Yleistä

Päihteiden tai huumeiden aiheuttamalla päihtymyksellä tarkoitetaan päihteen tai huumeen aiheuttamaa tilaa, jossa henkilö ei päihteen vaikutuksen vuoksi kykene hallitsemaan käytöstään, käyttäytyy tilanteeseen nähden sopimattomasti, kärsii peloista, harhaluuloista tai harha-aistimuksista tai jossa hänellä ilmenee erilaisia päihteen aiheuttamia elimellisiä oireita.

Oireet ilmenevät päihteidenkäytön aikana tai pian käytön jälkeen. Eri päihteiden tai huumeiden aiheuttaman päihtymystilan luonne riippuu käytetystä aineesta.

Suomessa eniten käytetyt huumeet ovat kannabis, amfetamiini, metamfetamiini, ekstaasi, kokaiini, uudet synteettiset katinonit (esim. alfa-PVP eli alfa-pyrrolidiinivalerofenoni) ja muut psykostimulantit, buprenorfiini ja muut opioidit, hallusinogeenit (esim. lysergihapon dietyyliamidi eli LSD sekä psilosybiini), erilaiset synteettiset päihteet (esim. hydroksivoihappo GHB eli "gamma" ja sen esiaste gammabutyrolaktoni GBL eli "lakka") sekä erilaiset hengitettävät tai impattavat inhalantit (esim. puhdistusaineet, spraymaalit).

Huumeiden aiheuttamat päihtymys- ja myrkytystilat

Kokaiini, amfetamiini ja muut psykostimulantit

Kokaiinin, amfetamiinin ja muiden psykostimulanttien aiheuttamassa päihtymyksessä henkilö on joko euforinen (ylenmääräisen hilpeä) tai tunnelukossa tai hän voi olla yliseurallinen tai tunneherkkä, ahdistunut, jännittynyt tai äreä. Muina oireina ilmenee sydämen lyöntitiheyden kiihtymistä tai harventumista, silmäterien laajentumista, verenpaineen kohoamista tai laskemista, hikoilua tai kylmänväreitä, pahoinvointia tai oksentelua ja motorista kiihtyneisyyttä tai hidastumista. Päihtymykseen voi liittyä myös aistiharhoja tai vainoharhaisuutta. Vakavaan tai hengenvaaralliseen myrkytystilaan voi liittyä epileptisiä kouristuksia ja tajunnan tason heikentymistä tai tajunnanmenetystä.

Kannabis

Kannabistuotteiden (marihuana, hasis) aiheuttamalle päihtymykselle ovat ominaisia ajattelun hajanaisuus, ahdistuneisuus, voimakkaat pelot tai euforia, kokemus ajan kulumisesta hitaasti, keskittymisvaikeudet, aistiharhat ja vainoharhaisuus. Fyysisinä oireina voi ilmetä lisääntynyttä ruokahalua, suun kuivumista, sydämentykytystä, huimausta, liikkeiden yhteistoiminnan (koordinaation) heikentymistä tai silmien verestystä.

Buprenorfiini ja muut opioidit

Buprenorfiinin ja muiden opioidien aiheuttamalle päihtymystilalle ovat ominaisia aluksi euforia, myöhemmin apatia, ahdistuneisuus, motorinen kiihtyneisyys tai hidastuminen sekä arvostelukyvyn, tarkkaavuuden ja muistin heikentyminen. Silmäterät ovat supistuneet tai hyvin vakavassa myrkytyksessä laajentuneet. Vakavassa ja hengenvaarallisessa myrkytyksessä tajunnan taso heikentyy ja sydän ja hengitys lamaantuvat ja lopulta pysähtyvät.

Hallusinogeenit (esim. LSD)

Hallusinogeenien (esim. LSD, psilosybiini) aiheuttamassa päihtymyksessä oireita ovat ahdistuneisuus ja pelokkuus, erilaiset harhanomaiset merkityselämykset, vainoharhaiset pelot, pelko "hulluksi" tulemisesta ja arvostelukyvyn heikentyminen. Myrkytystilassa oleva hikoilee ja vapisee, ja hänen silmäteränsä ovat laajentuneet, näön tarkkuus hämärtynyt, pulssi on kiihtynyt ja lihaskoordinaatio heikentynyt.

Liuottimet (inhalantit; puhdistusnesteet, spray-maalit jne.)

Liuottimien (inhalanttien; puhdistusnesteet, spray-maalit jne.) aiheuttamalle päihtymykselle ovat ominaisia riitaisuus ja aggressiivisuus, apatia sekä heikentynyt arvostelu- ja tarkkaavaisuuskyky. Muina oireina ilmenee huimausta, silmäterien sivuttaista liikettä, lihasten heikentynyttä koordinaatiota, puheen sekavuutta, vapinaa, hidastuneisuutta, lihasheikkoutta ja vakavassa myrkytystilassa tajunnan tason heikentymistä aina koomaan asti.

Päihde- ja huumeriippuvuus

Huume- ja päihderiippuvuudelle on alkoholiriippuvuuden tapaan ominaista päihteen jatkuva, usein toistuva ja pakonomainen käyttö riippumatta käytön aiheuttamista sosiaalisista tai terveydellisistä haitoista.

Päihde- ja huumeriippuvuuteen liittyy usein fysiologisen riippuvuuden kehittyminen, jolloin henkilön kyky sietää huumeen tai päihteen vaikutuksia on kohonnut (toleranssi) tai hänellä ilmenee päihteen käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä eriasteisia ja usein hyvin voimakkaita vieroitusoireita. Vieroitusoireyhtymä saa henkilön usein jatkamaan päihteiden tai huumeiden haitallista käyttöä. Huume- ja päihderiippuvuus voi ilmetä kuitenkin myös ilman merkittävää toleranssia tai vieroitusoireita, jolloin riippuvuus on luonteeltaan psykologista ja perustuu aineen kykyyn tuottaa hyvää oloa (euforiaa) etenkin käytön alussa sekä mieltä kiihottavia aistiharhoja tai muita toivottuja psyykkisiä vaikutuksia.

Psykologisella tasolla addiktio voidaan ymmärtää pakonomaisena keinona vapautua edes hetkeksi mielelle sietämättömästä ahdistuneisuudesta ja sen taustalla olevasta avuttomuuden, häpeän, ulkopuolisuuden tai merkityksettömyyden tunteesta. Ilman päihteen antamaa vaikutusta päihteitä pakonomaisesti käyttävä ei tunne olevansa olemassa tai elossa. Päihderiippuvuuden tragedia piilee siinä, että päihteiden jatkuva käyttö vain lisää pakonomaisen päihteidenkäytön taustalla olevia ahdistavia tunnetiloja.

Päihde- ja huumeriippuvainen ei kykene halustaan huolimatta vähentämään tai lopettamaan aineen käyttöä huolimatta sen aiheuttamista haitoista. Usein huomattava osa henkilön ajasta kuluu päihteen hankkimiseen, käyttöön tai käytöstä toipumiseen. Päihde- tai lääkeriippuvuus on luonteeltaan addiktiivista, jos päivittäin käytetyn aineen määrä on suuri ja jos henkilöllä on pakonomainen tarve saada aineen päiväannos käyttöönsä lähes keinolla millä hyvänsä.

Alkoholiriippuvuutta, rauhoittavien ja unilääkkeiden aiheuttamaa lääkeriippuvuutta sekä tupakanpolton aiheuttamaa nikotiiniriippuvuutta käsitellään omissa artikkeleissaan.

Eri päihteet ja huumeet eroavat toisistaan sekä psykogeenisiltä vaikutuksiltaan että jatkuvan käytön aiheuttaman toleranssin ja vieroitusoireiden suhteen.

Lisääntynyt sietokyky (toleranssi)

Kun huumeita käyttää toistuvasti, elimistön sietokyky niiden vaikutuksille kasvaa, jolloin huumeiden vaikutukset vähenevät. Saman vaikutuksen saamiseksi on käytettävä yhä isompaa annosta. Toleranssin kehittymisen myötä elimistö pyrkii toimimaan normaalisti jatkuvasta huumeen vaikutuksesta huolimatta.

Opioidien (mm. buprenorfiini) ja keskushermostoa stimuloivien aineiden (psykostimulanttien) jatkuva käyttö voi johtaa jopa kymmenkertaisen sietokyvyn (toleranssin) kehittymiseen, jolloin henkilö voi käyttää annosta, joka voi olla tappava kyseistä ainetta vähemmän käyttäneelle. Krooniset tupakoitsijat voivat polttaa päivittäin enemmän kuin 20 savuketta, joiden sisältämä nikotiini aiheuttaisi myrkytysoireita tupakoimattomalle. Myös alkoholin jatkuva käyttö johtaa toleranssin kehittymiseen, mutta toleranssin aste on kuitenkin selvästi pienempi kuin esimerkiksi amfetamiinin ja opioidien käytön aiheuttama.

Vieroitusoireet

Huumeen vaikutuksiin tottunut ja sopeutunut elimistö vaatii jatkuvaa huumeiden läsnäoloa toimiakseen normaalisti. Jos huumeen käyttö loppuu, ilmenee vieroitusoireita.

Fyysiset vieroitusoireet riippuvat käytetystä aineesta ja ovat eri huumeilla erilaisia. Fyysiset oireet ovat tyypillisesti huumeen vaikutuksille vastakkaisia, mutta verenpaineen kohoaminen ja univaikeudet ovat tavallisia oireita käytetyistä päihteistä riippumatta. Psyykkiset oireet ovat samantapaisia kaikkien päihteiden kohdalla. Ahdistuneisuus ja levottomuus ovat hyvin tavallisia kaikkien päihteiden vieroitusoireita.

Fyysiset vieroitusoireet ovat merkittäviä tai hyvin voimakkaita etenkin alkoholin, opioidien sekä rauhoittavien lääkkeiden ja unilääkkeiden jatkuvan käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä. Alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden vakavimpia vieroitusoireita ovat kouristukset. Opioidien vieroitusoireisiin kuuluu monenlaisia oireita, kuten nivel- ja vatsakipuja, oksentelua, ripulia, kylmän ja kuuman tuntemusten vuorottelua sekä silmien ja nenän vuotamista. Opioidien vieroitusoireet alkavat 1–3 päivää käytön lopetuksen jälkeen ja voivat kestää useita viikkoja säännöllisen käytön lopetuksen jälkeen.

Vieroitusoireet ovat yleensä jonkin verran lievempiä lopetettaessa psykostimulanttien (amfetamiini, kokaiini), kannabiksen tai nikotiinin (tupakan) käyttöä. Aistiharhoja aiheuttavien aineiden (hallusinogeenien) käytön jälkeiset fyysiset vieroitusoireet ovat yleensä varsin lieviä tai voivat puuttua kokonaan.

Päihderiippuvuuden muita haittoja

Monet psykiatriset häiriöt lisäävät päihteiden ongelmakäyttöä ja suurentavat huumeriippuvuuden kehittymisriskiä, koska aineiden käyttöön turvaudutaan usein eriasteisten ahdistus-, pelko- ja masennusoireiden lievittämiseksi. Toisaalta ongelmakäyttö ja riippuvuus kaikkine seurauksineen sekä aiheuttaa että vaikeuttaa ahdistus-, pelko-, unettomuus- ja masennusoireita.

Kannabistuotteiden käyttö lisää psykoosialttiutta, jonka vuoksi niiden käyttö skitsofreniasta ja muista psykoottisista sairaustiloista kärsivillä tai niihin alttiilla henkilöillä on erityisen ongelmallista. Kannabistuotteet ja muut huumeet heikentävät kykyä ajaa autolla. Suomessa voidaan tuomita rattijuopumuksesta henkilö, jolla on veressään ajon aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta, riippumatta aineen pitoisuudesta.

Päihteiden ja huumeiden jatkuva käyttö saattaa aiheuttaa aivojen eri alueilla vaurioita, jotka voivat aiheuttaa pysyviä muutoksia esimerkiksi hermoston toimintaan, liikkumiseen ja asioiden tiedolliseen käsittelyyn. Myös päihteidenkäyttöön liittyvät yliannostukset ja tapaturmat voivat aiheuttaa pysyviä haittoja.

Päihde- ja huumeriippuvuuden itsehoito

Päihteiden ja huumeiden käytön välttäminen on parasta itsehoitoa niiden aiheuttamien terveyshaittojen välttämiseksi. Erityisen tärkeää on päihteiden ja huumeiden säännöllisen ja jatkuvan käytön välttäminen, koska se johtaa helposti joko psykologisen tai fysiologisen riippuvuuden syntymiseen. Erityisesti fysiologisen riippuvuuden tai addiktiivisen käytön kehityttyä päihteen tai huumeen käytön lopettaminen ilman ammatillista apua on useimmille käyttäjille mahdotonta.

Osallistuminen vertaisryhmään (esim. NA-ryhmät) on monille päihde- tai peliriippuvaisille tärkeä tukimuoto hoidon ohessa. Myös Mielenterveystalo, Päihdelinkki ja järjestöt tarjoavat tukea niin päihderiippuvaisille itselleen kuin heidän läheisilleenkin.

Psykoosialttiiden henkilöiden tulee välttää kannabistuotteiden käyttöä, sillä niiden säännöllinen käyttö suurentaa riskiä sairastua skitsofreenisiin psykooseihin.

Milloin hoitoon?

Jos päihteiden käytöstä on tullut pakonomaista ja henkilöllä on päihderiippuvuus, hän tarvitsee hoitoa.

Hyvinvointialueiden riippuvuuspalveluihin voi hakeutua ilman lähetettä. Päihderiippuvuudesta kärsivän vieroitushoito ja muu päihdehoito suunnitellaan ja toteutetaan päihdeongelmien hoitoon erikoistuneessa yksikössä. Tarvittaessa apua ja neuvontaa hoitoon hakeutumiseksi saa myös terveyskeskuksesta tai opiskeluterveydenhuollosta.

Pelkkä vieroitus ei yleensä riitä pysyvään päihteistä erossa pysymiseen. Vieroituksen lisäksi tarvitaan psykososiaalisia hoitoja, jotka suunnitellaan yksilöllisesti ihmisen tarpeet ja ominaisuudet sekä käytetyt päihteet huomioiden. Opioidiriippuvuuden hoitoon on olemassa opioidikorvaushoito, joka sisältää lääkehoidon ja psykososiaalisen hoidon.

Päihtymystilan ensisijainen hoito on päihteen tai huumeen käytön lopettaminen. Lievät myrkytykset menevät ohi itsestään aineen vaikutuksen loputtua. Jos henkilön tajunnan taso on heikentynyt tai hän on hyvin sekava, hän tarvitsee päivystyksellistä hoitoa ensiavussa ja hänelle tulee soittaa ambulanssi. Vakavat myrkytystilat ja erityisesti opioidien aiheuttamat myrkytykset ja useiden päihteiden yhteismyrkytykset ovat hengenvaarallisia.

Kirjallisuutta

  1. Suomen Mielenterveysseura ry
  2. Mielenterveystalo
  3. Opioidikorvaushoidon hoitosuositus. Päihdelääketieteen yhdistys ry, 2023.
  4. Käypä hoito-suositus. Huumeongelmat. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2022 (viitattu 8.4.2026).
  5. Levola J, Lönnqvist J, Niemelä S. Päihdehäiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T, toim. Psykiatria. 14. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2021, s. 573–634
  6. Palveluvalikoimaneuvoston suositus Huumeriippuvuuksien psykososiaaliset menetelmät. 2021.
  7. Rönkä S, Markkula J, toim. Huumetilanne Suomessa 2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 13/2020.
  8. Aalto M, Alho H, Niemelä S, toim. Huume- ja lääkeriippuvuudet. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2018.
  9. Dodes L. Breaking addiction. A 7-step handbook for ending any addiction. New York: Harper & Collins, 2011