Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Syyskampanja
 
 

Masennus

Lääkärikirja Duodecim
28.6.2013
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Masennustilan oireet

Masennustiloissa keskeinen oire on masentunut mieliala tai selvästi vähentynyt mielenkiinto tai mielihyvä. Oire vaivaa suurimman osan päivästä yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan. Masennustilassa ei kuitenkaan ole kyse pelkästä alentuneesta mielialasta tai mielenkiinnosta, sillä varsinaisen masennustilan diagnosointi edellyttää myös useita samanaikaisia muita oireita.

Tällaisia masennustilalle ominaisia oireita ovat merkittävä painon lasku tai nousu, unettomuus tai lisääntynyt unen tarve, lähes päivittäinen väsymys tai voimattomuus, liikkeiden ja mielen hidastuminen tai kiihtyneisyys, arvottomuuden tai kohtuuttomat syyllisyyden tunteet, vaikeudet ajatella, keskittyä tai tehdä päätöksiä, kuolemaan liittyvät mielikuvat tai itsemurha-ajatukset. Masennusoireisiin liittyy usein eriasteista ahdistuneisuutta sekä alkoholin lisääntynyttä käyttöä.

Hetkellinen tai lyhytaikainen masentunut mieliala tai suru reaktiona erilaisiin pettymyksiin tai menetyksiin ei siis ole osoitus masennustilasta. Masennustilassa mielialan muutos ja siihen liittyvät oireet saattavat kestää yhtäjaksoisesti viikkoja, kuukausia, joskus vuosiakin.

Eriasteiset masennustilat ovat hyvin yleisiä. Lievistä masennustiloista kärsii noin 10–15 %, vakavista masennustiloista noin 5 % ja psykoottisista depressioista vajaa 1 % aikuisväestöstä.

Erilaisia masennustiloja

Oirekuvan vakavuuden mukaan voidaan erotella lievät, keskitasoiset, vakava-asteiset (ks. «Masennustilat eli depressiot»1) ja psykoottiset masennustilat. Lievässä depressiossa oireet haittaavat vain hieman ammatillista tai sosiaalista toimintaa tai ihmissuhteita, vaikeassa muodossa oireita on runsaasti ja ne haittaavat merkittävästi toimintakykyä tai ihmissuhteita. Psykoottisissa masennustiloissa henkilöllä ilmenee harhaluuloja tai syyttäviä kuuloharhoja, joiden sisältö koostuu depressiivisistä aiheista.

Joskus harvoin psykoottisissa masennustiloissa ilmenee myös skitsofrenialle (ks. «Skitsofreenistyyppinen häiriö»2), skitsoaffektiivisille häiriöille (ks. «Skitsoaffektiivinen häiriö»3) ja harhaluuloisuushäiriöille (ks. «Harhaluuloisuushäiriö»4) tyypillisempiä harhaluuloja tai aistiharhoja, kuten harhaluulot ajatusten vastaanotosta tai lähettämisestä, erilaiset merkityselämykset ja vaikutusharhaluulot.

Oirekuvan luonteen mukaan masennustiloista voidaan erottaa myös melankoliset (synkkämieliset), epätyypilliset depressiot sekä ja talvikuukausina ilmenevä kaamosmasennus (ks. «Kaamosmasennus»5).

Melankoliselle masennustilalle on ominaista mielihyvän menettäminen lähes kaikissa toiminnoissa ja tilapäisenkin iloreaktion puuttuminen lähes kokonaan. Melankoliassa masentuneisuus on luonteeltaan selvästi erilaista kuin esimerkiksi pettymysten ja menetysten jälkeen; henkilö herää tavallista aikaisemmin aamulla, masentuneisuus on vaikeampaa aamuisin, henkilö laihtuu ja hänen ruokahalunsa on heikentynyt, hän on hidastunut ja kiihtynyt ja kärsii suhteettomista syyllisyydentunteista.

Epätyypillinen masennustila eroaa oirekuvaltaan selvästi melankoliasta. Epätyypillisessä depressiossa mieliala on vahvasti reaktiivinen ja jokin myönteinen asia tai sellaisen mahdollisuus parantaa ohimenevästi mielialaa. Henkilöllä on pitkään jatkunut taipumus kokea itsensä hylätyksi, ja hänen oireensa korostuvat erityisesti yksin ollessa. Ruokahalu, paino ja unen määrä ovat selvästi lisääntyneet. Usein henkilöllä on lyijynraskas tuntemus käsissä ja jaloissa.

Oirekuvan vakavuus ja luonteella on merkitystä erityisesti hoidon ja erityisesti lääkehoidon suunnittelussa.

Masennustilojen kulku

Masennustiloilla on suuri alttius toistua. Toivuttuaan vakavasta masennustilasta henkilöllä on noin 50 % mahdollisuus sairastua myöhemmin uuteen masennusjaksoon. Ilman hoitoa kahden sairastetun vakavan masennusjakson jälkeen kolmannen sairausjakson todennäköisyys kohoaa yli 70 %:iin, kolmannen sairausjakson jälkeen uusiutumisriski on jo yli 90 %. Asianmukaisella hoidolla masennusjaksojen uusiutumisriskiä voidaan merkittävästi vähentää.

Masennustilat ovat keskeinen kansanterveydellinen ongelma. Erityisesti toistuvat masennustilat aiheuttavat luonteensa vuoksi luonnollisesti huomattavaa kärsimystä sekä sairaudesta kärsivälle että hänen läheisilleen. Erilaiset masennustilat ovat keskeinen työkyvyttömyyden ja alentuneen työkykyisyyden syy. Masennustiloihin liittyy selvästi kohonnut itsemurhariski. Arvioiden mukaan noin 5 % masennustiloista kärsivistä päätyy lopulta itsemurhaan, vakava-asteisissa masennustiloissa itsemurhariski on jopa 15–20 %.

Masennustilojen syyt

Masennustilojen syntyyn vaikuttavat monet eri tekijät, joiden osuus vaihtelee eri yksilöillä ja erilaisissa masennustiloissa. Tutkimusten valossa masennusalttiutta voivat lisätä perinnölliset ja hankitut biologinen alttius, synnynnäinen temperamentti ja kehityksen aikaisten kokemusten muovaama persoonallisuuden rakenne.

Psykologisella tasolla itsetunnon hauraus, kehityksen aikana sisäistetyt negatiiviset ajatusmallit ja läheisyyden tarpeeseen perustuva alttius alistua lisäävät masennusalttiutta. Masennus voi myös olla luonteeltaan keino paeta sitä laukaisevia tai ylläpitäviä pelottavia tunnetiloja, kuten omia tai toisen vihantunteita. Monasti masennustilan taustalla on pitkään tukahdutettu voimakas suru läheisen, ammatillisen aseman tai kyvyn menetyksestä tai tunne-elämää tai ihmissuhteita kapeuttava aikaisemman elämän traumaattinen kokemus.

Masennustiloja laukaisevina tekijöinä ovat usein ajankohtaiset elämäntapahtumat, erilaiset pettymykset ja menetykset. Masennustilojen taustalla on usein läheisen kuolemaan tai menetykseen liittyvä surematon suru, itsetuntoa ja hyvinvointia uhkaava muutos elämässä, parisuhteeseen tai työsuhteisiin liittyvä ristiriita tai sosiaalista eristäytymistä ylläpitävä sosiaalinen arkuus. Toistuvat masennustilat kaventavat usein niistä kärsivien sosiaalista tukiverkkoa, joka on omiaan lisäämään masennusalttiutta ja masennustilojen pitkittymistä.

Masennustila voi olla myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön eli maanis-depressiivisen sairauden sairausjakso. Tämä mahdollisuus on tärkeä pitää mielessä, koska kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksojen lääkehoito eroaa muiden masennustilojen lääkehoidosta.

Masennustilat ovat usein luonteeltaan myös aivojen toiminnanhäiriöitä. Masennustiloihin liittyvä pitkittynyt stressin ja sen aiheuttama lisämunuaisten kortisoli-hormonin erityksen nousun tiedetään vaikuttavan lamaannuttavasti muistin kannalta keskeisen aivojen osan (aivoturson) solumuodostukseen. Masennuslääkkeiden hoitovaikutus saattaa perustua niiden kykyyn stimuloida aivosolujen uudismuodostuksen kannalta keskeisten kasvutekijöiden eritystä.

Itsehoito

Masennustiloista kärsivän, hänen läheistensä ja työtovereittensa on tärkeätä ymmärtää depression moniulotteinen luonne. Etenkin vähänkin vakavat ja toistuvat masennustilat eivät ole tahdonalaisia tiloja, niistä ei voi toipua "ryhdistäytymällä". Vaikka masennustiloihin ja masennusalttiuteen voikin pidemmällä aikavälillä vaikuttaa erilaisin psykologisen keinoin, vakavasti masentuneelle annetut kehotukset "ryhdistäytyä" monasti vain pahentavat masennustiloista kärsivien syyllisyyden ja huonommuuden tunteita. Masentuneen ihmisen eristäytyminen ja passivoituminen ovat kuitenkin omiaan sekä ylläpitämään että syventämään depressiota. Tämän vuoksi masennuksen itsehoidossa on tärkeää pyrkiä välttämään sosiaalinen eristäytyminen ja pitää kiinni erilaisista päivärutiineista, liikunnasta ja muista harrastuksista. Masennuksen luonnetta ymmärtävien läheisten ja ystävien tuki voi tällöin olla ensiarvoisen tärkeää. Säännöllisen liikunnan on osoitettu olevan lääkehoidon ja psykoterapioiden veroinen keino ainakin lievempien depressioiden hoidossa.

Pessimistinen tapa suhtautua itseen on opittu tapa, josta voi pidemmällä aikavälillä vapautua. Masennusalttiin kannattaa oppia kyseenalaistamaan depressiivisiä uskomuksiaan. Olenko välttämättä huono, jos epäonnistun? Olenko todella varma, että en lopulta onnistu?

Masennusaltis ei usein osaa ilmaista toiveitaan ja tunteitaan. Tällöin hän ei myöskään voi odottaa toisten täyttävän hänen toiveitaan tai ymmärtävän hänen tunteitaan. Loputon uhrautuminen uuvuttaa usein ihmisen, jolloin tuloksena voi olla katkeroituminen ja masennus. Yksin jääminen on monelle pelottavampaa kuin alistuminen.

Masennusalttiille on usein ominaista tavallista voimakkaampi hylätyksi tai väheksytyksi tulemisen pelko. Tämän vuoksi heidän on vaikea pitää puoliaan ja he liian helposti alistuvat toisten tahtoon. Terveen itsekkyyden ja omien oikeuksien puolustamisen oppiminen on kuitenkin vaikeaa ilman kanssaihmisten ymmärrystä ja tukea.

Surematon suru läheisen kuoleman tai menetyksen yhteydessä on usein eriasteisten masennustilojen keskeinen taustatekijä. Tuttavien pinnalliset lohdutuksen sanat usein vain syventävät pitkittyvää surua. Masennukseksi muuttuvan surun taustalla on usein erilaisia ilmaisemattomiksi jääneitä kipeitä tunteita ja mielikuvia.

Jos lääkehoidosta on ollut selvää hyötyä masennustilan hoidossa, lääkehoitoa ei ole viisasta lopettaa heti masennusoireiden lievityttyä. Tällöin lääkehoitoa kannattaa usein jatkaa 3–6 kuukauden ajan senkin jälkeen, kun masennustila on jo korjaantunut. Liian aikainen lääkehoidon lopettaminen saattaa johtaa masennustilan palautumiseen. Jos lääkehoidosta on ollut selvää hyötyä masennustilan hoidossa, lääkkeen jatkuva käyttö saattaa estää masennustilojen toistumisen.

Milloin hoitoon?

Masennuksen pitkittyessä tai syventyessä on aina viisasta kääntyä lääkärin, psykiatrin tai psykoterapeutin puoleen. Depressioiden monimuotoisuuden vuoksi lääkehoidon ja erilaisten psykoterapioiden osuus vaihtelee suurestikin eri henkilöillä ja eri tilanteissa.

Etenkin vakava-asteisimmilla depressiotiloilla on huomattava alttius toistua, jonka vuoksi masennustilasta toipuneen on usein viisasta ylläpitää hyvinvoivanakin vähintään harvajaksoista hoitokontaktia omaan lääkäriin, psykiatriin tai psykoterapeuttiin. Tämä on tärkeää sen vuoksi, että masennustilan mahdollisesti uusiutuessa hoitoon hakeutuminen usein tarpeettomasti pitkittyy ellei henkilö ylläpidä hoitokontaktia oireettomassakin vaiheessa.

Toivuttuaan masennustilasta kannattaa aina myös harkita pitempiaikaisen tiiviin psykoterapian aloittamista, koska sen avulla masennusaltis voi vapautua depressiota laukaisevista tai ylläpitävistä ajatusmalleista ja tunnemuistoista.

Lisää tietoa masennuksesta

Valtakunnallisen Käypä hoito -suosituksen potilasversio, ks. «Masennus (depressio)»6.

God medicinsk praxis-rekommendationen (patientinformation), läs «Depression»7.

Sairauksien ehkäisy, ks. «Stressi ja depressio»8.

Heiskanen T, Huttunen MO, Tuulari J (toim.): Masennus. Kustannus Oy Duodecim, 2011.

Huttunen M, Kalska H.(toim). Psykoterapiat. Kustannus Oy Duodecim, 2012

Terve Suu, ks. «Psyykkiset sairaudet ja suun terveys»9.

Psykiatri Matti O. Huttusen Lääkkeet mielen hoidossa -teoksen artikkeleita:

Käytettyjä lähteitä

Heiskanen T, Tuulari J, Huttunen MO (toim.): Masennus. Kustannus Oy Duodecim, 2010.

Isometsä E. Masennushäiriöt. Kirjassa Lönnqvist J, Heikkinen M, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.) Psykiatria. 9. painos. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 154–193.

Vantakunnallinen Käypä hoito -suositus "Depressio", ks. http://www.kaypahoito.fi «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50023»1

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi