Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Ménièren tauti

Ménièren tauti

Lääkärikirja Duodecim
2.8.2017
yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelma

Syyt ja oireet

Ménièren taudilla tarkoitetaan perussyyltään tuntematonta kohtauksellista oireyhtymää, johon kuuluvat huimauskohtaukset, kuulon huononeminen, korvien soiminen sekä korvien paineen tai täyttymisen tunne. Oireiden synty liittyy sisäkorvassa olevan nesteen lisääntymiseen. Tämä taas vaikuttaa häiritsevästi tasapainoon ja kuuloon.

Tauti alkaa yleensä 20–60 vuoden iässä. Vaiva on melko harvinainen, ja sitä esiintyy noin yhdellä 10 000:sta.

Ménièren tautiin liittyvä huimaus on tyypillisesti voimakasta kiertohuimausta (ympäristö tuntuu pyörivän) mutta saattaa olla tästä poikkeavaakin jalkojen keinutuksen tunnetta. Huimaus saattaa kestää paristakymmenestä minuutista useihin tunteihin, ja siihen voi liittyä pahoinvointia ja oksennuksia. Kuulon häiriöt ovat alkuun kuulon heikkenemistä kohtauksen aikana ja mahdollisesti samanaikaista korvien soimista. Jotkut potilaat kuvaavat kovien äänien kuuluvan tällöin erityisen häiritsevinä. Lisäksi kohtauksen aikana voi tuntua häiriytyneen korvan puutumista. Alkuun kuulo palautuu kohtauksen jälkeen ennalleen, mutta vuosien mittaan voi kuulo huonontua pysyvästi.

Meniérèn tautiin voi joskus liittyä lihasvoiman äkillisestä häviämisestä johtuvia kaatumiskohtauksista, joista voi aiheutua vammoja.

Vain harvoilla Meniérèn tautia sairastavilla kaikki oireet esiintyvät yhtäaikaisesti. Pääoireena voi olla huimaus, ja kuulon häiriöt voivat alkaa vasta vuosien kuluttua. Toisaalta kiertohuimaus saattaa vuosien myötä jäädä pois ja tilalle tulee liikkumisen epävarmuus.

Itsehoito

Vähäsuolaisen ruokavalion arvellaan vähentävän nestettä sisäkorvassa ja siten poistavan oireita. Mikäli oireisiin liittyy laukaisevia tekijöitä (esimerkiksi kahvi, suklaa, tupakointi), näitä tulee luonnollisesti välttää. Huimausoiretta ja siihen liittyvää epävarmuuden tunnetta voidaan auttaa tasapainokuntoutuksella, jossa toistetaan huimausta aiheuttavia liikkeitä ja asentoja, opetellaan seisomatasapainoa ja harjoitellaan näön ja tasapainoelimen yhteistoimintaa.

Lisätietoa ja vertaistukea saa potilasjärjestöstä Suomen Meniere-liitosta «http://www.suomenmeniereliitto.fi/»1. Kuuloliitto «http://www.kuuloliitto.fi/»2 järjestää Meniérèn tautia sairastaville kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja.

Milloin hoitoon

Tutkimuksiin on syytä hakeutua, jos on toistuvia huimauskohtauksia joko kuulohäiriöihin liittyen tai ilman niitä. Ménièren taudin diagnoosi perustuu ensisijaisesti oireisiin, mutta tällaisten oireiden esiintyessä on syytä sulkea pois muita sisäkorvan sairauksia. Ménièren tautia voidaan hoitaa lääkehoidoilla (betahistidiini tai nesteenpoistolääkkeet), joilla oireet saadaan useimmilla pysymään poissa tai vähäisinä. Hyvin vaikeissa tapauksissa, joissa kohtaukset hankalasti invalidisoivat, voidaan käyttää välikorvaan tehtävää lääkeaineruiskutusta tai sisäkorvan painetta alentavaa leikkausta, mutta nämä hoidot vaurioittavat korvaa pysyvästi.

Ehkäisy

Ménièren taudin ehkäisyä ei tunneta. Oirekohtausten ehkäisemiseksi tulee välttää laukaisevia tekijöitä, joita voivat eri henkilöillä olla kahvi, suklaa, tupakka, alkoholi tai hyvin rasvaiset tai runsaasti hiilihydraatteja sisältävät ruoat.

Liikunta voi olla hyväksi kohtausten ehkäisyssä. Kohtausten arvaamattomuuden vuoksi tulee kuitenkin välttää tilanteita, jotka vaativat hyvää tasapainoa (esimerkiksi kiipeily).

Käytettyjä lähteitä

Kotimäki J. Ménièren taudin diagnostiikka. Duodecim 2004;120:2079–83 «/xmedia/duo/duo94490.pdf»3.

Kotimäki J. Ménièren taudin diagnosointi ja hoito terveyskeskuksessa. Suomen Lääkärilehti 2006;61:3587–3588.

Kotimäki J. Ménièren tauti. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online, vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 13.5.2016.

Li J. Meniere Disease (Idiopathic Endolymphatic Hydrops). eMedicine «http://emedicine.medscape.com/article/1159069»4 (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 2.6.2017.