Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Allerginen nuha
 
 

Pitkäaikainen väsymysoireyhtymä

Lääkärikirja Duodecim
14.11.2015
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Pitkäaikainen väsymysoireyhtymä on invalidisoiva pitkäaikaissairaus, jolle on ominaista kuukausia ja usein vuosia kestävä voimakas väsymystila ja väsymysalttius. Oireyhtymä ei selity ainakaan kokonaan minkään muun sairauden perusteella. Väsymys voi lisääntyä vähäisenkin fyysisen tai psyykkisen rasituksen seurauksena, mutta ei häviä levossa. Väsymystilaan liittyy usein yksi tai useampi ruumiillinen oire, kuten lihaskipu, huimaus, päänsärky, unettomuus ja ärtyneisyys. Pitkäaikainen kipuoireyhtymä eli kipuhäiriö (ks. «Pitkäaikainen kipuoireyhtymä (kipuhäiriö)»1) muistuttaa oirekuvaltaan pitkäaikaista väsymystilaa, mutta siinä kivut tai säryt ovat väsymyksen asemasta pääasiallinen oire.

Krooninen väsymysoireyhtymä esiintyy ainakin 0.5–1 %:lla aikuisväestöstä. Ne aiheuttavat huomattavaa kärsimystä ja toimintakyvyn heikentymistä.

Pitkäaikaiselle väsymysoireyhtymälle on ominaista jatkuva väsymys, joka ilmenee myös aamuisin yöunen jälkeen, yli vuorokauden jatkuva voimakas väsymys ruumiillisen tai psyykkisen rasituksen jälkeen, muisti- ja keskittymisvaikeudet, selittämättömät lihaskivut, suurentuneet kaulan tai kainaloiden imusolmukkeet, vaihtelevat nivelkivut ilman turvotusta sekä päänsärky.

Kroonisen väsymysoireyhtymän syitä ei tunneta. Vastoin aikaisempia käsityksiä sitä pidetään nykyisin luonteeltaan neurologisena sairautena eikä siis suinkaan etiologialtaan tuntemattomana psykiatrisena oireyhtymänä. Tämän seurauksena kroonista väsymysoireyhtymää onkin alettu kutsua myös nimellä myalginen enkefalomyelitti. On kuitenkin varsin mahdollista, että monet eri syyt johtavat kroonisen väsymysoireyhtymän kehittymiseen ja että eri henkilöillä jatkuvan väsymyksen syyt ovat erilaisia. Joskus jatkuva väsymystila kehittyy vaikean tai pitkäaikaisen ruumiillisen sairauden seurauksena. Väsymys jatkuu, vaikka sairauden pitäisikin olla jo ohi. Nykykäsityksen mukaan jatkuva väsymystila voi olla tiettyjen virusinfektioiden seuraus. Tutkimusten valossa osalla oireyhtymästä kärsivillä elimistön vasta-aineita tuottava immuunijärjestelmä saattaa toimia tavallista jonkin verran heikommin. Joskus jatkuvan väsymyksen taustalla voi kuitenkin olla myös pitkäaikainen masentuneisuus (ks. «Pitkäaikainen masentuneisuus (dystymia)»2) tai hoitamaton masennustila (ks. «Masennus, masentuneisuus, masennusoire ja masennustila»3). Joillakin pitkäaikaisesta väsymysoireyhtymästä kärsivillä voidaan todeta lievää veren sokeripitoisuuden nousua tai pieniä muutoksia hypotalamuksen, aivolisäkkeen tai lisämunuaisen erittämien hormonien pitoisuuksissa. Osalla erilaiset traumaattiset tunnemuistot saattavat olla kroonisten väsymys- ja kiputilojen taustalla. Ainakin kroonisista kiputiloista kärsivät ovat kokeneet lapsuudessaan selvästi keskimääräistä useammin erilaisia traumaattisia kokemuksia, kuten väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä.

Oireyhtymä voi ilmetä missä iässä tahansa, mutta se alkaa usein 20–40 vuoden iässä ja on yleisempi keski-ikäisillä ihmisillä. Naiset kärsivät oireyhtymästä useammin kuin miehet. Lihavuus, vähäinen liikunta ja jatkuva stressi lisäävät oireyhtymän kehittymisen riskiä.

Vaikka väsymysoireyhtymä ei nykyisen käsityksen mukaan useimmiten ole taustaltaan psykiatrinen häiriä, väsymysoireyhtymän seurauksena voi olla eriasteiset masennustilat, sosiaalinen eristäytyminen, elämän kaventuminen, lisääntyvät poissaolot työstä ja työkyvyttömyys. Käytännön ongelmana on usein se, että niiden oireyhtymän subjektiivisen luonteen vuoksi vakuutuslaitokset eivät useinkaan myönnä työkyvyttömyyseläkettä pelkän pitkäaikaisen väsymysoireyhtymän perusteella.

Monet somaattiset tai psykiatriset sairaudet voivat diagnosoimattomina ja hoitamattomina aiheuttaa pitkäaikaista väsymystä. Tällaisia sairauksia ovat mm. anemia, sokeritauti, kilpirauhasen toiminnanhäiriöt, masennustilat sekä traumaperäinen stressihäiriö.

Itsehoito ja hoito

Väsymystilan jatkuessa vähänkin pitempään, on aina syytä kääntyä lääkärin puoleen, koska oireiden taustalla voi aina olla jokin hoidettavissa oleva ruumiillinen sairaus tai masennustila.

Jos väsymystilan taustalta ei löydetä hoidettavaa ruumiillista tai psykiatrista sairautta ja tilan katsotaan olevan luonteeltaan tuntematon pitkäaikainen väsymystila, ei väsymyksen hoitoon ole olemassa mitään erityistä hoitoa. Säännöllinen liikunta ja lihasvenyttely, fyysisen kunnon kohentaminen ja ylläpitäminen lievittävät usein oireita. Säännöllisen liikunnan ja harjoitusten määrään tulee olla aluksi hyvin pieni, jotta seurauksena ei ole tuntikausia kestävä voimakas väsymys. Usein aluksi riittää vain muutama minuuttia kestävä harjoitus, jonka määrää lisätään hyvin varovasti. Jos liikunta johtaa väsymyksen lisääntymisen seuraavaan päivään asti, liikunnan määrää tulee vähentää ja lisätä sitä vähitellen kunnon kohentumisen myötä.

Osa pitkäaikaisesta väsymystilasta kärsivistä hyötyy masennuslääkkeiden käytöstä, vaikka oireiden taustalla ei olisikaan masennustilasta tai masentuneisuus. Uni- ja ahdistuslääkkeiden säännöllistä ja pitkäaikaista käyttöä tulee mahdollisuuksien mukaan välttää, koska ne yleensä lisäävät väsymysoireita. Pieni annos sedatiivista masennuslääkettä on usein paras lääkevaihtoehto unettomuuden hoitoon.

Vaíkka krooninen väsymysoireyhtymä ei useimmiten ole taustaltaan psykiatrinen tai psykologinen häiriö, oireyhtymästä kärsivät voivat hyötyä kognitiivisesta psykoterapiasta oireyhtymän seurauksena syntyvien itsetunto-ongelmien ja ristiriitoja synnyttävien ihmissuhdeongelmien vuoksi. Joillakin potilailla erilaiset ristiriidat tai traumaattisten kokemusten muistot voivat olla pitkäaikaisen väsymyksen taustalla tai voimistaa oireita. Tällöin jatkuvasta väsymyksestä kärsivät henkilöt voivat hyötyä asianmukaisesta trauma- tai psykoterapiasta.

Elämään liittyvän stressin määrän vähentäminen ja säännöllisen univalverytmin ylläpitäminen lievittää pitkällä tähtäimellä usein oireita. Päivärytmi kannattaa pitää tasaisena, koska liiallisen aktiviteetin seurauksena on usein väsymyksen korostuminen seuraavana päivänä.

Jotkut kroonisesta väsymysoireyhtymästä kärsivät ovat kokeneet hyötyvänsä akupunktiosta, hieronnasta tai joogasta.

Oireyhtymästä kärsivän puolison, läheisten ja ystävien on tärkeätä ymmärtää, että jatkuva väsymys ei useimmiten ole psykiatrinen häiriö eikä koskaan haluttomuutta tai laiskuutta, vaan elämänlaatua voimakkaasti kaventava sairaustila. Läheisten tukeva ja ymmärtävä asenne auttaa oireyhtymästä kärsiviä tulemaan paremmin toimeen jatkuvan väsymyksensä kanssa.

Säännöllinen ja turvaa antava hoitosuhde myötäelävään omalääkäriin vähentää kroonisen väsymysoireyhtymän aiheuttamaa kärsimystä. Sisäisen turvallisuuden tunteen kannalta on tärkeä aika ajoin sulkea pois mahdolliset ruumiilliset sairaudet väsymyksen syinä.

Käytettyjä lähteitä

Joukamaa M. Elimellisoireiset häiriöt. Kirjassa Lönnqvist J, Heikkinen M, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.) Psykiatria. 9. painos. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 282–300.

Carruthers BM ym: Myalgic encephalomyelitis: International Consensus Criteria. J Intern Med 2011; 270: 327–338.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi