Etusivu » Dementia

Dementia

Lääkärikirja Duodecim
18.10.2016
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Dementialla tarkoitetaan tilaa, jossa henkilön useat älylliset toiminnot ja aivotoiminnot ovat heikentyneet rajoittaen hänen sosiaalista selviytymistään. Dementiaa voivat aiheuttaa monet keskushermoston sairaudet, puutostilat, myrkytykset tai lääkkeet.

Dementiassa ilmenevälle muistihäiriölle on ominaista vaikeus oppia uusia asioita tai palauttaa mieleen aiemmin opittua. Pelkkä muistihäiriö ei kuitenkaan tarkoita, että henkilö kärsisi alkavasta dementiasta. Nimi- ja tilamuisti heikkenevät kaikilla ikääntyessä, ilman että kyseessä olisi varsinainen muistisairaus. Myös työmuisti heikentyy väistämättä iän mukana, minkä vuoksi on vaikeaa pitää montaa asiaa yhtä aikaa mielessä.

Alzheimerin taudille (ks. «Alzheimerin tauti»1) on ominaista lähimuistin heikentyminen ja uusien asioiden oppimisen vaikeus. Vastikään sovittu tai puhuttu ei muistu mieleen, vaikka siitä muistutettaisiin jollakin vihjeellä. Äskettäin tapahtunutta vierailua tai kaupassa käyntiä ei muisteta. Aikaisemmin helpolta tuntuneet tehtävät, kuten pesukoneen käynnistäminen, ei onnistu. Samojen kysymysten tai tarinoiden toistaminen viittaa alkavaan muistisairauteen.

Muistihäiriön ohella dementialle on ominaista puheen sisällön köyhtyminen (afasia), vaikeus pukeutua ja suorittaa motorisia liikesarjoja (apraksia) sekä vaikeus käsittää nähdyn merkitystä (agnosia). Dementiasta kärsivän kyky suunnitella päivittäisiä toimintoja, jäsentää kokonaisuuksia ja ymmärtää vertauskuvallisia ilmauksia on heikentynyt. Etenkin vaikeampaan dementiaan liittyy usein erilaisia käytöshäiriöitä.

Dementia voi olla taustastaan riippuen ohimenevä, etenevä tai pysyvä jälkitila. Yleisimmät syyt etenevään tai pysyvään dementiaan ovat Alzheimerin tauti (ks. «Alzheimerin tauti»1), aivoverenkierron häiriöistä johtuva (vaskulaarinen) dementia (ks. «Vaskulaarinen dementia (verenkiertoperäinen muistisairaus)»2) sekä aivovammat. Yleisin näistä on Alzheimerin tauti, jonka osuus keskivaikeista ja vaikeista dementioista on 65–75 %. Etenevän ja pysyvän dementian taustalla voi olla myös erilaisia harvinaisia keskushermoston sairauksia, kuten esimerkiksi Lewyn kappale -tauti (ks. «Lewyn kappale -tauti»3) tai otsa- ja ohimolohkoon paikallistuva frontotemporaalinen dementia.

Dementiaoireet voivat joskus olla merkki diagnosoimattomasta ja siten hoitamattomasta keskushermoston sairaudesta, vitamiinien puutostilasta, myrkytyksestä tai liiallisesta lääkkeen käytöstä. Tällaisia sairauksia ovat aivo-selkäydinnestekierron häiriöt, Parkinsonin tauti, aivokasvaimet, keskushermoston tulehdukset (esimerkiksi borrelioosi, kuppa), aineenvaihdunnan häiriöt (esimerkiksi kilpirauhasen sairaudet, ks. «Kilpirauhasen sairaudet»4) ja vitamiinien puutostilat (esimerkiksi B12-vitamiinin puutos).

Etenkin iäkkäillä henkilöillä voi vakava masennus aiheuttaa dementiaa muistuttavan tilan (pseudodementia), joka usein korjaantuu asianmukaisella masennuslääkityksellä. Masennuksen taustalla voi kuitenkin olla alkava dementia.

Dementiaan viittaavien oireiden ilmetessä on syytä aina kääntyä lähiviikkojen kuluessa lääkärin puoleen oireiden taustan selvittämiseksi.

Lisää tietoa aiheesta

Erkinjuntti T, Remes A, Rinne J, Soininen H (toim.). Muistisairaudet. 2., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2015.

Hallikainen M, Mönkäre R, Nukari T, Forder M (toim.). Muistisairaan kuntouttava hoito. Kustannus Oy Duodecim 2013.

Heikkinen E, Jyrkämä J, Rantanen T (toim.). Gerontologia. Kustannus Oy Duodecim 2013.

Juva K. Alkava muistisairaus – milloin muistihuoli ohjaa kattaviin tutkimuksiin? Duodecim 2014;130:969–74 «/xmedia/duo/duo11656.pdf»1.