Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Kaloreiden vähentäminen
 
 

Nukahtelusairaus (narkolepsia)

Lääkärikirja Duodecim
14.11.2015
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Narkolepsia on krooninen unihäiriö, jolle on ominaista päivittäin ilmenevä pakonomainen nukahtaminen paikallaan ollessa tai "unikohtaukset" odottamattomissa tilanteissa, kuten syödessä, kesken puhumisen tai kävellessä. Päivittäin toistuvasti ilmenevä nukahtaminen tapahtuu nopeasti, joskus harvoin ilman varoittavaa väsymystä. Primaarisesta liikaunisuudesta (ks. «Liikaunisuus»1) poiketen narkolepsiassa ilmenevät torkahdukset ovat virkistäviä. Torkahdusta edeltävään väsymykseen voi liittyä muisti- ja oppimisvaikeuksia, hämärätiloja, automaattisia liikkeitä, kaksoiskuvien näkemistä tai näön hämärtymistä.

Toinen narkolepsialle tyypillinen oire on voimakkaisiin tunnetiloihin liittyvä äkillinen lihasjänteyden vähentyminen tai pettäminen eli katapleksia. Lihasjänteyden menetys kestää muutamasta sekunnista joihinkin minuutteihin, ja sen aste vaihtelee lievästä lihasheikkouden tunteesta täydelliseen voimattomuuteen. Joillakin narkolepsiasta kärsivillä näitä kataplektisia kohtauksia ilmenee vain muutama koko elämän aikana, joillakin jopa kymmeniä päivässä. Odottamatta, tiheään ja voimakkaana ilmenevät katapleksiakohtaukset ovat hyvin kiusallisia ja altistavat erilaisille vahingoille.

Narkolepsia voi häiritä ihmissuhteita monin tavoin. Sairaudesta tietämättömät ihmiset voivat tulkita väsymyksen ja torkahtelun laiskuudeksi, välinpitämättömyydeksi tai epäkohteliaisuudeksi. Nukahtaminen voi tapahtua kesken rakastelun, väsymys heikentää usein seksuaalisia haluja, voimakas ilo tai vihastuminen voivat laukaista katapleksian. Opiskelu ja työ häiriintyvät helposti.

Noin kolmasosalla narkolepsiasta kärsivistä ilmenee unen ja valveen rajamailla joko unihalvausta tai hypnagogisia hallusinaatioita. Unihalvauksen aikana henkilö ei kykene liikkumaan, tila kestää muutamia minuutteja ja päättyy itsestään tai jonkin ulkoisen ärsykkeen seurauksena. Hypnagogiset hallusinaatiot ovat unen ja valveen rajamailla koettuja aistinharhoja, jotka voivat olla joko kuulo-, näkö-, tunto-, luulo- tai liikeharhoja. Sekä unihalvaus että hypnagogiset hallusinaatiot voivat ohimenevyydestään huolimatta olla varsin ahdistavia. Yli puolella narkolepsiasta kärsivistä yöuni on katkonainen ja lyhentynyt. Päivätorkahdusten tuloksena vuorokauden kokonaisunimäärä on kuitenkin normaali.

Narkolepsian oireet perustuvat siihen, että poiketen normaalista nukahtamisesta ihminen vajoaa sekä öisin että päivisin suoraan syvään REM-uneen ilman sitä edeltävää hidasaaltoista NREM-univaihetta. REM-univaiheelle on ominaista lihasten veltostuminen ja unien näkeminen.

Narkolepsiasta kärsii 2–3 kymmenestätuhannesta aikuisesta. Sairaus voi alkaa jo lapsuudessa, mutta tyypillisimmillään se alkaa asteittain nuoruudessa tai nuorella aikuisiällä. Ensioire on yleensä väsymys ja nukahtelu, muut oireet ilmenevät asteittain seuraavien vuosien aikana. Narkolepsia on kehityttyään parantumaton tila, mutta ei vaikuta elinikään. Etenkin hankalaoireisena narkolepsia on jokapäiväisen elämän kannalta hyvinkin kiusallinen. Pakonomaiseen torkahteluun ja katapleksiaan liittyy kohonnut onnettomuusriski.

Narkolepsian syytä ei tunneta. Nykykäsityksen valossa narkolepsian syinä arvellaan olevan erilaisten perinnöllisten tekijöiden, infektioiden ja erilaisten toksiinien yhteisvaikutus. Vuoden 2010 aikana käytetyn Pandemrix-sikainfluenssarokotteen sisältämä lisäaine aiheutti narkolepsiaa sairaudelle geneettisesti tai muista syistä altteilla henkilöillä. Minkään muun rokotteen ei ole voitu osoittaa lisäävän narkolepsiaa. Hypokretiini on aivoissa oleva aine, jonka tiedetään säätelevän valveillaoloa ja REM-unta. Hypokretiinin pitoisuus on tavallista alhaisempi narkolepsiaa ja erityisesti katapleksiaa sairastavilla henkilöillä.

Milloin hoitoon?

Epäiltäessä narkolepsiaa on aina käännyttävä lähiviikkojen kuluessa lääkärin puoleen. Diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin sekä unitutkimukseen.

Itsehoito ja hoito

Hoidossa keskeistä ovat säännölliset elämäntavat ja säännöllisen univalverytmin noudattaminen. Narkolepsiasta kärsivän tulee välttää päivävireyttä heikentäviä tekijöitä, kuten raskaita ja hiilihydraattipitoisia aterioita, liiallista kahvin käyttöä tai ylipainoa. Tupakointi, alkoholin ja päihteiden käyttö etenkin illalla pahentavat oireita. Reipas liikunta illalla voi parantaa yöunta ja vähentää päiväväsymystä. Monet tavalliset tai ilman reseptiäkin saatavat lääkkeet voivat olla väsyttäviä ja pahentaa narkolepsian oireita.

Yhdet tai kahdet 10–30 minuutin päiväunet ovat suositeltavia vähentäessään väsymystä 2–3 tunniksi. Torkahteluun ja katapleksiaan liittyvä tapaturmariski tulee huomioida ammatinvalinnassa. Yksityisajokortti voidaan myöntää, jos henkilöllä ei ilmene odottamatonta ja pakonomaista torkahtelua.

Narkolepsiasta kärsivän kannattaa kertoa sairaudestaan opettajilleen, työnantajille ja työtovereilleen, jotta narkolepsiaan liittyvä torkahtelutaipumus ymmärretään ja mahdollisuuksien mukaan huomioidaan koulussa ja työpäivässä. Yksitoikkoisten työtehtävien aikana tulee pitää taukoja, tärkeät luennot kannattaa äänittää, luentojen aikana kannattaa välillä seisoa, työpäivän aikana kannattaa ottaa lyhyet päiväunet tai käydä kävelemässä ulkoilmassa.

Lääkehoidolla voidaan lievittää oireita suurimmalla osalla potilaista. Pakonomaista torkahtelua voidaan lievittää valvelääkkeillä (modafiniili, selegiliini) tai metyylifenidaatilla ja muilla tarkkaavaisuushäiriön hoitoon käytetyillä lääkkeillä, joista osan käyttö edellyttää erikoislupamenettelyä. Katapleksian ja hypnagogisia oireita voidaan lievittää depression hoidossa käytetyillä lääkkeillä.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi