Korvien soimisella (tinnitus) tarkoitetaan vinkuvaa tai kohisevaa kuulohavaintoa, joka ei aiheudu ulkoisesta äänestä. Tinnitus on yleistä, ja noin 10 %:lla väestöstä se on jatkuvaa. Syynä on yleensä sisäkorvan vaurioituminen, joka johtuu melusta, joko pitkäaikaisesta altistuksesta kovalle äänelle tai yhdestä rajusta altistuksesta, esimerkiksi räjähdyksestä tai korvan seutuun osuneesta iskusta. Myös iän myötä kehittyvään kuulon huononemiseen voi liittyä tinnitus. Samoin jotkin lääkkeet voivat aiheuttaa korvien soimista. Harvinaisempia syitä korvien soimiseen ovat eräät korvan sairaudet, kuten Ménièren tauti (ks. «Ménièren tauti» 1) tai otoskleroosi (ks. «Otoskleroosi» 2). Tinnitusta voi liittyä myös kuulon heikkenemiseen iän mukana (ks. «Ikäkuulo» 3). Tilapäisesti tinnitusta voivat pahentaa henkinen ja ruumiillinen rasitus, väsymys, tupakointi tai alkoholin käyttö. Tinnituksen häiritsevyys on hyvin yksilöllistä. Jotkut eivät huomaa korvien vinkumista juuri lainkaan, joillekin jatkuva vinkuminen saattaa aiheuttaa keskittymisen ja nukahtamisen vaikeuksia ja muistin häiriöitä.
Varsinaista hoitoa sisäkorvarappeutumasta tai -vauriosta johtuvaan tinnitukseen ei ole. Kuulolaitetta käyttävillä äänen vahvistaminen voi peittää tinnitusta. Yleensäkin tausta-äänillä voidaan häiritsevää tinnitusta peittää. Myös vertaistuesta voi olla tinnituspotilaalle apua (www.tinnitusyhdistys.fi 1).
Lääkärin tutkimukset ovat aiheellisia, jos tinnitus kehittyy nopeasti, siihen liittyy huimausta tai kuulon nopeaa huononemista tai se on toispuoleista. Lääkehoitona voi joskus olla apua sisäkorvn verenkiertoa parantavista tai nestepainetta vähentävistä lääkkeistä. Myös hyvin häiritsevästä tinnituksestä kärsiviä voidaan joissakin tapauksissa auttaa seurannaisvaikutuksen, kuten masennuksen ja unettomuuden hoidolla.
Terveyskirjastoon kuuluva kirja "Tinnitus", ks. 2.
Jauhiainen T. Tinnitus. Duodecim 2001;117:481–485 3
Savolainen S. Korvien soiminen (tinnitus). Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
