Elimistön liiallisen lämpenemisen syyt

Elimistön liiallinen lämpiäminen (hypertermia) aiheuttaa oireita, jotka voivat olla vakaviakin. Oireet alkavat peräsuolesta mitatun lämmön kohotessa yli 39–40 asteen, ja mikäli lämpötila nousee yli 45 asteen, kuolemanvaara on erittäin suuri. Lämmön aiheuttamille oireille herkistävät lukuisat riskitekijät, muun muassa huono fyysinen kunto, univaje, alkoholi, vanhuus, liikapaino ja monet lääkeaineet (mielialalääkkeet, nesteenpoistolääkkeet, allergialääkkeet, beetasalpaajat sekä eräät tulehduskipulääkkeet säännöllisesti käytettyinä).

Ruumiinlämpöä voi nostaa joko liiallinen fyysinen rasitus lämpimässä ilmanalassa tai pelkästään oleskelu liian pitkään kuumassa ympäristössä ilman viilennystä. Oleskelu hyvin lämpimässä ajoneuvossa aiheuttaa lämpösairauden riskin erityisesti pienille lapsille.

Suomessa mahdollinen lämpöhalvauksen syy on jääminen saunan lauteille runsaan alkoholinkäytön tai sairauskohtauksen vuoksi.

Ilmastollisen lämpöaallon aikana erityisesti vanhojen ihmisten kuolleisuus lisääntyy, joskin kuolinsyynä on yleensä pikemminkin nestehukan ja muiden sairauksien yhteisvaikutus kuin lämpöhalvaus.

Hypertermia ei ole sama asia kuin kuume. Hypertermian aiheuttaa ulkoinen tekijä, joka nostaa kehon lämpötilaa, kuume taas aiheutuu siitä, että elimistön oma lämmönsäätely on poikkeavaa esimerkiksi viruksen tai bakteerin aiheuttaman tulehduksen vuoksi (kuva  ).

Elimistön liiallisen lämpenemisen oireet

Hypertermia liittyy usein kuivumiseen. Nesteen puutteessa elimistön lämmönsäätelyn kannalta välttämätön hikoilu voi loppua. Kuiva iho onkin huolestuttava oire, joka viittaa hypertermian suurentuneeseen riskiin. Muina oireina voi esiintyä heikotusta, pahoinvointia tai ripulia ja sekavuutta. Myöhempiä oireita ovat verenpaineen laskemisen seurauksena tapahtuva ihon sinistyminen ja nousu kananlihalle, näköhäiriöt sekä tajunnan menetys.

Vakavamman lämpöhalvauksen esiasteena ilmenee lämpöuupumusta, joka johtuu ensisijaisesti puutteellisesta nestehukan korvaamisesta, joko liian vähäisellä nesteellä tai liian vähän suoloja sisältävällä nesteellä. Lievinä oireina ovat fyysisen ja henkisen toimintakyvyn heikkeneminen sekä esimerkiksi työssä tapaturma-alttiuden lisääntyminen. Vakavampina oireina voivat olla sekavuus, oksentelu, epäsäännöllinen hengitys ja tajunnan menetys.

Hypertermian lievempi muoto on auringonpistos, jolla tarkoitetaan suojaamattomaan päähän kohdistunutta lämpörasitusta. Tämän seurauksena voi esiintyä päänsärkyä, ärtymystä, pahoinvointia, huimausta tai muita hermoston oireita.

Paikallisina lämmön aiheuttamina oireina voi esiintyä lämpöturvotusta ja lihaskouristuksia. Lämpöturvotus kehittyy alaraajoihin, ja sille altistavat kohonnut verenpaine ja liikapaino. Lämmön seurauksena lihaskouristuksia esiintyy useimmiten pohkeen lihaksissa. Tämä on vaarana erityisesti, jos runsas nestehukka pitkässä rasituksessa korvataan pelkällä vedellä, joka ei sisällä tarpeeksi mineraaleja. Lihaskipujen hoito ja lämmön alentaminen ilman reseptiäkin saatavilla kuumeen hoitoon soveltuvilla tulehduskipulääkkeillä voi johtaa lämpösairauden pahenemiseen ja lihasvaivojen pitkittymiseen.

Elimistön liiallisen lämpenemisen ehkäisy

Lämpösairauksien tärkein hoito on ennaltaehkäisy. Lämpimällä ilmalla on käytettävä keveitä, väljiä vaatteita, jotka sallivat hikoilun. Pää ja niska tulee suojata auringolta leveälierisellä päähineellä, joka kuitenkin sallii ilmanvaihdon pään alueella. Raskasta fyysistä rasitusta tulee välttää, ja kuumassa työssä tulee pitää riittävästi taukoja. Runsas nesteen nauttiminen on välttämätöntä. Nesteenä voi käyttää kivennäisvesiä. Jos käytetään pelkkää vettä, on suolojen saamiseksi tarpeen nauttia myös jotakin kiinteää ravintoa, esimerkiksi voileipää.

Jano ei ole välttämättä paras nestehukan ilmaisin. Kuivumiseen viittaavat virtsan niukkuus ja tummankeltainen väri. Kahvisumpin värinen virtsa merkitsee jo munuaisvaurion vaaraa. Alkoholin, kahvin tai teen nauttiminen ei korjaa nestehukkaa, vaan ne voivat virtsaneritystä lisäämällä pahentaa sitä.

Mikäli tiedossa on kova fyysinen rasitus lämpimässä, elimistöä kannattaa totuttaa tähän 10–14 vuorokauden harjoittelulla lämpimissä oloissa.

Elimistön liiallisen lämpenemisen ensiapu

Oireiden kehityttyä tärkeää on kehon viilentäminen ja nestehukan korjaaminen. Jäähdytyksessä pyritään saamaan elimistön lämpötila mahdollisimman nopeasti, mutta turvallisesti alle 39 ºC:seen.

• Ihmisen tulee välittömästi hakeutua varjoon ja riisua ylimääräiset vaatteet.
• Kylmää vettä valellaan tai pirskotellaan iholle, myös pään alueelle, tai käytetään kylmäpakkauksia, jotka suositellaan sijoitettavan poskien, kämmenien ja jalkaterien alueelle.
• Viileään veteen upottaminen on tehokkain keino jäähdyttää tervettä elimistöä. Se voi kuitenkin voimakkaan verenkiertovaikutuksen vuoksi olla vahingollista lapsille, vanhuksille tai verenkiertoelinten sairauksia sairastaville.
• Tuuletusta tehostetaan tuulettimella tai viuhtomalla vaatteilla.
• Kylmää vettä annetaan suun kautta.

Auringonpistoksen hoidoksi riittää useimmiten siirtyminen viileään paikkaan, nesteen nauttiminen ja lepo.

Lämpöturvotuksen hoitona on lepo, raajojen kohoasento ja runsas nesteen nauttiminen. Nesteenpoistolääkkeitä on syytä välttää.

Pitkällisen rasituksen ja nestehukan seurauksena syntyvien lihaskouristuksien ensiapuhoitona ovat suun kautta nautittavat urheilujuomat tai 0,1-prosenttiseksi suolattu vesi (puoli teelusikallista keittosuolaa kahteen litraan nestettä).

Milloin hoitoon?

Vakavien oireiden (ihon kuivuminen, voimakas uupuminen, sekavuus, näköhäiriöt, pyörtyminen) ilmetessä on hakeuduttava välittömästi sairaalahoitoon. Myös kouristeleva tai muista keskushermoston tai verenkierron oireista kärsivä on syytä toimittaa välittömästi sairaalahoitoon.

Erityisesti pienten lasten ja vanhusten vointia tulee seurata tarkasti ja hakeutua hoitoon herkemmin. Vanhuksilla tulee muistaa hitaampi useiden hellejaksopäivien aikana kehittyvä nestevajeeseen ja kuumiin asunto-oloihin liittyvä lämpötasapainon pettäminen. Hoito edellyttää sairaalaoloissa tapahtuvaa seurantaa.

Katso myös ensiapuoppaan ohjeet.