Etusivu » Sivuontelotulehdus (poskiontelotulehdus ja otsaontelotulehdus)

Sivuontelotulehdus (poskiontelotulehdus ja otsaontelotulehdus)

Lääkärikirja Duodecim
3.11.2016
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio ja lastentautien erikoislääkäri Hannu Jalanko

Nuhakuumeeseen (ks. «Nuhakuume, flunssa»1) liittyy sen ensipäivinä lähes aina jonkinasteinen nenänielun sivuonteloiden tulehdus. Flunssan aiheuttava virus leviää nenän limakalvoilla ja aiheuttaa tulehduksen myös poski- ja otsaonteloiden limakalvoilla. Sivuontelotulehduksesta käytetään nimitystä sinuiitti yleensä vain silloin, kun kyseessä on bakteeritulehdus. Bakteeritulehdus on lähes aina virusinfektiona alkaneen taudin jälkitauti.

Vain joka sadas niistä, joilla nuhakuumeen osana on sivuontelotulehduksen oireita, saa aktiivista hoitoa vaativan bakteeritulehduksen. Koska flunssa on hyvin yleinen infektio, vuosittain kuitenkin noin joka viideskymmenes sairastaa sivuonteloiden bakteeritulehduksen. Yleisin bakteereista on silloin pneumokokki, joka on tärkein aiheuttajabakteeri myös välikorvatulehduksissa (ks. «Korvatulehdus lapsella»2) ja keuhkokuumeissa (ks. «Keuhkokuume aikuisilla (pneumonia)»3 ja «Keuhkokuume lapsella»4). Sivuontelotulehduksille altistavat allerginen nuha (ks. «Allerginen nuha ja muu yliherkkyysnuha»5) ja siihen liittyvät nenän polyypit, hengitysilman epäpuhtaudet, kuten tupakansavu, nenänielun poikkeava rakenne ja huono suun hygienia. Kroonista sivuontelotulehdusta on käsitelty omassa artikkelissaan (ks. «Pitkäaikainen (krooninen) tai usein toistuva poskiontelotulehdus (sivuontelotulehdus)»6).

Poskiontelot kehittyvät lapsuudessa hitaasti, eikä tulehdusta siten juurikaan esiinny alle kolmivuotiailla. Lasten infektiota on käsitelty toisessa artikkelissa (ks. «Sivuontelotulehdus (poskiontelotulehdus) lapsella»7).

Oireet

Pelkkään viruksen aiheuttamaan äkilliseen ylähengitystietulehdukseenkin liittyy usein paksunkin liman valuminen nenästä, nenän tukkoisuus ja joskus lievä kiristys tai särky poskipäissä. Jos virusinfektio johtaa bakteeritulehdukseen, samat oireet usein ensin lievityttyään palaavat. Tavallsimmin bakteeritulehdus alkaa viikon tai kymmenen päivän päästä ensioireista. Poskionteloiden tiehyet voivat silloin olla turvonneet tukkoonkin siten, ettei nuhaa enää ole. Kipu tai paineen tunne onteloiden kohdalla on tavallisesti kovempi kuin flunssan alussa. Pään alaspäin kääntäminen tuo pingotuksen tunteen poskipäihin, ja ihon painaminen näiltä kohdin voi lisätä kipua. Kipua voi tuntua myös yläleuan hampaissa tai silmäkuopissa. Kuume voi nousta (uudelleen), kun bakteeritulehdus alkaa.

Pitkittyneen ja kroonisen poskiontelotulehduksen jopa ainoa oire voi olla pitkään, useita viikkoja jatkuva aamupuolelle painottuva lohkeileva yskä. Tämä johtuu liman valumisesta ja kuivumisesta nieluun yöllä.

Otsaontelotulehduksen syntytapa ja aiheuttajat ovat ovat samat kuin poskiontelotulehduksen. Otsaontelotulehdus on harvinaisempi, mutta joillakin on ehkä rakenteellisista syistä erityinen taipumus tähän. Lisäksi ylempänä nenäontelon molemmin puolin ovat seula- ja kitalokerostot, jotka voivat myös tulehtua ja antaa omat paikallisoireensa.

Milloin lääkäriin

Tutkimuksiin kannattaa hakeutua, jos oireet viittaavat bakteeritulehdukseen. Antibiootit eivät lyhennä flunssan kestoa eivätkä estä virustaudin kehittymistä bakteeritaudiksi. Hoitoa vaativa sivuontelotulehdus kehittyy yleensä aikaisintaan viikon kuluttua flunssan alusta. Alle viikon kestänyt lievä poskisärky ei vaadi lääkärin hoitoa. Muutaman viikonkin jatkuva nuha ei tarvitse tutkimuksia tai lääkärin hoitoa, jos se on ainoa oire. Jos tauti on kaksivaiheinen siten, että oireet pahenevat uudelleen, on syytä epäillä bakteeritulehdusta. Erityisesti tämä on aiheellista, jos kipu onteloiden kohdalla pahenee tai tulee kuumetta (38 astetta tai enemmän).

Hoitoon on lähdettävä välittömästi, jos iho kipukohdilla, poskipäissä, otsalla tai silmäluomissa turpoaa tai alkaa punoittaa.

Sivuontelotulehdus voi joskus kehittyä myös ylähampaiden tulehduksen seurauksena. Tätä epäiltäessä tulisi hakeutua hammaslääkärin vastaanotolle. Yli neljä viikkoa kestävä yskä voi olla merkki poskionteloiden bakteeritulehduksesta, ja tutkimukset ovat aiheellisia. Jos bakteerin aiheuttama poskiontelotulehdus uusii 3–4 kertaa vuodessa, korvalääkärin tutkimukset syyn selvittämiseksi ovat tarpeen (ks. «Pitkäaikainen (krooninen) tai usein toistuva poskiontelotulehdus (sivuontelotulehdus)»6).

Taudin toteaminen

Poskionteloiden kaikututkimus on vakiintunut, joskaan ei aina helppo diagnostinen toimenpide. Röntgentutkimusta käytetään epäselvissä ja pitkittyneissä tapauksissa. Pelkkä limakalvoturvotus ei todista bakteeritulehdusta, mutta selvät nestepinnat onteloissa tai niiden varjostuminen kokonaan nesteestä johtuen puhuvat bakteeritulehduksen puolesta. Poskionteloiden tyhjentäminen punktiolla eli neulan kautta huuhtelemalla on varmin tapa osoittaa märkäinen infektio. Samalla se tyhjentää ontelot, mikä helpottaa välittömästi kipuoireita. Huuhtelueritteestä voidaan ottaa bakteeriviljely. Huuhtelu on aiheellista varsinkin taudin pitkittyessä antibioottihoidosta huolimatta tai jos esimerkiksi henkilön perustautien ja vastustukyvyn puutteellisuuden perusteella voidaan aiheuttajaksi epäillä epätavallista bakteeria tai sientä.

Hoito

Flunssan itsehoitoa on käsitelty omassa artikkelissaan (ks. «Flunssan eli nuhakuumeen itsehoito»8). Useimmat eivät koe saavansa apua limakalvoja supistavista lääkkeistä, eivätkä ne jouduta paranemista tai estä bakteerijälkitaudin syntymistä. Nenän avaaminen näillä lääkkeillä voi kuitenkin esimerkiksi helpottaa nukahtamista. Reseptittömät tulehduskipulääkkeet auttavat särkyihin.

Antibioottihoito on tarpeen vasta, kun oireet ovat jatkuneet viikon ajan tai pidempään ja ne sopivat bakteeritulehdukseen (ks. edellä). Lääke valitaan niin, että se tehoaa pneumokokki-bakteeriin. Ensisijainen lääke on amoksisilliini , penisilliinille allergisille yleensä doksisykliini. Jos sivuontelotulehduksen taustalla on allergia, hoidetaan myös sen oireita allergialääkkein, esimerkiksi kortisonisumutteella.

Toistuvissa tapauksissa on poskionteloiden huuhtelu neulan kautta hyödyllinen toimenpide. Kroonisissa tilanteissa voidaan harkita onteloiden pysyvää avaamista leikkauksella tai onteloston laajempaa saneerausta (ks. «Pitkäaikainen (krooninen) tai usein toistuva poskiontelotulehdus (sivuontelotulehdus)»6). Syynä voi olla myös polyyppitaut tai nenäontelon rakenteellinen syy, joita voidaan korjata leikkauksella.

Lisää tietoa poskiontelotulehduksesta

Valtakunnallisen Käypä hoito -suosituksen potilasversio: ks. «Sivuontelotulehdus (poski- tai otsaontelotulehdus)»9.