Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Syyskampanja
 
 

Lihasrevähdys ja lihaskouristus

Lääkärikirja Duodecim
18.8.2014
yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelma

Lihasrevähdyksellä (lihasrepeämällä) tarkoitetaan lihakseen syntynyttä vammaa, jossa katkeaa lihassäikeitä. Vähimmillään revähdys kattaa vain pienen määrän lihassoluja, pahimmillaan kokonainen lihas voi katketa.

Lihasrevähdys syntyy lihaksen olleessa kuormitettuna ja jännitettynä yleensä kovan ponnistuksen yhteydessä. Myös lihakseen osunut isku voi aiheuttaa vaurion. Tyypillisesti näitä tilanteita syntyy urheilussa mutta myös esimerkiksi työtilanteissa tai tapaturmissa. Myös suora isku lihakseen voi aiheuttaa lihaksen repeämän.

Tavallisia lihasrepeämän syntypaikkoja ovat hauislihas, vatsan lihakset ja reiden takaosa sekä pohje, mutta revähdys voi sopivassa tilanteessa tulla miltei mihin tahansa lihakseen. Lihasrepeämässä lihaskudokseen syntyy verenvuotoa, joka on havaittavissa pian vamman jälkeen veripahkana tai myöhemmin kudoksiin ja ihon alle ilmaantuvana mustelmana. Repeämäkohta on aristava, ja lihaksen jännittäminen ja esimerkiksi repeämän aiheuttaneen liikkeen toistaminen kuormittamattakin aristaa. Jos lihaskudosta on revennyt huomattava määrä, repeämäkohdalla voi tuntu kuoppa ja lihaksen voima on heikentynyt tai kokonaan poissa.

Lihaskouristus (ks. «Suonenveto (lihaskramppi)»1) voi ilmaantua suunnilleen samantapaisissa oloissa kuin revähdyskin. Sen lisäksi lihaskouristuksia (kramppeja) voi ilmaantua väsyneeseen lihakseen rasituksen aikana tai jälkeen. Runsas hikoilu ja kuumassa työskentely altistavat lihaskouristukselle. Lihaskouristus aiheuttaa myös kivun ja lihaksen käyttäminen tuntuu kivuliaalta. Lihaksessa on tunnettavissa aristava alue, mutta kuopan sijasta pikemminkin supistunut kova lihas. Kouristusta ei ole aina helppo erottaa lihasrevähdyksestä.

Ensiapu ja itsehoito

Lihasrepeämän ensiapuna on kohoasento, kylmähoito ja lievästi vamma-aluetta puristava side. Jääpussia tai kylmäpakkauksia pidetään vamman kohdalla 15–20 minuuttia kerrallaan, tarvittaessa 1–2 tunnin välein. Vähäiset lihasvammat paranevat hyvin, ja niiden kuntouttaminen aloitetaan kivun sallimissa rajoissa jo parin päivän kuluttua vammasta. Kivun hoitoon voi käyttää tulehduskipulääkkeitä.

Lihaskouristuksen hoitona on krampin aiheuttaneen liikkeen lopettaminen, kevyt hieronta ja lihaksen varovainen venyttely. Jos kramppi ei laukea, on syytä epäillä revähdystä.

Milloin hoitoon

Kova kipu ja lihaksessa tuntuva selvä kuoppa tai lihaksen heikentynyt voima ovat aihe viedä potilas lääkärin tutkittavaksi. Lihasvamman laajuuden selvittämiseksi voidaan tehdä tarvittaessa tehdä ultraäänitutkimus. Laaja lihasrepeämä saattaa vaatia korjausta leikkauksella. Sitkeä kiputila revähdyksenomaisen tilanteen jälkeen ilman muita oireita voi joskus olla seurausta lihaksen sisäisestä veripahkasta, jonka osoittamiseksi on tarpeen ultraäänitutkimus ja hankalien oireiden vuoksi mahdollisen veripahkan tyhjennys. Revähdyksen laajuudesta riippuen paraneminen kestää 2–6 viikkoa. Lievissä revähtymissä varovainen lihasen käyttö ilman kuormitusta voidaan aloittaa jo vuorokauden kuluttua vammasta, laajempien noin 6 vuorokauden kuluttua.

Ehkäisy

Liikuntasuoritusten yhteydessä lihasrevähdyksiä voidaan ehkäistä lihasten lämmittelyllä ja venyttelyllä ennen suoritusta. Magnesiumin käytöllä ei tutkimuksissa ole voitu osoittaa tehoa kramppien ehkäisyssä.

Käytettyjä lähteitä

Kääriäinen M ja Järvinen M. Lihasvammojen diagnostiikka ja hoitoperiaatteet. Suomen Lääkärilehti 2005; 60: 3971–3976

Kääriäinen M. Lihasvammat. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, päivitys 29.4.2013.

Garrison SR, Allan GM, Sekhon RK, et al. Magnesium for skeletal muscle cramps. Cochrane Database Syst Rev. 2012 Sep 12;9:CD009402.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi