Etusivu » Lääkärikirja Duodecim » Keuhkokuume aikuisilla (pneumonia)

Keuhkokuume aikuisilla (pneumonia)

Lääkärikirja Duodecim
30.9.2016
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio ja lastentautien erikoislääkäri Hannu Jalanko

Keuhkokuume on keuhkokudoksen tulehdustauti. Keuhkokuumetta on aina pidettävä vakavana yleisinfektiona. Suomessa kotona sairastuu vuosittain noin 50 000 henkilöä keuhkokuumeeseen. Lähes joka toinen tarvitsee hoidon aloittamisen sairaalassa. Keuhkokuume on tavallisin pienillä lapsilla ja yli 65-vuotiailla. Lisäksi Suomessa noin 5 000 sairastuu vuosittain sairaalahoidon aikana (sairaala)keuhkokuumeeseen. Tupakoijilla, alkoholin suurkuluttajilla, kroonista keuhkoputkitulehdusta (tai keuhkoahtaumatautia) sairastavilla ja muuten huonokuntoisilla tai hyvin iäkkäillä on muita enemmän keuhkokuumeita.

Aiheuttajat

Keuhkokuumeita aiheuttavat sekä bakteerit että virukset. Kolmasosassa aikuisten bakteeriperäisistä keuhkokuumeista on myös virus osallisena. Lasten keuhkokuumeista enemmän kuin puolet on virusten aiheuttamia (ks. «Keuhkokuume lapsella»1). Vaikka keuhkokuume alkaisi virusinfektiona, mukaan liittyy noin viidesosalla bakteeri, yleisimmin pneumokokki (Streptococcus pneumoniae). Tavalliset flunssavirukset voivat yksinäänkin aiheuttaa keuhkokuumeen aikuisillekin (ks. «Nuhakuume, flunssa»2).

Aikuisilla keuhkokuume on useimmiten (noin 80 %:lla) ensisijaisesti bakteerin aiheuttama. Yleisin aiheuttajabakteeri on pneumokokki, joka aiheuttaa taudeista noin puolet. Toiseksi yleisin on mykoplasma (ks. «Mykoplasmat ja ureaplasmat taudinaiheuttajina»3). Mykoplasma esiintyy 7 vuoden jaksoissa epidemiavuosina (syystalvisin), ja epidemian aikana se on usein nuorilla aikuisilla ja keski-ikäisillä yleisin keuhkokuumeen syy. Muita keuhkokuumeen aiheuttajia ovat influenssa (epidemian aikana), keuhkoklamydia (Chlamydia pneumoniae) ja legionella (erityisesti ulkomaanmatkojen jälkeen; ks. «Legioonalaistauti (legionelloosi)»4). Henkilöillä, joilla on krooninen keuhkosairaus (erityisesti krooninen keuhkoputkitulehdus «Keuhkoputkentulehdus aikuisella (bronkiitti)»5 tai keuhkolaajentuma), kolibakteeri ja stafylokokki sekä monet muutkin "tavalliset" bakteerit voivat aiheuttaa keuhkokuumeen. Tuberkuloosikin voi olla keuhkokuumeen syy erityisesti iäkkäillä ihmisillä ja niillä, jotka ovat syntyneet maissa, joissa tuberkuloosi on yleinen (ks. «Tuberkuloosi»6). Harvinaisempia ja vain matkailuun liittyviä keuhkokuumeen aiheuttajia on esitetty taulukossa « Harvinaisempia keuhkokuumeen muotoja»1.

Aikuisten keuhkokuumeen riskiä lisäävät monet pitkäaikaissairaudet. Tämän vuoksi näitä sairauksia sairastavat henkilöt ovat Suomessa oikeutettuja maksuttomaan influenssarokotukseen (ks. «Influenssa»7).

Oireet ja diagnoosi

Keuhkokuumeen tyypilliset oireet ovat nopeasti nouseva kuume, kylki- tai vatsakipu, uutena alkanut tai pahentunut yskä ja hengenahdistus. Poikkeuksellinen väsymys ja sairauden tunne ovat bakteerikeuhkokuumeelle tyypillisiä yleisoireita, ja hyvin iäkkäillä nämä sekä sekavuus voivat olla sen ainoatkin oireet. Keuhkokuumetta on syytä epäillä myös silloin, kun tauti alkaa tyypillisen flunssan oirein (ks. «Nuhakuume, flunssa»2), mutta muuttuu viikon kuluttua tai myöhemmin uudelleen ankarammaksi, ja erityisesti, jos ilmaantuu hengityksen raskautta ja uudelleen kuumetta. Yskän jatkuminen pitkään (viikkojakin) flunssan jälkeen ja yskösten limaisuuden lisääntyminen ainoina oireina eivät viittaa keuhkokuumeeseen, vaan ovat yleensä luonnollinen osa paranemista.

Rajuoireisen keuhkokuumeen yleisin aiheuttajabakteeri on pneumokokki. Siinäkin kuume voi silti aluksi olla lievää. Mykoplasman aiheuttamassa keuhkokuumeessa sairaan kunto säilyy usein hyvänä, vaikka kuume olisi korkea ja kestäisi useamman päivän. Mykoplasma on erityisesti nuorten ja keski-ikäisten tauti. Pneumokokin aiheuttama kehkokuume on yleisin iäkkäillä, vaikka voikin tulla minkä ikäiselle tahansa. Keuhkojen kuuntelu antaa usein vihjeen, että kyseessä on keuhkokuume, mutta ei suinkaan aina. Niinpä keuhkokuume varmistetaan yleensä keuhkojen röntgenkuvauksella. Keuhkokuumeen eri aiheuttajia ei oireiden, laboratoriotutkimusten eikä keuhkoröntgenkuvankaan perusteella voida luotettavasti päätellä. Suuri C-reaktiivisen proteiinin (CRP:n) pitoisuus (luokkaa yli 100 mg/l) veressä (ks. «CRP (P-CRP)»8) ja tyypilliset muutokset verenkuvassa (valkoisten verisolujen määrässä) viittaavat bakteeritautiin, mutta eivät ole täysin luotettavia erottelijoita. Siksi sekä lasten että aikuisten tauti hoidetaan aina antibiootilla.

Keuhkokuumeen aiheuttajan selvittämisessä on syytä aina tuoda esiin mahdolliset ulkomaanmatkat muutaman kuukauden ajalta ja mahdolliset yhteydet tuberkuloosiin sairastuneisiin henkilöihin. Näin autetaan huomioimaan harvinaisempiakin taudin aiheuttajia.

Keuhkokuumeeseen sairastuneista nuorista ja keski-ikäisistä kuolee harvempi kuin yksi sadasta, mutta yli 75-vuotiaista joka kuudes. Ero selittyy osin huonommalla yleiskunnolla, osin sillä, että iäkkäiden taudeissa on lähes aina mukana pneumokokki. Kaiken kaikkiaan keuhkokuume on yleisin kuolinsyy erittäin vaikeasti sairailla ja tehohoidossa olevilla, silloin kun perustautiin ei pystytä antamaan apua.

Hoito

Keuhkokuumetta epäiltäessä on aina hakeuduttava lääkärin hoitoon. Antibioottihoito aloitetaan heti, kun tautia on päädytty pitämään keuhkokuumeena. Hyväkuntoisen potilaan lievä keuhkokuume voidaan hoitaa tabletein kotona. Kotihoidossa antibioottikuurin suositeltu kesto on vähintään 5 päivää, useimmiten 7 päivää. Yleisimmin Suomessa määrättävät antibiootit ovat amoksisilliini ja doksisykliini. Amoksisilliini tehoaa yleisistä aiheuttajista vain pneumokokkiin. Muita käytetään erityisin syin, esimerkiksi harvinaisempaa aiheuttajaa epäiltäessä. Uudelleen lääkäriin on syytä mennä aina, jos vointi huononee (erityisesti hengitys vaikeutuu) tai jos tauti ei antibioottihoidon aikana kolmessa päivässä ole yhtään lievittynyt. Huonokuntoisemman potilaan hoito aloitetaan sairaalassa, jolloin antibiootti annetaan suonensisäisesti. Lapset ja iäkkäät potilaat otetaan sairaalahoitoon työikäistä aikuista herkemmin.

Tavanomaisessakin tapauksessa toipuminen on hidasta. Vie yleensä kahdesta neljään viikkoa, joskus kauemminkin, ennen kuin kunto on täysin palannut. Keuhkokuumeeseen liittyy harvoin vakavia sivujuonteita, kuten märkäinen keuhkopussin tulehdus tai keuhkopaise. Jos näin käy, aiheuttaja voi olla jokin bakteeri, jota ei ole hoidossa huomioitu (esimerkiksi stafylokokki, gramnegatiivinen sauvabakteeri). Jos potilas on alle 50-vuotias ja tupakoimaton ja hoito tehoaa nopeasti, ei keuhkokuumeen seurannassa tarvita uusintaröntgenkuvaa. Seurantakuva on tarpeen, jos potilas tupakoi tai taudin alkuvaiheessa otetussa keuhkokuvassa on havaittu muuhun sairauteen viittaavaa. Seurantakuva otetaan yleensä 6–8 viikon kuluttua paranemisesta.

Ehkäisy

Pneumokokkibakteerin aiheuttamaa keuhkokuumetta vastaan on olemassa rokote. Syyskuussa 2010 pneumokokkirokotus otettiin Suomen yleiseen rokotusohjelmaan alle 2-vuotiaille lapsille. Tarkoitus on ehkäistä sekä pikkulasten korvatulehduksia että vakavia pneumokokkitauteja (kuten keuhkokuumetta). Joissain maissa pneumokokkirokotus on maksuton myös iäkkäille (Yhdysvalloissa yli 50-vuotiaille). Suomessa tällaista päätöstä harkitaan. Pneumokokkirokotuksesta oletetaan hyötyvän samojen henkilöiden, joille maksutonta influessarokotustakin tarjotaan (ks. «Influenssa»7). Yksi rokoteannos maksaa 40–90 €, riippuen siitä, minkä rokotteen valitsee. Ei tiedetä, tarvitaanko suojan jatkuvuuden takaamiseksi ensimmäisen rokotuksen jälkeen tehosterokotusta ja kuinka usein. Influenssarokotuskin näyttää suojaavan iäkkäitä ja huonokuntoisia pneumokokin aiheuttamalta keuhkokuumeelta.

Sairaalasyntyinen keuhkokuume

Noin joka sadas sairaalahoitoon joutuva saa hoitoon liittyvänä infektiona keuhkokuumeen. Sairaalakeuhkokuume on yleisin vakava ja kuolemaankin johtava sairaalainfektio. Mitä sairaampi on, sitä suurempi riski on. Erityisesti sairaalakeuhkokuumeelle altistavat syöpäsairaudet (erityisesti leukemia), suuret leikkaukset (kuten sydänleikkaukset) ja tehohoito hengityskoneineen. Sairaalakeuhkokuumeita aiheuttavat eri bakteerit kuin kotona alkavaa tautia. Useimmiten aiheuttajabakteeria ei pystytä tunnistamaan. Sairaalakeuhkokuume vaatii aina laajakirjoisen suoneen annettavan antibioottihoidon. Sairaalakeuhkokuumeen riskiä on pystytty selvästi vähentämään sairaalahygieenisin keinoin, joista tärkein on hyvä käsihygienia. Riskiä ei kuitenkaan saada koskaan täysin pois.

Taulukko 1. Harvinaisempia keuhkokuumeen muotoja
Bakteeri (tauti)TunnistaminenErityistä taudista ja tartunnasta
Legionella pneumophila* (legionelloosi eli legioonalaistauti) 4Bakteerin rakenteen osoittaminen virtsasta ns. antigeenitestillä
Vasta-aineita veressä
Tartunta erityisesti rakennusten jäähdytysjärjestelmistä ja kylpylävesistä
Suomessa melko harvinainen, yleensä saadaan ulkomailta
Francisella tularensis (tularemia, jänisrutto) «Jänisrutto eli tularemia»9 Vasta-aineita veressäTartunta kosketuksesta villieläimiin tai niiden saastuttamaan maaperään (erityisesti jäniksiin, hiiriin ja myyriin)
Keuhkokuume on jänisruton yleisinfektiossa verraten harvinainen.
Chlamydia psittaci (psittakoosi eli papukaijakuume) Vasta-aineita veressäTartunta kosketuksesta lintuihin
Hyvin harvinainen Suomessa
Coxiella burnetii (Q-kuume) Vasta-aineita veressäTartunta kosketuksesta eläimiin tai niiden saastuttamaan maaperään (erityisesti nautoihin ja lampaisiin)
Keuhkokuume on osa yleisinfektiota.
Saadaan vain ulkomailta, yksittäisiä tapauksia suomalaisilla.
Brucella (maltankuume, bruselloosi, lehmillä luomatauti) Vasta-aineita veressäTartunta kosketuksesta eläimiin (erityisesti nautoihin ja lampaisiin) tai pastöroimattomasta maidosta
Keuhkokuume on osa yleisinfektiota.
Saadaan vain ulkomailta, yksittäisiä tapauksia suomalaisilla.
Mycobacterium tuberculosis (keuhkotuberkuloosi) «Tuberkuloosi»6 Bakteerin osoittaminen värjäyksellä, viljelyllä tai geenitestilläErityisesti iäkkäillä ja maahanmuuttajilla
Yleensä varhain elämässä saadun tartuntapesäkkeen aktivoituminen
Noin 200 tapausta vuosittain
Gramnegatiiviset sauvabakteerit; Escherichia coli, KlebsiellaBakteerin viljeleminen ysköksestä, keuhkoista tai verestäKeuhkoahtaumatauti ja krooninen keuhkoputkitulehdus altistavat.
Staphylococcus aureusBakteerin viljeleminen ysköksestä, keuhkoista tai verestäEtenkin sairaalasyntyiset keuhkokuumeet
Osana stafylokokin aiheuttamaa verenmyrkytystä tai keuhkopaiseen kanssa
Pneumocystis carinii -sieni
Toksoplasma-alkueläin «Toksoplasmoosi»10
Sytomegalovirus «Sytomegalovirusinfektio»11
Aspergillus-sieni
Vaihtelee aiheuttajamikrobin mukaanVoimakkaasti immuunipuutteisilla

Käytettyjä lähteitä

Valtakunnalliset Käypä hoito -suositukset: «Alahengitystieinfektiot (aikuiset)»12 ja «Alahengitystieinfektiot (lapset)»13