Etusivu » Dissosiaatiohäiriö (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys)

Dissosiaatiohäiriö (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys)

Lääkärikirja Duodecim
18.10.2016
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Dissosiaatio tarkoittaa erottumista tai hajoamista. Psykiatriassa sillä tarkoitetaan sitä, että dissosiaation ilmetessä henkilö ei kykene tietoisuudessaan yhdistämään ajatuksiaan, tunteitaan, havaintojaan tai muistojaan mielekkääksi kokonaisuudeksi. Dissosiatiivisia oireita ovat mm. psykogeeninen muistinmenetys (amnesia), oman itsen (depersonalisaatio, ks. «Itsensä epätodelliseksi ja vieraaksi tunteminen (depersonalisaatio)»1) tai tuttujen tai ympäristön kokeminen vieraana tai outona (derealisaatio), ajan ja paikan tajun kadottaminen, havaintojen vääristyminen ja vaikeus erottaa mielikuvia todellisuudesta, joskus näkö- ja kuuloharhat. Dissosiaatio voi joskus ilmetä myös ruumiillisina oireina, kuten dissosiatiivisina kouristuksina, lihasnykäyksinä, äänen katoamisena tai ääntämishäiriönä, tunnottomuutena, särkyinä ja kipuina, sokeutena tai muina aistihäiriöinä ja tajunnan menetyksenä. Dissosiatiivisia ruumiillisia oireita kutsuttiin aikaisemmin hysteerisiksi (ks. «Konversiohäiriö»2) oireiksi.

Dissosiaatio voidaan ymmärtää psyyken pyrkimyksenä hallita mielen tasapainoa uhkaavilta voimakkailta tunnetiloilta. Tällaisia psyyken tasapainoa järkyttäviä tunnetiloja ovat erilaiset äkilliset traumaattiset kokemukset ja niihin liittyvät pelon, kauhun tai häpeän tunteet. Myöhemmin mikä tahansa alkuperäiseen traumaan liittyvä ärsyke tai pelkkä yritys keskustella traumaan liittyvistä tapahtumista voi laukaista tunnemuistoilta suojaavan dissosiaation. Vaikka dissosiaation pyrkimyksenä onkin suojata mieltä traumaattiseen kokemukseen liittyviltä muistoilta ja ajatuksilta, se samalla herättää ahdistusta ja voi vaikeuttaa monella tavoin vuorovaikutusta ihmisten kanssa.

Toinen tapa ymmärtää dissosiatiiviset häiriöt ja oireet on pitää niitä reaktiona tapahtumille tai ärsykkeille, jotka muistuttavat alkuperäistä traumaattista kokemusta ja jonka tuloksena ihminen muuttuu tai pyrkii muuttumaan tilaan, jossa hän oli alkuperäisessä traumatilanteessaan. Dissosiaatioon liittyvien oireiden luonne riippuu tällöin siitä, mikä persoonan emotionaalinen osa (pelkäävä, puolustautuva, alistuva tai jähmettyvä) aktivoituu kussakin tilanteessa. Näin ymmärrettynä erilaiset dissosiatiiviset oireet eivät ole yksittäisiä oireita vaan traumamuiston aktivoiman persoonan tilaan kuuluvia oireita.

Lievä-asteisena dissosiaatio on tavallinen ja normaali psyyken käytössä oleva reaktiotapa ja hallintakeino. Hypnoosi perustuu suggestiolla tuotettuun terveen psyyken kykyyn dissosioida erilleen ajatukset, tunteet, muisti ja käytös. Sen sijaan traumaattisten tapahtumien ja muistojen toistuvasti laukaisemia ja toimintakykyä haittaavia dissosiaatiotiloja pidetään mielenterveyden häiriöinä. Tällaisia dissosiaatiohäiriöitä ovat mm. dissosiatiivinen muistinmenetys, dissosiatiivinen pakkovaellus, dissosiatiivinen identiteettihäiriö (sivupersoonahäiriö) ja depersonalisaatiohäiriö. Tällaiset dissosiaatiohäiriöt ilmenevät usein äkillisinä persoonan tilan muutoksina sellaisissa tilanteissa, jotka muistuttavat alkuperäistä ja tietoisuudesta torjuttua traumaattista tilannetta. Tällaiset tietoisuudesta torjuttujen traumatilanteiden aktivoimat ahdistus-, pelko-, kipu- ja väsymystilat voivat myös muodostua pitkäaikaisiksi persoonan tiloiksi.

Dissosiaation aiheuttamat oireet on tärkeätä erottaa myrkytystilojen ja erilaisten ruumiillisten sairauksien ja muiden psykiatristen sairauksien aiheuttamista samankaltaisista oireista. Tällaisia tiloja ovat alkoholin ja huumeen käyttö, lääkkeiden sivuvaikutukset, ohimolohkoepilepsia ja muut neurologiset sairaudet ja psykiatrisista sairauksista erityisesti kaksisuuntainen mielialahäiriö ja psykoottiset tilat.

Vaikea-asteisempien dissosiaatiohäiriöiden taustalla ovat usein lapsuuden ja nuoruuden aikaiset traumaattiset kokemukset. Toistuvan väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön uhreilla ilmenee usein erilaisia dissosiaatiivisia häiriöitä ja oireita.

Kanssaihmisten ja erityisesti läheisten kanssa käytyjen voimakkaan tunnepitoisten riitojen yhteydessä ilmenevät äkilliset persoonallisuuden muutokset ovat usein luonteeltaan dissosiatiivisia ilmiöitä ja heijastavat traumaperäistä persoonallisuuden rakenteellista dissosiaatiota. Näiden riitojen työstämistä haittaavat usein äkilliseen käytöksen muutokseen liittyvä muistinmenetys sekä dissosiaatiolttiutta lisäävät traumaattiset tunnemuistot.

Itsehoito

Dissosiatiivisten oireiden laukaisijana ja ylläpitäjänä ovat erilaiset traumaattiset voimakasta ahdistusta, pelkoa tai häpeää tuottavat muistikuvat ja tilanteet. Tämän vuoksi sekä itsehoidon että ammatillisen psykoterapian päämäärä on pyrkimys asteittain kohdata nämä traumaattiset tunnemuistot tavalla, joka lopulta mahdollistaa niiden kohtaamisen ilman pakottavaa tarvetta dissosioida tunteet, muistot ja havainnot toisistaan erilleen. Itsehoidossa voidaan hyödyntää erilaisia rentoutusmenetelmiä ja traumaattisen tunnemuistojen kohtaamista rentoutuneessa mielentilassa. Toinen tapa on työstää kipeitä muistoja omassa tahdissa ja asteittain keskusteluissa siihen halukkaan myötäelävän läheisen tai ystävän kanssa.

Milloin hoitoon

Toistuvien ja jokapäiväistä elämää hankaloittavien dissosiatiivistyyppisten oireiden tai persoonan rakenteelliseen dissosiaatioon viittavan käytöksen ilmetessä on aina viisasta hakeutua lähiviikkojen kuluessa lääkäriin oireita mahdollisesti aiheuttavien ruumiillisten sairauksien poissulkemiseksi. Psykoottiseksi tulkittujen oireiden tai erilaisten ahdistusoireiden taustalla saattaa olla traumaperäinen dissosiaatio. Jatkuvien tai usein toistuvien dissosiatiivisten oireiden rakentava työstäminen edellyttää yleensä pitempiaikaista ja tiivistä psyko- tai traumaterapiaa. Psykoterapian päämääränä on asteittain työstää oireita ylläpitäviä traumaattisia tunnemuistoja mielelle siedettävään muotoon.

Käytettyjä lähteitä

Huttunen MO, Kalska H (toim.). Psykoterapiat. 3. painos. Kustannus Oy Duodecim 2015.

Lauerma H. Dissosiaatiohäiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2014.

Leikola A. Katkennut totuus – Traumatutkielma. Emotionaalinen trauma, rakenteellinen dissosiaatio ja psykopatologia. Prometheus kustannus Oy 2014.

Van der Hart O, Nijenhuis ERS, Steele K. Vainottu mieli. Traumaterapiakeskus 2009.