Etusivu » Denguekuume ja chikungunya

Denguekuume ja chikungunya

Lääkärikirja Duodecim
3.11.2017
sisätautien erikoislääkäri, infektiolääkäri Jukka Lumio

Denguekuume ja chikungunya ovat viruksen aiheuttamia tauteja, jotka leviävät Aedes-suvun hyttysen piston välityksellä. Virusta levittävät hyttyset liikkuvat subtrooppisilla ja trooppisilla alueilla kaikkialla maailmassa, ja hyttyset pistävät aktiivisesti myös päiväsaikaan.

Dengue

Dengue alkoi yleistyä laajalti tropiikissa 1970-luvulla. Nykyään tautia esiintyy yli 100 maassa (ks. «Dengue vuonna 2013»1). Varmennettuja tapauksia ilmoitetaan 3 miljoonaa vuodessa, mutta on arvioitu, että todellisuudessa dengueen sairastuu vuosittain 50–100 miljoonaa ihmistä. Kuolemia arvioidaan olevan 20 000 vuosittain. Sairastuneet ovat kaikenikäisiä. Dengue on viimeisten 20 vuoden aikana yleistynyt nopeasti. Väestön kaupungistuminen on tähän tärkein syy, ja kaupungeissa suurin osa tartunnoista saadaankin. Tautia on kaikkialla tropiikissa ja Välimeren itäosan valtioissa. Kaakkois-Aasiassa on alueita, joilla vakava denguekuume on yleisin lasten sairaalaan joutumisen syy.

Suomalaisilla matkailijoilla denguekuumetta todetaan 50–100 tapausta vuosittain (vuonna 2016 niitä tunnistettiin 66). Todennäköisesti tapauksia on paljon enemmän, koska lieväoireisen taudin saaneet eivät lähde tutkimuksiin ja tauti on usein parantunut jo Suomeen palatessa. Kun kuumeisia tropiikkimatkailijoita on järjestelmällisesti tutkittu, denguekuumeen osuudeksi on todettu 2–8 %. Suomalaisten matkailijoiden infektiot ovat yleisimmin peräisin Aasiasta, etenkin Thaimaasta. Sen lisäksi tauteja on saatu Intiassa, muissa Kaakkois-Aasian maissa ja Karibian alueella.

Uutta ovat denguekuumeen epidemiat Etelä-Euroopassa. Vuonna 2010 pienet epidemiat olivat Etelä-Ranskassa ja Kroatiassa. Syksyllä 2012 Portugaliin kuuluvalla Madeiran saarella alkoi vähän suurempi epidemia. Epidemia kesti maaliskuuhun 2013, ja kaikkiaan sairastui 2 168 henkilöä. Näistä 78 oli matkailijoita, 7 suomalaisia. Myöhemmin selvisi, että virus oli tullut saarelle venezuelalaisten matkailijoiden mukana ja epidemiaan tarvittiin lisäksi saaren poikkeuksellisen vilkas hyttysvuosi.

Denguen oireet

Tartuttavasta hyttysen pistosta oireiden alkuun kuluu tavallisesti 4–7 päivää. Suuri osa tartunnoista on vähäoireisia tai oireettomia. Dengue-kuumeen yleisoireet muistuttavat eniten influenssaa korkeine kuumeineen, silmien liikutteluarkuuksineen, päänsärkyineen ja lihas- ja nivelkipuineen. Kivut voivat olla ankaria, mistä tauti on saanut nimityksen "break-bone fever" (luunkatkojakuume). Hengitystieoireita ei ole, mutta sen sijaan pahoinvointi ja oksentelu ovat yleisiä. Vähän kuumeen alun jälkeen kolmelle neljästä tulee kasvojen ja ylävartalon punoitusta tai vartalolle ja raajoihin pikkupilkkuista ihottumaa. Kuume kestää yleensä 3–7 päivää, ja taudin muutkin oireet väistyvät viikon kuluessa. Vakavuudeltaan denguekuume on kausi-influenssan luokkaa. Tuhatta sairastunutta kohti vain muutama kuolee.

Jos ensimmäisen tartunnan jälkeen saa uuden infektion, jonka aiheuttaa viruksen eri alatyyppi, saattaa kehittyä dengue-verenvuotokuume (dengue hemorrhagic fever, DHF) tai dengue-sokkioireyhtymä (DSS). Näihin sairastuneista kuolee 10 %. Nämä vakavat taudin muodot ovat erittäin harvinaisia matkailijoilla. Maailmassa on kuvattu vain kymmenkunta matkailijan kuolemaan johtanutta dengue-verenvuotokuumetta. Yksi näistä kuolleista on ollut suomalainen.

Chikungunya

Chikungunya-virus on Suomessa esiintyvän Pogostan viruksen (ks. «Pogostantauti (nivelrokko)»2) lähisukulainen. Virus on peräisin Afrikasta, jossa se säilyy luonnossa apinoissa. Päästyään ihmiseen se etenkin kaupunkimaisessa ympäristössä leviää Aedes-suvun hyttysten välityksellä ihmisestä toiseen. Näin se on aiheuttanut 2000-luvulla suuriakin epidemioita etenkin itäisessä Afrikassa sekä Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa. Joulukuussa 2013 alkoi suuri parin miljoonan sairastuneen epidemia Karibialla ja Etelä-Amerikassa. Nyt se on vähän laantunut. Vuonna 2016 oli kuitenkin vielä 350 000 sairastunutta Brasiliassa, Boliviassa ja Kolumbiassa. Toisin kuin denguen kohdalla, yksi virusta levittävistä hyttysistä (A. albopictus) on levinnyt eteläiseen Manner-Eurooppaankin, ja Pohjois-Italiassa oli kotoperäinen parin sadan tapauksen epidemiakin vuonna 2007. Maailmanlaajuisesti taudin tapauksia todetaan useita miljoonia vuosittain. Suomalaisilla todettiin 4 taudin tapausta vuonna 2015, mutta ei yhtään vuonna 2016.

Oireet alkavat yleensä 3–7 päivää tartuttavasta hyttysenpistosta. Chikungunyan oireet ovat samat kuin denguekuumeessa ja pogostantaudissa. Niveloireet voivat kuitenkin olla kuten pogostantaudissakin erittäin ankarat kipuineen ja turvotuksineen. Hermostoon liittyvät oireet, halvaukset ja aivotulehdus, tekevät taudista joskus henkeä uhkaavan. On arvioitu, että aivan kuten dengueviruksen kohdalla 1–2 tuhannesta menehtyy. Hyvin harvinaisena viruksen on todettu kulkeutuvan äidistä sikiöön aiheuttaen sikiövaurion, mutta riski on paljon pienempi kuin zikaviruksen kohdalla (ks. «Zikavirusinfektio»3). Sairastettu tauti antaa ilmeisesti elinikäisen suojan uusilta tartunnoilta. Tämä selittänee laajojenkin alueellisten epidemioiden laantumiset muutaman vuoden kuluessa ja puhkeamiset uusilla alueilla.

Diagnoosi ja hoito

Molemmat virustaudit tunnistetaan verikokeesta virusta kohtaan muodostuneiden vasta-aineiden avulla tai toteamalla virus geenimonistustestillä esimerkiksi verestä. Diagnoosi voidaan tehdä verikokeesta yleensä jo viikon kuluessa oireiden alusta. Tautiin ei ole paranemista jouduttavaa hoitoa. Oireita lievittämään suositeltavin lääke on parasetamoli, koska asetyylisalisyylihappo tai ibuprofeeni voivat lisätä verenvuototaipumusta, jos denguen kohdalla kyseessä on infektion vakavin muoto ("verenvuotokuume"). Kumpaankaan virukseen ei ole tehoavaa lääkettä.

Milloin lääkäriin?

Kaikkien, jotka ovat matkaillessaan sairastaneet korkeakuumeisen taudin, on käytävä lääkärissä, jos kuumetauti on saatu alueella, jolla on myös malariaa. Tärkeintä onkin malarian poissulkeminen. Tästä voi poiketa, jos tauti on mennyt ohi ja sille on jokin muu hyvin todennäköinen selitys, kuten turistiripuli tai hengitystieinfektio. Usein malariaverinäytteen ohella tutkitaan myös denguevasta-aineet, vaikkakaan tämän taudin toteaminen oireen jo väistyttyä ei ole tarpeellista. Jos korkeakuumeiseen tautiin liittyy näkyvää verenvuotoa (ikenistä, nenästä, iholla), lääkärin arvioon on lähdettävä saman vuorokauden sisällä.

Ehkäisy

Denguekuumeen ja chikungunya-infektion riski on olemassa kaikkialla, missä tauteja esiintyy eli laajalti tropiikissa ja subtropiikissa. Tämä riski ei ole aihe välttää näihin maihin matkustamista, koska tauti on yleensä vaaraton ja hyttysiltä suojautuminen on hyvä keino tartuntoja vastaan, jos vain malttaa ohjeita noudattaa.

Samat keinot, joita käytetään malariahyttysten pistoilta suojautumiseen, käyvät myös denguen torjuntaan. Tärkeitä yksinkertaisia keinoja ovat ihon peittävä vaatetus ja hyttyskarkotteiden käyttö. Tropiikissa se, että ininää ei kuulu, ei tarkoita, etteikö (äänettömiä) hyttysiä olisi liikkeellä. Kaikkina aikoina, mutta erityisesti auringon nousun ja laskun aikaan eli parhaaseen hyttysten pistoaikaan, on muistettava peittää myös nilkat ja ranteet. Vaatteilla peittoa voi täydentää paljaalle iholle tai vaatteille laitettavalla hyttyskarkotteella. Kaikki Suomessa myytävät hyttyskarkotteet toimivat myös tropiikissa. Osa vaatteille soveltuvista karkotteista ei sovi iholle, joten käyttöohje on syytä tarkistaa ostettaessa. Jos tropiikissa hotelli ei ole koneellisesti ilmastoitu ja alueella on suuri malariariski, myös sängyn ylle laitettava hyttysverkko on suositeltava.

Vaikka rokotteita kipeästi tarvittaisiin etenkin denguekuumeeseen ja sellaista on vuosikymmeniä kehitelty, kumpaankaan infektioon ei ole onnistuttu vielä tuottamaan hyödyllistä rokotetta.

Käytettyjä lähteitä

Nohynek H, Pekkanen E, Turtiainen P, Kainulainen K (toim.). Matkailijan terveysopas. Kustannus Oy Duodecim «Dengue»4.

Siikamäki H, Vapalahti O, Nohynek H. Denguekuume - kasvava maailmanlaajuinen ongelma ja suomalaisten kaukomatkailijoiden tauti. Duodecim 2003;119:2051–61 «http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo93872.pdf»1.

Sane J, Kurkela S, Vapalahti O. Chikungunya, uusi maailmanlaajuinen epidemia. Duodecim 2011;127:457-63 «/xmedia/duo/duo99381.pdf»2