Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Aurinkoihottuma2
 
 

Päihde- ja huumeriippuvuus

Lääkärikirja Duodecim
14.11.2015
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Huume- ja päihderiippuvuudelle on alkoholismin (ks. «Alkoholiriippuvuus (alkoholismi)»1) tapaan ominaista päihteen jatkuva, usein toistuva tai pakonomainen käyttö riippumatta käytön aiheuttamista sosiaalisista tai terveydellisistä haitoista.

Suomessa eniten käytetyt huumeet ovat kannabistuotteet (marihuana ja hashis), heroiini ja muut opiaatit, kokaiini, amfetamiini ja muut psykostimulantit, hallusinogeenit (esimerkiksi fensyklidi eli "enkelipöly" ja lysergiinihapon dietyyliesteri eli LSD), erilaiset synteettiset päihteet (esim. hydroksivoihappo eli "gamma" ja sen esiaste gammabutyrolaktoni eli "lakka") sekä erilaiset hengitettävät tai impattavat inhalantit (mm. puhdistusaineet, spraymaalit).

Päihde- ja huumeriippuvuuteen liittyy usein fysiologisen riippuvuuden kehittyminen, jolloin henkilön kyky sietää huumeen tai päihteen vaikutuksia on kohonnut (toleranssi) tai hänellä ilmenee päihteen käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä eriasteisia vieroitusoireita. Vieroitusoireyhtymä (ks. «Alkoholivieroitusoireyhtymä»2) saa henkilön usein jatkamaan päihteiden tai huumeiden haitallista käyttöä. Huume- ja päihderiippuvuus voi ilmetä kuitenkin ilman merkittävää toleranssia tai vieroitusoireita, jolloin riippuvuus on luonteeltaan psykologista riippuvuutta ja perustuu aineen kykyyn tuottaa hyvää oloa (euforiaa), mieltä kiihottavia aistiharhoja tai muita toivottuja psyykkisiä vaikutuksia.

Alkoholiriippuvuutta (ks. «Alkoholiriippuvuus (alkoholismi)»1), rauhoittavien ja unilääkkeiden aiheuttamaa lääkeriippuvuutta (ks. «Lääkeriippuvuus ja lääkkeiden väärinkäyttö»3) sekä tupakanpolton aiheuttamaa nikotiiniriippuvuutta (ks. «Nikotiiniriippuvuus ja nikotiinivieroitusoireyhtymä»4) käsitellään erikseen.

Eri päihteet ja huumeet eroavat toisistaan sekä psykogeenisilta vaikutuksiltaan että jatkuvan käytön aiheuttaman toleranssin ja vieroitusoireiden suhteen.

Lisääntynyt sietokyky (toleranssi)

Opiaattien (mm. heroiini) ja keskushermostoa stimuloivien lääkkeiden (psykostimulanttien) jatkuva käyttö voi johtaa jopa kymmenkertaisen sietokyvyn (toleranssin) kehittymiseen, jolloin henkilö voi käyttää annosta, joka voi olla tappava annos kyseistä ainetta vähemmän käyttäneelle. Krooniset tupakoitsijat voivat polttaa päivittäin enemmän kuin 20 savuketta, joiden sisältämä nikotiini aiheuttaisi myrkytysoireita tupakoitsemattomalle. Myös alkoholin jatkuva käyttö johtaa toleranssin kehittymiseen, mutta toleranssin aste on kuitenkin selvästi pienempi kuin esimerkiksi amfetamiinin käytön aiheuttama. Sen sijaan kannabistuotteiden ja fensyklidin käyttö ei johda ainakaan helposti selvän toleranssin kehittymiseen.

Vieroitusoireet ovat merkittäviä tai hyvin voimakkaita alkoholin, heroiinin ja muiden opiaattien sekä rauhoittavien lääkkeiden ja unilääkkeiden jatkuvan käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä. Vierotusoireet ovat sen sijaan yleensä jonkin verran lievempiä lopetettaessa psykostimulanttien (amfetamiini, kokaiini) tai nikotiinin (tupakan) käyttöä. Aistiharhoja aiheuttavien aineiden (hallusinogeenien), fensyklidin tai kannabistuotteiden käytön jälkeiset vieroitusoireet ovat yleensä varsin lieviä tai voivat puuttua kokonaan.

Päihde- ja huumeriippuvainen ei kykene halustaan huolimatta vähentämään tai lopettamaan aineen käyttöään huolimatta sen aiheuttamista haitoista. Usein huomattava osa henkilön ajasta kuluu alkoholin hankkimiseen, käyttöön tai käytöstä toipumiseen. Päihde- tai lääkeriippuvuus on luonteeltaan addiktiivista, jos päivittäin käytetyn aineen määrä on suuri ja jos henkilöllä on pakonomainen tarve saada aineen päiväannos käyttöönsä lähes keinolla millä hyvänsä.

Monet psykiatriset häiriöt lisäävät päihteiden ongelmakäyttöä ja huumeriippuvuuden kehittymisriskiä, koska aineiden käyttöön turvaudutaan usein eriasteisten ahdistus-, pelko- ja masennusoireiden lievittämiseksi. Toisaalta alkoholin ongelmakäyttö ja alkoholiriippuvuus kaikkine seurauksineen sekä aiheuttaa että vaikeuttaa ahdistus-, pelko-, unettomuus- ja masennusoireita.

Kannabistuotteiden käyttö lisää psykoosialttiutta, jonka vuoksi niiden käyttö skitsofreniasta ja muista psykoottisista sairaustiloista kärsivillä tai niihin alttiilla henkilöillä on erityisen ongelmallista. Kannabistuotteet ja muut huumeet heikentävät kykyä ajaa autolla.

Päihteiden ja huumeiden jatkuva käyttö saattaa aiheuttaa muutoksen aivojen toiminnassa, jotka monien kohdalla tekevät huumeen käytön omaehtoisen lopettamisen hyvin vaikeaksi tai lähes mahdottomaksi.

Pakonomaisen uhkapelaamisen aukaisevana tekijänä on usein omaan elämäntilanteeseen ja historiaan liittyvä ja mielelle sietämätön avuttomuuden tunne. Tämän tilanteen tunnistaminen, ymmärtäminen ja ratkaiseminen muilla tavoin on toipumisen kannalta tärkeää

Itsehoito

Päihteiden ja huumeiden käytön välttäminen on parasta itsehoitoa sekä niiden käyttöön liittyvien terveydellisten haittojen vuoksi että niiden käytön laittomuuteen liittyvien erilaisten sosiaalisten seuraamusten vuoksi.

Erityisen tärkeää on päihteiden ja huumeiden säännöllisen ja jatkuvan käytön välttäminen, koska se johtaa helposti joko psykologisen tai fysiologisen riippuvuuden syntymiseen. Erityisesti fysiologisen riippuvuuden tai addiktiivisen käytön kehityttyä päihteen tai huumeen käytön lopettaminen ilman ammatillista apua on useimmille käyttäjille mahdotonta.

Psykoosialttiiden henkilöiden tulee välttää kannabistuotteiden käyttöä, sillä niiden säännöllinen käyttö lisää riskiä sairastua skitsofreniaan.

Milloin hoitoon

Päihde- tai huumeriippuvuuden synnyttyä on aina hyvä kääntyä lähiviikkojen tai -kuukausien kuluessa lääkärin, A-klinikan tai muun päihdehoitoyksikön puoleen. Päihteiden käytön katkaisuvaiheen jälkeen hoidossa hyödynnetään sekä erilaisia psykoterapeuttisia hoitomuotoja että lääkehoitoa.

Lisää tietoa huumeongelman hoidosta

Valtakunnallisen Käypä hoito -suosituksen potilasversio, ks. «Huumeongelmaisen hoito»5.

Käytettyjä lähteitä

Dodes L. Breaking Addiction. A 7-Step Handbook for Ending Any Addiction. New York: Harper & Collins, 2011

Kuoppasalmi K, Heinälä P, Lönnqvist J. Päihteisiin liittyvät häiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Heikkinen M, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 11. painos. Kustannus Oy Duodecim 2014.

Seppä K, Aalto M, Alho H, Kiianmaa K (toim.). Huume- ja lääkeriippuvuudet. Kustannus Oy Duodecim, 2014

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi