Etusivu » Viisaudenhampaat

Viisaudenhampaat

Lääkärikirja Duodecim
15.11.2016
kliinisen hammashoidon erikoishammaslääkäri Eija Könönen

Viisaudenhampaiksi kutsutaan hammaskaaren päähän ilmaantuvia kolmansia poskihampaita. Ne puhkeavat suuhun tavallisesti 20. ikävuoden tienoilla. Iso osa puhkeavista viisaudenhampaista ei mahdu kunnolla hammaskaarelle. Joskus ne voivat jäädä jopa kokonaan puhkeamatta.

Harmillisinta on, jos viisaudenhammas puhjetessaan puhkaisee suun limakalvon, mutta sitten puhkeaminen jää vaillinaiseksi. Tuolloin suun bakteerit pääsevät osittain limakalvoläpän peitossa olevaan, hammasta ympäröivään onkalomaiseen tilaan, josta niitä ei saa puhdistetuksi, ja siksi ne voivat aiheuttaa tulehduksen hampaan ympärillä olevassa pehmytkudoksessa. Tällaista puhkeamassa olevan hampaan kruunun ympärillä esiintyvää tulehdusta kutsutaan perikoroniitiksi, ja tavallisimmin se vaivaakin juuri viisaudenhampaiden yhteydessä (ks. «Perikoroniitti (viisaudenhampaisiin liittyvä ientulehdus)»1).

Viisaudenhampaisiin liittyvät oireet

Puhkeava viisaudenhammas ilman tulehdustakin voi aiheuttaa epämääräistä oireilua leukojen alueella, ja toisinaan kipuoire voidaan sekoittaa korvakipuun.

Viisaudenhampaassa esiintyvä perikoroniitti on yleinen vaiva nuorilla aikuisilla, varsinkin alaleuassa (ks. «Perikoroniitti (viisaudenhampaisiin liittyvä ientulehdus)»1). Tavallisia oireita ovat kipu, turvotus, paha maku suussa ja pahanhajuinen hengitys. Hampaan päällä olevan limakalvoläpän turvotessa vastapurennassa oleva hammas voi hangata sen rikki. Vakavampia oireita ovat kuume ja suun avaamisvaikeudet. Myös märkäpaise on mahdollinen.

Perikoroniitin ensiapu

Oireita voi lievittää tavanomaisella kipulääkkeellä, mutta käynti hammaslääkärillä on aiheellista.

Hammaslääkäri puhdistaa tulehdusalueen. Jos vastakkaisessa leuassa – useimmiten yläleuassa – oleva viisaudenhammas puree tulehtuneeseen limakalvoon, sitä saatetaan hioa tai se poistetaan. Lisäksi määrätään antibioottikuuri varsinkin, jos perikoroniitti aiheuttaa yleisoireita, kuten kuumeilua. Vaikka tavanomainen hampaiden puhdistus saattaa olla vaikeaa, suuhygieniasta on huolehdittava. Silloin voi harjauksen sijaan viikon, parin ajan purskutella apteekista saatavalla klooriheksidiinisuuvedellä.

Hammaslääkäri arvioi puhkeamassa olevan viisaudenhampaan mahdollisuuden puhjeta normaaliin purentaan. Jos viisaudenhammas on epäedullisessa asennossa ja on todennäköistä, että hammas ei mahdu puhkeamaan hammaskaarelle, se on syytä poistaa. Poisto tehdään kuitenkin vasta akuutin tulehduksen rauhoituttua.

Viisaudenhampaan poisto

Puhkeamattoman tai osittain puhjenneen viisaudenhampaan poisto tehdään yleensä paikallispuudutuksessa kirurgisesti. Toimenpiteen jälkeen hammaslääkäri määrää kipulääkityksen ja usein myös antibiootteja.

Vaikka varsinkin nuorilla poistokuoppa paranee hyvin, voi kirurginen poisto joskus aiheuttaa jälkivaivoja (alle 10 % tapauksista), kuten jälkivuotoa, tuntohäiriöitä tai voimistuvaa kipua, joka liittyy poistokuopan tulehdukseen. Tällöin on syytä ottaa yhteys leikkauksen suorittaneeseen hammaslääkäriin. Katso myös Terve suu «Hampaan poisto ja muut suukirurgiset toimenpiteet»2.

Viisaudenhampaiden vaivojen ehkäisy

Viisaudenhampaiden puhkeamiseen ei voi itse vaikuttaa. Hyvä suuhygienia saattaa vähentää ja hidastaa viisaudenhampaiden aiheuttamaa ikenien tulehdusta (perikoroniittia) ja siksi varovainen harjaus pehmeällä harjalla ulotetaan myös puhkeavan viisaudenhampaan alueelle. Nuoren kannattaa käydä tarkistuttamassa viisaudenhampaidensa tilanne jo ennen oireiden ilmaantumista.

Hampaiston röntgenkuvan perusteella hammaslääkäri voi arvioida, onko puhkeamassa olevasta viisaudenhampaasta odotettavissa ongelmia. Tällöin hammas voidaan poistaa ennakoivasti ja turhilta vaivoilta säästytään.

Käytettyjä lähteitä

Valtakunnallinen Käypä hoito -suositus "Viisaudenhammas" «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50074»1