Etusivu » Äkillinen kuulonmenetys

Äkillinen kuulonmenetys

Lääkärikirja Duodecim
21.10.2016
yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelma

Oireet ja syyt

Äkillisellä kuulonmenetyksellä tarkoitetaan kuulon äkillistä heikkenemistä tai häviämistä toisesta korvasta. Tilaan voi joskus liittyä huimausta, mutta se voi ilmetä yksinomaan täydellisenä tai lähes täydellisenä kuulon häviämisenä. Kuulon häviämisestä voi varmistua kokeilemalla vaurioituneen korvan kykyä kuulla puhetta, kun toiseen korvaan tuotetaan ääntä. Tämän voi tehdä esimerkiksi painamalla ja hankaamalla terveen puolen korvan nipukkaa. Ulkoisten äänten kuulemisen sijasta vaurioituneessa korvassa voi olla tinnitusta (korvan soimista). Lisäksi siinä tuntuu usein lukkoisuutta tai paineen tuntua.

Äkillisen kuulonmenetyksen varsinaista syytä ei tunneta, mutta oletuksia aiheuttajasta on useita: verenkiertohäiriö, viruksen tai autoimmuunisairauden aiheuttama tulehdus, sisäkorvan kalvon puhkeaminen tai sisäkorvaa vaurioittavat lääkeaineet. Yleensä mitään näistä tekijöistä ei sairauden tullen pystytä todentamaan. Alle 10 %:lla syyksi löytyy jokin sairaus, useimmin kuulohermon hyvänlaatuinen kasvain.

Äkillisen kuulonmenetyksen riskitekijöitä ovat mm. henkinen rasitus ja alkoholin käyttö. Tavallisin ikä sairastuneilla on 43–53 vuotta.

Sisäkorvaperäistä vikaa verrattomasti yleisempi syy kuulon äkilliseen huononemiseen ja korvan lukkoisuuteen on vahatulppa (ks. «Korvakäytävän vahatulppa, korvavaha»1), joka esimerkiksi kastuessaan tukkii korvakäytävän kokonaan ja näin heikentää kuuloa.

Milloin hoitoon

Äkillisen kuulonmenetyksen tullen on syytä hakeutua saman vuorokauden sisällä lääkärin tutkimuksiin. Vaikka useimmissa tapauksissa kuulonmenetyksen syy ei selviä, pyritään löytämään ne harvat tapaukset, joissa syynä on hoidettava sairaus. Silloinkin, kun ongelman syy jää epäselväksi, usein hoitona käytetään kortisonia lyhyenä kuurina, joskin tutkimustieto hoidon tehosta on melko vähäinen. Raskasta fyysistä rasitusta, sukellusta, lentämistä ja melua on hyvä välttää alkuvaiheessa, ja sairauslomaa tarvitaan yksilöllisesti ainakin 1–2 viikon ajan.

Yli kuudella kymmenestä kuulonmenetys paranee itsestään, mutta osalle se jää pysyväksi. Ennuste on huonompi niillä, joiden kuulo huononee yli 50 desibeliä, sekä niillä joiden kuulohäiriöön liittyy huimaus.

Käytettyjä lähteitä

Hirvonen T. Äkillisen kuulonmenetyksen hoito. Duodecim 2009; 125(13): 1421 «/xmedia/duo/duo98164.pdf»1.

Hirvonen T. Äkillinen kuulonmenetys. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, päivitys 13.5.2016.

Mathur N. Sudden Hearing Loss. http://emedicine.medscape.com/article/856313, päivitys 6.10.2016 (vaatii käyttäjätunnuksen).

Wei BPC, Stathopoulos D, O'Leary S. Steroids for idiopathic sudden sensorineural hearing loss. Cochrane Database of Systematic Reviews 2013, Issue 7. Art. No.: CD003998. DOI: 10.1002/14651858.CD003998.pub3 «http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/14651858.CD003998.pub3/abstract»2.