Etusivu » Edunvalvojan määrääminen

Edunvalvojan määrääminen

Lääkärikirja Duodecim
16.10.2016
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Jos henkilö ei ikääntymisen tai sairauden vuoksi kykene valvomaan etujaan, esimerkiksi huolehtimaan omaisuudestaan, hänelle voidaan määrätä edunvalvoja. Jos edunvalvojan asettaminen ei riitä henkilön omaisuuden tai muiden etujen suojaamiseksi, henkilön toimintakelpoisuutta voidaan rajoittaa ja ääritapauksissa julistaa hänet vajaavaltaiseksi.

Henkilön edunvalvoja toimii hänen asianhoitajanaan käyttäen hänelle kuuluvaa taloudellista valtaa tai vastuuta. Tämän päämääränä on suojata sairaan tai ikääntyneen henkilön etu esimerkiksi harkitsemattomilta lahjoituksilta tai painostettuna tai harhaanjohdettuna tehdyiltä kaupoilta.

Edunvalvojan määräämisen tai toimintakelpoisuuden rajoittamisen voi panna vireille holhousviranomainen, potilas itse, hänen edunvalvojansa, vanhempansa, aviopuolisonsa, lapsensa tai muu läheisensä. Holhousviranomainen on voimassa olevan lain mukaan maistraatti.

Edunvalvojaa määrättäessä on aina tiedettävä, kuinka henkilö itse asiaan suhtautuu. Jos henkilö itse pyytää edunvalvojan määräämistä ja ymmärtää asian merkityksen, päätöksen voi antaa maistraatti. Muussa tapauksessa ratkaisun tekee tuomioistuin. Edunvalvoja voidaan määrätä myös potilaan tahdosta riippumatta, jos tuomioistuin katsoo tähän päätökseen olevan riittävät perusteet.

Henkilön aviopuolisolle on päätöstä tehtäessä varattava mahdollisuus tulla kuulluksi.

Täysi-ikäisen henkilön toimintakelpoisuutta voidaan rajoittaa vain, jos hänen tärkeiden etujensa katsotaan olevan vaarassa hänen sairautensa tai ikääntymisensä vuoksi. Tuomioistuin harkitsee aina tapauskohtaisesti rajoituksen laajuuden pyrkien kuitenkin rajaamaan toimintakelpoisuuden rajoittamisen mahdollisimman vähäiseksi. Päätös toimintakelpoisuuden rajoittamisesta voidaan tehdä joko määräajaksi tai toistaiseksi, jolloin maistraatti tarkistaa tilanteen joka neljäs vuosi.

Henkilöä hoitaneen tai tutkineen lääkärin lausunto on tärkeä asiakirja tuomioistuimen tai maistraatin tehdessä päätöstä edunvalvojan määräämisestä henkilölle tai hänen toimintakelpoisuutensa rajoittamisesta. Terveydenhuollon ammattihenkilöllä on velvollisuus salassapitosäännösten estämättä pyynnöstä antaa vireillä olevasta asiasta tarpeelliset lausunnot holhousviranomaiselle ja tuomioistuimelle. Terveydenhuollon ammattihenkilöllä on myös oikeus ilmoittaa holhousviranomaiselle sellaisesta henkilöstä, joka hänen käsityksensä mukaan on edunvalvonnan tarpeessa.

Jokainen voi edunvalvontavaltuutuksen tekemällä varautua etukäteen siihen, ettei tulevina vuosina ole kykenevä hoitamaan asioitaan (ks. «Edunvalvontavaltuutus»1).