Etusivu » Lääkeriippuvuus ja lääkkeiden väärinkäyttö

Lääkeriippuvuus ja lääkkeiden väärinkäyttö

Lääkärikirja Duodecim
10.9.2017
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Lääkeriippuvuudelle on alkoholismin ja muiden aineriippuvuuksien tapaan ominaista hoidollisesti tarpeettoman tai tarpeettomaksi muuttuneen lääkkeen jatkuva tai pakonomainen käyttö riippumatta käytön aiheuttamista sosiaalisista tai terveydellisistä haitoista.

Yleisimmät väärinkäytetyt lääkkeet ovat ahdistuneisuuden ja unettomuuden hoidossa käytetyt lääkkeet sekä kivun ja yskän hoidossa käytetyt opioidit ja muut lääkkeet.

Lääkkeiden väärinkäyttöön liittyy usein, vaikkakaan ei aina, joko psykologisen tai fysiologisen riippuvuuden kehittyminen. Fysiologisessa riippuvuudessa henkilön kyky sietää lääkkeen vaikutuksia on kohonnut (toleranssi) ja/tai hänellä ilmenee lääkkeen käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä eriasteisia vieroitusoireita. Lopetus- tai vieroitusoireet (ks. «Ahdistus- ja unilääkkeiden sekä masennuslääkkeiden lopetusoireyhtymä»1) saavat henkilön usein jatkamaan lääkkeen tarpeetonta tai haitallista käyttöä. Lääkeriippuvuus voi kuitenkin olla luonteeltaan psykologista riippuvuutta ja perustuu aineen kykyyn tuottaa hyvää oloa (euforiaa) tai muita toivottuja psyykkisiä vaikutuksia.

Lopetusoireet saattavat olla hyvin voimakkaita kipulääkkeinä käytettyjen opioidien sekä ahdistus- ja unilääkkeiden jatkuvan käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä ja viikkoina. Myös useimpien masennuslääkkeiden käytön lopettamisen yhteydessä voi ilmetä joskus varsin kiusallisiakin ohimeneviä lopetusoireita.

Lääkkeen käytön lopettamisen yhteydessä ilmenevät lopetusoireet muistuttavat lääkkeen käytön syynä olleita ahdistus- tai masennusoireita tai unettomuutta. Lopetusoireiden ilmeneminen lääkkeen käytön lopettamisen yhteydessä saa henkilön helposti jatkamaan muuten jo tarpeettomaksi käynyttä lääkkeen säännöllistä käyttöä.

Lääkeriippuvuus on luonteeltaan addiktiivista (voimakas riippuvuus), jos päivittäin käytetyn aineen määrä on hyvin suuri ja jos henkilöllä on pakonomainen tarve käyttää lääkettä tarpeettomasti tai humalluttavasti. Tarkkaavuushäiriön hoitoon käytetyt ja amfetamiinin tapaan vaikuttavat psykostimulantit voivat synnyttää amfetamiiniriippuvuuden kaltaisen addiktiivisen lääkeriippuvuuden. Sen sijaan ahdistus- ja nukahduslääkkeet aiheuttavat suhteellisen harvoin päihteellistä lääkeriippuvuutta, jollei niitä käytetä suonensisäisesti. Tällöinkin lääkeriippuvuuteen liittyy lähes aina addiktiivinen alkoholi- tai muu päihderiippuvuus. Joillekin potilaille kehittyy kuitenkin psyykkinen riippuvuus tai addiktio, jolloin lääketabletin tiheästi toistuva ottaminen koetaan rauhoittavana sen farmakologisesta vaikutuksesta riippumatta. Sen sijaan masennuslääkkeiden käyttöön ei liity niiden haittavaikutusten vuoksi tällaista psyykkisen lääkeriippuvuuden kehittymisen vaaraa. Vapautuminen addiktiivisesta lääkkeen käytöstä on lähes aina ylivoimaista ilman ammatillista apua ja voi vaikea-asteisten vieroitusoireiden vuoksi olla myös vaarallista.

Itsehoito

Lääkkeitä käyttävän tai niiden väärinkäytöstä kärsivän tulee välttää lääkkeen käyttöä "humalluttavana" tai "euforisoivana" (mielialaa voimakkaasti kohottavana) päihteenä. Jos lääkkeen käytön syynä on fysiologinen riippuvuus lääkkeen jatkuvasta käytöstä eriasteisine vieroitusoireineen, henkilön tulee pyrkiä pitäytymään lääkärin määräämässä annoksessa tai vähentää lääkärin ohjeiden mukaan asteittain käyttämäänsä lääkeannosta. Omin päin toteutettu ja liian nopea pitkään käytetyn lääkeannoksen pienentäminen voi aiheuttaa voimakkaita vieroitusoireita ja pahimmillaan epileptisiä kouristuksia. Lääkkeen oton rauhoittavasta vaikutuksesta pakonomaisesti ja siten psyykkisesti riippuvaisen henkilölle on tärkeätä tunnistaa pakonomaisen lääkkeen oton luonne ja etsiä toisia keinoja itsensä rauhoittamiseen.

Vapautuminen lääkkeen käytöstä itsehoidollisin keinoin voi olla ylivoimaista, jos lääkkeen tai päihteen käyttö on pakonomaisen addiktiivista tai päihteellistä tavanomaista suurempien lääkeannosten käyttöä.

Hoito

Jos lääkkeen väärinkäytön osittaisena syynä on kehittynyt fysiologinen riippuvuus lääkkeen käytöstä erilaisine vieroitusoireineen, on aina syytä neuvotella lähiviikkojen kuluessa hoitavan lääkärin kanssa.

Fysiologinen lääkeriippuvuus vieroitusoireineen ei aina ole merkki lääkkeen väärinkäytöstä; tällöin lääkkeen käytön lopettaminen voi vaikeuttaa taustalla olevan ahdistuneisuus- tai muun psykiatrisen häiriön oireita. Usein taas lääkkeen käyttöön kehittynyt fysiologinen riippuvuus ylläpitää turhaan tarpeettomaksi käynyttä lääkkeen käyttöä. Tällöin pitkään käytetyn lääkkeen annos tulee alentaa lääkärin ohjeiden mukaan asteittain, joskus hyvin hitaasti useiden viikkojen kuluessa. Hyvin kiusallisten lopetusoireiden ilmetessä lääkkeen annoksen asteittainen alentaminen voidaan toteuttaa liuottamalla tabletti desilitraan vettä ja alentamalla annosta hitaasti ja vain 10 %:lla 2–4 viikossa. Liian nopea lääkeannoksen pudottaminen voi joskus aiheuttaa hyvin kiusallisia tai harvoin vaarallisiakin vieroitusoireita.

Suurten lääkeannosten pakonomaisen ja addiktiivisen tai päihteellisen käytön lopettaminen edellyttää yleensä aina hakeutumista lähiviikkojen aikana ongelman luonnetta ymmärtävän lääkärin tai päihdehoitoyksikön puoleen.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit:

Käytettyjä lähteitä

Aalto M, Alho H, Kiianmaa K, Lindroos L (toim.). Alkoholiriippuvuus. 3., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2015.

Seppä K, Aalto M, Alho H, Kiianmaa K (toim.). Huume- ja lääkeriippuvuudet. Kustannus Oy Duodecim 2013.