen vasta alkukesällä, samoin kuin nieluoireet, ovat syitä hakea lääkärin apua.

Lääkärin keinoja ovat väsyttämättömän antihistamiinin annoksen suurentaminen, UV-valohoito, montelukasti, doksepiini sekä turvotuksen ensiapuhoitona prednisoloni.

Ehkäisy

Kylmänokkosihottuman alkamista ei voi ehkäistä. Oireiden ehkäisy on selostettu kappaleessa Itsehoito.

Lisää tietoa kylmänokkoihottumasta

Kutina on pirullista - raapiminen taivaallista, Kylmän vihat ja hikoilun haitat, ks. «Hiki- ja kylmänokkosihottuma»1.

Käytettyjä lähteitä

Zuberbier T, et al. Methods report on the development of the 2013 revision and update of the EAACI/GA2LEN/EDF/WAO guideline for the definition, classification diagnosis and management of urticarial. Allergy 20014;69:e1-e29 tai www.euroderm.org

Weinstein ME, Wolff AH, Bielory L. Efficacy and tolerability of second- and third-generation antihistamines in the treatment of acquired cold urticaria: a meta-analysis. Ann Allergy Asthma Immunol. 2010; 104: 518–22.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi