Nenäverenvuodon mekanismi ja syyt

Nenäverenvuoto on peräisin nenän limakalvon verisuonista. Vuotokohta voi olla joko laaja-alainen verestys limakalvolla tai yksittäinen verisuoni, joka on syystä tai toisesta revennyt. Riippumatta perussyystä lopullinen vuodon alullepanija on yleensä jokin mekaaninen tekijä: niistäminen, aivastus, nenän kaivaminen tai vaikkapa nenään kohdistunut isku. Saunominen voi myös altistaa nenäverenvuodolle. Yleisin vuotava alue on nenän väliseinän etuosa, mutta vuoto voi olla peräisin nenän muistakin osista.

Tavallinen vuodon syy on limakalvon heikentyminen kuivumisen tai tulehduksen (esim. flunssan) yhteydessä. Vuodolle voivat herkistää myös veren hyytymiseen vaikuttavat lääkeaineet, erityisesti asetyylisalisyylihappo ja muut tulehduskipulääkkeet sekä erilaiset verenohennuslääkkeet, joita käytetään esimerkiksi eteisvärinän hoidon yhteydessä estämään aivoinfarktia. Samoin korkea ikä ja verisuonten kalkkiutuminen voivat altistaa limakalvon alla olevan verisuonen katkeamiselle. Myös joissakin yleissairauksissa nenän limakalvo voi olla vuotoherkkä. Vastoin yleistä käsitystä kohonnut verenpaine ei ole suoranainen syy nenäverenvuotoon, joskin verenpaineen heikentämät verisuonet saattavat vuotaa tavallista herkemmin. Vuototilanteessa koholla oleva verenpaine vaikeuttaa nenäverenvuodon tyrehtymistä.

Nenäverenvuodon ensiapu

Kaikissa tapauksissa nenäverenvuodon ensiapu on yksinkertainen. Nenä tyhjennetään niistämällä, ja vuotava sierain puristetaan umpeen painamalla nenän sivua väliseinää vasten vähintään 15 minuuttia yhtämittaisesti. Potilas istuu etukumarassa asennossa, millä estetään veren valuminen nieluun. Vuodon tyrehtymistä voidaan yrittää edistää asettamalla jääpussi tai jotain muuta kylmää niskaan tai otsalle, joskaan tämän toimenpiteen hyödystä ei ole vakuuttavaa tutkimusnäyttöä. Jos verenvuoto ei lakkaa 15 minuutin aikana, on syytä soittaa terveyskeskukseen tai päivystysapuun (116117) oikean hoitopaikan selvittämiseksi. Potilas kuljetetaan istuvassa asennossa.

Nenäverenvuodon hoito

Vuodon määrästä ja vuotokohdasta riippuen lääkäri tyrehdyttää vuodon asettamalla joko adrenaliinilla kostutetun sideharson tai gelatiinitamponin supistamaan limakalvojen verisuonia ja tukkimaan vuodon ja koko vuodonpuoleisen nenäkäytävän. Paikallinen nenän etuosassa nähtävä vuotokohta voidaan hyydyttää (”polttaa”) laapiksella eli hopeanitraatilla. Molemmissa tapauksissa nenä tyhjennetään verestä ja puudutetaan ennen toimenpiteitä. Nenän takaosasta tulevissa tai hankalammissa vuodoissa, jotka eivät tyrehdy perusterveydenhuollon keinoin, tehdään yleensä lähete erikoissairaanhoitoon vaativampia toimenpiteitä varten. Myös toistuvissa nenäverenvuodoissa on hyvä ottaa yhteys terveydenhuoltoon, erityisesti, mikäli vuotoja on usein eikä aiheuttava tekijä ole selvä.

Nenäverenvuodon jälkihoito

Nenätamponia pidetään hoitopaikasta saatujen ohjeiden mukaan riippuen tamponin tyypistä. Osa tamponeista sulaa itsekseen, mutta osa tulee käydä poistattamassa viimeistään parin vuorokauden kuluttua. Vuotokohdan hyydyttäminen laapiksella ei vaadi jälkihoitoa, mutta potilaan on syytä varoa 2–3 päivän ajan ponnisteluja, aivastamista ja hyvin lämpimien ruokien ja juomien nauttimista.

Nenäverenvuodon ehkäisy

Ennaltaehkäisy riippuu vuodon syystä. Herkästi nenäverenvuotoja saavan tulee välttää nenän kaivamista, voimakasta niistämistä ja kuumia suihkuja. Jos vuoto toistuu kovan rasituksen tai voimakkaasti maustettujen ruokien syömisen yhteydessä, näitä tulee välttää. Kuivia ja vuotoherkkiä limakalvoja voi hoitaa A-vitamiinitipoilla. Jos vuoto aiheutuu lääkeaineista, lääkärin kanssa tulee neuvotella, voidaanko niitä vähentää tai vaihtaa. Tulehduskipulääkkeiden, erityisesti aspiriinin, käyttöä kannattaa välttää. Vuotoa edesauttava perussairaus, esimerkiksi verenpainetauti, tulee hoitaa. Joissakin tapauksissa on mahdollista löytää toistuvien vuotojen syyksi limakalvon verisuoni, jonka hyydyttäminen lopettaa vuodot.

Jos kuiva huoneilma aiheuttaa nenän limakalvojen kuivumista ja nenäverenvuotoja, makuuhuoneen ilmankostutuksesta on apua.