Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Virtsakivitauti

Virtsakivitauti

Lääkärikirja Duodecim
28.6.2017
yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelma

Virtsakivitaudilla tarkoitetaan tilaa, jossa virtsateihin eli munuaisaltaaseen, munuaisista rakkoon johtaviin virtsajohtimiin, virtsarakkoon tai joskus myös virtsaputkeen muodostuu yksi tai useampia kiinteitä kappaleita, jotka estävät virtsan kulkua tai aiheuttavat muita oireita.

Syyt ja oireet

Virtsakivien muodostumiseen vaikuttaa ruokavalio mutta ilmeisesti myös perinnölliset tekijät. Virtsakivitauti on huomattavasti yleisempi teollisuusmaissa kuin kehitysmaissa, ja oletetaan, että tämän selittävät erot ruokavaliossa. Runsas kalsiumin, D-vitamiinin tai erittäin suurten C-vitamiiniannosten (yli 4 g/päivä) nauttiminen altistaa virtsakivien muodostumiselle. Kivien syntymistä edesauttavat myös monet sairaudet, erityisesti kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt (ks. «Kalsium - liikaa (hyperkalsemia) tai liian vähän (hypokalsemia) veressä»1 ja «Kihti»2) tai virtsateiden rakenteelliset poikkeavuudet.

Virtsatiekiven oireena on yleensä äkillisesti alkava kova kipu jommallakummalla puolen alaselkää tai alavatsaa. Kipu säteilee usein nivustaipeisiin ja voi olla erittäin voimakas saaden potilaan kieriskelemään tuskasta. Samalla voi esiintyä pahoinvointia ja oksentelua. Virtsaan voi myös ilmaantua verta.

Itsehoito

Syntyneen virtsatiekiven hoitaminen omin avuin on mahdollista vain, mikäli kivi on riittävän pieni tullakseen itsestään viime kädessä virtsan mukana ulos. Runsas juominen edesauttaa tätä.

Milloin hoitoon

Virtsatiekiven oireet ajavat yleensä niistä kärsivän hakemaan välittömästi hoitoa, mikä onkin tarpeen. Kivut ovat tehokkaasti hoidettavissa lääkkeillä, mutta samalla yleensä käynnistetään tutkimukset kiven tai kivien koon ja syntytavan selvittämiseksi. Pienet kivet (alle 5 mm:n kokoiset) voivat yleensä poistua itsestään, suurempien hoidoksi käytetään kehonulkoista kiven murskausta tai tähystysleikkaushoitoa. Murskauslaitteella kiveen kohdistetaan sähkömagneettinen energia-aalto, jolloin kivi murenee ja sen poistuminen virtsan mukana helpottuu. Hoitoa ei voida antaa raskaana oleville eikä liikalihaville. Kiven poistoon voi olla aihetta kiireellisesti, mikäli kivi aiheuttaa tulehduksen tai virtsateiden tukoksen.

Virtsan mukana tullut kivimateriaali pyritään saamaan analysoitavaksi. Tämän perusteella voidaan saada tietoa kiven syntytavasta ja mahdollisuudesta ehkäistä uusien kivien syntyä.

Ehkäisy

Terveen ihmisen, jonka suvussa ei esiinny virtsakivitautia, ei ole aihetta säännöstellä ruokavaliotaan taudin ehkäisemiseksi. Toistuvia virtsakivikohtauksia saaneen on syytä säännöstellä kalsiumin, oksalaatin (mm. teessä, kaakaossa, raparperissa, kuivatuissa hedelmissä) ja valkuaisen saantiaan, kuitenkin sen mukaan kuin kivitaudin tarkemmissa selvittelyissä on ilmennyt kivenmuodostuksen syyksi. Kaikentyyppisten kivien uudelleenmuodostumista estää runsas (2–3 litraa päivässä) nesteiden nauttiminen. Vesi on suositeltavin juoma. Sen sijaan runsas omena- tai greippimehujen juominen voi jopa lisätä kivenmuodostumisriskiä. Runsas lihan käyttö ja lähinnä runsas eläinproteiinin määrä ruokavaliossa lisää kalsiumin, oksalaatin ja uraatin erittymistä virtsaan ja toisaalta vähentää virtsan happamuutta, mikä edistää kivien muodostumista. Kasvissyöjillä virtsakivitauti onkin muita harvinaisempi.

Käytettyjä lähteitä

Laurila T. Virtsakivitauti. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online]. Kustannus Oy Duodecim / Terveysportti «http://www.terveysportti.fi/dtk/ltk/koti»1 (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 3.4.2017.

Lehtoranta K, Tukiainen E, Lindell O. Virtsakivipotilaan tutkiminen sekä ruokavalion ja lääkehoidon mahdollisuudet. Duodecim 2002;118:2183–2190 «/xmedia/duo/duo93236.pdf»2.

Lindell O. Virtsakivien hoito. Duodecim 2007;123:3017–24 «/xmedia/duo/duo96944.pdf»3.