Etusivu » Painajaisunet

Painajaisunet

Lääkärikirja Duodecim
17.10.2016
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Noin puolet aikuisista näkee ainakin ajoittain pelottavia painajaisunia, jotka herättävät heidät kesken unen. Painajaisunessa unennäkijän turvallisuus, selviytyminen tai itsetunto on ahdistavalla tavalla uhattuna. Usein toistuvat painajaisunet johtavat unen katkonaisuuteen ja liian aikaiseen heräämiseen. Eri tutkimusten mukaan 3–5-vuotiaista lapsista 10–50 % kärsii ainakin jaksoittain suhteellisen tiheästi toistuvista ja siten unta häiritsevistä painajaisunista. Painajaisunet vähenevät yli 10 vuoden iässä, mutta jotkut aikuiset näkevät niitä läpi elämänsä. Ennen murrosikää pojat ja tytöt näkevät yhtä paljon painajaisunia, mutta murrosiästä alkaen tytöt näkevät poikia useammin painajaisunia.

Painajaisunet (ICD-10-diagnoosikoodi F51.5) ilmenevät 90–110 minuuttia kestävien vilkeunijaksojen (REM-jaksojen) aikana. Koska vilkeunijaksoja ilmenee unen aikana jaksoittain koko unen ajan, painajaisunia voi ilmetä sekä ilta- että aamuyön aikana. Vilkeunijaksot ovat kuitenkin aamuyöstä pitempiä, ja niihin liittyvä unennäkö on aamuyöstä vilkkaampaa. Siksi myös painajaisunia esiintyy enemmän aamuyöstä. Unikauhukohtauksesta poiketen painajaisunesta heräävä valpastuu nopeasti ja usein myös muistaa painajaisunen sisällön tai ainakin uneen liittyvän pelottavuuden.

Painajaisunet on jaoteltu karkeasti kahteen tyyppiin, jotka eivät kuitenkaan käytännössä eroa kovin selvästi toisistaan. Traumaattisiin kokemuksiin ja traumaperäiseen stressihäiriöön (ks. «Traumaperäinen stressihäiriö»1) liittyvissä painajaisissa psyykelle sietämätön traumatilanne toistuu unessa enemmän tai vähemmän samassa muodossa. Toisena painajaisunen tyyppinä ilmenee piilotajunnasta kumpuavia mielikuvituksellisia ja kauhuelokuvamaisia painajaisia.

Stressi, traumaattiset kokemukset tai onnettomuudet, pelottavat elokuvat tai kirjat sekä kuumeinen sairaus voivat aiheuttaa painajaisia. Runsas ruokailu juuri ennen nukahtamista tai alkoholin käyttö voi lisätä painajaisunen näkemistä.

Alkoholin ja päihteiden krapula- ja vierotusvaihe sekä lääkkeistä erityisesti rasvaliukoiset beetasalpaajat (propranololi, pindololi) ja Parkinsonin sairauden hoidossa käytetyt lääkkeet lisäävät painajaisunien näkemistä. Psykoottisiin tiloihin, vakaviin mielialahäiriöihin, traumaperäisiin stressihäiriöihin ja hauraisiin persoonallisuushäiriöihin liittyy usein alttiutta nähdä sekä traumatyyppisiä että mielikuvituksellisia painajaisia.

Painajaisunien näkeminen ei yleensä edellytä hoitoa, elleivät ne aiheuta lapselle unettomuutta tai pelkoja. Lapsen kanssa kannattaa aina keskustella rauhallisesti painajaisen sisällöstä ja vakuuttaa häntä, että kyse oli vain unesta, joka ei voi millään tavoin vahingoittaa. Lasta voi myös pyytää kuvittelemaan uneen onnellisen lopun, juttelemaan unen hahmojen kanssa, piirtämään painajaisesta kuvan tai kirjoittamaan siitä tarinan. Jos lapsi on hyvin pieni, vanhempi voi antaa hänen nallelleen tehtävän pysyä hereillä vartioimassa. Lapsi voi tuntea olonsa turvallisemmaksi nallensa kanssa. Yölamppu ja avoin ovi vanhempien huoneeseen antaa painajaisunia pelkäävälle lapselle turvallisuutta.

Psykoterapioissa ja erityisesti psykoanalyyttisissä terapioissa unien ja siten myös painajaisunien sisällön ja merkityksen tutkiminen on keskeinen keino työstää oireiden taustalla monasti olevia menneisyyden traumoja ja ahdistavia ajankohtaisia ristiriitoja. Traumaperäisten unien ja niihin liittyvien muistojen läpikäyminen on tehokas keino vähentää traumaattisten muistojen ahdistavuutta ja unta häiritsevien painajaisunien ilmenemistä.

Käytettyjä lähteitä

Partonen T, Lauerma H. Unihäiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 11. painos. Kustannus Oy Duodecim 2014.