Etusivu » Pelihimo

Pelihimo

Lääkärikirja Duodecim
17.10.2016
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Pelihimolle ovat ominaisia jaksoittain toistuvat tai jatkuvat uhkapelijaksot, jotka hallitsevat henkilön elämää ja aiheuttavat vahinkoa hänelle itselleen ja läheisilleen. Pelihimoinen on voimakkaasti kiinnostunut rahapeleistä. Vaikka hän ei olekaan maaninen, hänen on pelattava varallisuuteensa nähden suurilla panoksilla saadakseen haluamansa jännityksen. Yrityksistään huolimatta hän ei kykene kontrolloimaan tai lopettamaan uhkapelaamistaan. Hävittyään rahaa henkilö palaa pian uudelleen pelaamaan voittaakseen takaisin menettämänsä rahat.

Henkilö pelaa peliin liittyvän euforisen jännityksen vuoksi, paetakseen arkipäivän muita ongelmia tai lievittääkseen ahdistuneisuuttaan tai masentuneisuuttaan. Jatkuvasti pelaava kokee lopettaessaan vierotusoireina eriasteista levottomuutta tai ärtyneisyyttä. Pitempään uhkapelihimosta kärsivä usein valehtelee läheisilleen, lääkärilleen tai psykoterapeutilleen menettämiensä summien suuruudesta tai syyllistyy varkauksiin tai petoksiin pelaamisen rahoittamiseksi. Uhkapelaaminen saattaa myös johtaa tärkeän ihmissuhteen tai työpaikan menettämiseen.

Pakonomaisen uhkapelaamisen aukaisevana tekijänä on usein omaan elämäntilanteeseen ja historiaan liittyvä ja mielelle sietämätön avuttomuuden tunne. Tämän tilanteen tunnistaminen, ymmärtäminen ja ratkaiseminen muilla tavoin on toipumisen kannalta tärkeää.

Muodostuessaan pakonomaiseksi riippuvuudeksi (addiktio) uhkapelihimo on alkoholi- ja päihderiippuvuuden kaltainen tahdosta pitkälti riippumaton sairaus, jonka taustalla on osin aivojen dopamiinia käyttävän hermoverkoston toiminnan muutos. Psykologisella tasolla uhkapelihimo on muiden riippuvuuksien tapaan pakonomainen tapa paeta avuttomuuden tunteita. Addiktiivisesta pelihimosta kärsivän on ilman apua usein ylivoimaista vapautua ilman ammatillista apua.

Uhkapelihimoon liittyy varsin usein alkoholin ja huumeiden väärinkäyttö tai riippuvuus (ks. «Päihde- ja huumeriippuvuus»1). Monet uhkapelihimoiset kärsivät samanaikaisesti myös erilaisista persoonallisuushäiriöistä (ks. «Persoonallisuushäiriöt»2). Masennustilat (ks. «Masennus, masentuneisuus, masennusoire ja masennustila»3), masentuneisuus, yksinäisyys ja sosiaalinen syrjäytyneisyys lisäävät alttiutta uhkapelihimon kehittymiselle ja kroonistumiselle. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön mania- tai hypomaniajaksoihin (ks. «Kaksisuuntainen mielialahäiriö»4) voi joskus liittyä hallitsematonta uhkapelaamista.

Yleisyys

Uhkapelihimo on varsin yleinen ongelma. Arviolta ainakin 1–3 % aikuisväestöstä kärsii ainakin jonkin asteisesta uhkapelihimosta. Noin kolmasosa uhkapelihimoisista on naisia. Miehillä ongelma alkaa yleensä nuoruudessa tai nuorella aikuisiällä, naisilla usein myöhemmällä iällä. Uhkapelihimo on suhteellisen yleinen ongelma myös erilaisia rahapeliautomaatteja käyttävien nuorten parissa. Raja ongelmia tuottavan liiallisen pelaamisen ja varsinaisen pelihimon välillä on epätarkka. Ongelmia jossain määrin tuottava pelaaminen on yleisempää kuin varsinainen pelihimo. Pelihimossa pelikerrat ovat lähes päivittäisiä ja usein pitkäkestoisia. Pelihimosta kärsivät voivat kuluttaa pelaamiseen suuren osan ansaitsemastaan rahasta. Pelihimo on usein keino paeta omaan elämäntilanteeseen liittyvää ja psyykelle sietämätöntä avuttomuuden tunnetta ja depressiivistä lamaantumista.

Uhkapelihimo tulee erottaa hallinnassa olevasta sosiaalisesta ja ammatillisesta uhkapelistä. Sosiaalinen pelaaminen on ajallisesti rajattua ja tapahtuu kohtuullisin panoksin. Sosiaalinen tai hallinnassa oleva ammatillinen uhkapelaaminen voi vuosien myötä muuttua uhkapelihimoksi.

Itsehoito

Uhkapelaamisen muuttuessa pelihimoksi on pelaamisen hallinnan vuoksi useimmiten helpointa lopettaa uhkapelaaminen ja vedonlyönti kokonaan. Tässä suhteessa uhkapelihimo muistuttaa pitkälle kehittynyttä alkoholiriippuvuutta, jossa täysraittius on helpompaa kuin yritykset palata hallittuun käyttöön.

Päiväkirjan pitäminen uhkapelaamiseen johtavista mielialoista ja niihin liittyvistä tapahtumista voi auttaa vähentämään ja estämään retkahduksia. Itsehoidossa kannattaa kokeilla liikuntaa, rentoutusharjoituksia, mietiskelyä, noudattaa säännöllistä univalverytmiä, syödä säännöllisesti sekä välttää kofeiinipitoisia juomia ja tupakointia. Päätös olla pelaamatta ainakin yhtenä päivänä viikossa, yhden viikon kuukaudessa tai yhden kuukauden vuodessa on usein myös hyvä keino arvioida tai oppia hallitsemaan pelaamista.

Uhkapelihimosta kärsiville on luotu AA-ryhmien tapaan toimivia itsehoitoryhmiä "Nimettömät uhkapelihimoiset". Nämä itsehoitoryhmät ovat auttaneet monia uhkapelihimoisia vapautumaan riippuvuudestaan.

Vapautumisen ehtona on kyky kertoa ongelmastaan avoimesti myös puolisolleen ja perheelleen. Valehtelu ja peittely ovat omiaan ylläpitämään yksinäisyyden tunnetta ja siten alttiutta aloittaa uudelleen uhkapelaaminen.

Milloin hoitoon

Jos itsehoidolliset yritykset ja itsehoitoryhmät eivät auta ongelmasta vapautumisessa, uhkapelihimosta kärsivän kannattaa aina hakeutua lähiviikkojen tai -kuukausien kuluessa hoitoon perehtyneen psykiatrin, psykoterapeutin tai päihdehoitoyksikön puoleen. Osa uhkapelihimoisista voi hyötyä serotoninergisten masennuslääkkeiden tai opiaattiantagonistien naltreksonin tai nalmefeenin käytöstä.

Usein häiriön taustalla on myös joko alkoholin ja muiden päihteiden väärinkäyttöä tai masennustiloja (ks. «Masennus, masentuneisuus, masennusoire ja masennustila»3), joiden asianmukainen hoito on tärkeää myös uhkapelihimosta vapautumisen kannalta. Selvästi jaksoittaisen hallitsemattoman pelaamisen taustalla voi olla kaksisuuntainen mielialahäiriö (ks. «Kaksisuuntainen mielialahäiriö»4), jonka diagnosointi on tärkeää asianmukaisen lääkehoidon toteuttamisen kannalta.

Käytettyjä lähteitä

Huttunen MO. Miten pelihimo pääsee valloilleen. Duodecim 2015;131:2245-50 «/xmedia/duo/duo12863.pdf»1

Lönnqvist J, Räsänen P. Käytös- ja hillitsemishäiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Heikkinen M, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 9. painos. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 471–478.

Dodes L. Breaking addiction. A 7-step handbook for ending any addiction. New York: Harper & Collins, 2011

Perkinson RR: The Gambling Addiction Client Workbook. Sage Publications, 2012