Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Flunssa
 
 

Kihomato

Lääkärikirja Duodecim
10.11.2013
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Kihomato (Enterobius vermicularis) kuuluu sukkulamatoihin. Se on noin sentin mittainen valkea mato, joka on ihmisen kiusana kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Vähäinen kihomatoinfektio ei aiheuta lainkaan oireita. Silloin kun matoja on runsaasti, oireena on peräaukon kutina. Kihomatoon ei liity vakavampia oireita tai tauteja.

Esiintyvyys

Kihomato on puhtaasti ihmisten vaiva. Kymmenesosalla maailman ihmisistä on tälläkin hetkellä kihomato suolessaan. Suomessa kihomato on yleisin matotautien aiheuttaja. Kihomatoja todetaan yleisimmin 4–15-vuotiailla lapsilla, mutta aikuinenkin voi saada tartunnan. Tutkimuksissa on todettu, että alle kouluikäisistä helsinkiläisistä lapsista 5–10 %:lla on kihomato, päivähoidossa jopa 15 %:lla. Alle kaksivuotiailla lapsilla kihomato on sen sijaan harvinainen. Kihomato aiheuttaa Suomessa pieniä, vaikeasti hoidettavia epidemioita perheissä, päivähoidossa, koulun alaluokilla ja jopa iäkkäiden hoivalaitoksissa. Kihomatotartunnoilla ei ole yhteyttä huonoon hygieniaan tai huonoon hoitoon.

Tartunta ja oireet

Infektio saadaan, kun madonmunia niellään. Yksikin muna voi aloittaa infektion. Munat ovat niin pieniä, ettei niitä voi silmin nähdä. Ne säilyvät ympäristössä useita päiviä tartuttavina. Madon yhdessä ihmisessä munimat munat voivat joutua toisen henkilön suuhun suoran käsikosketuksen kautta tai lelujen ja todennäköisesti myös vaatteiden ja vuodevaatteiden koskettelun välityksellä. Munan nielemisestä oireiden alkamiseen kuluu kuutisen viikkoa. Muna kuoriutuu ohutsuolessa ja siitä tuleva toukka pesiytyy parin kehitysvaiheen jälkeen paksusuoleen, umpilisäkkeen ympäristöön, missä se lisääntyy.

Suurin osa madonkantajista on oireettomia. Oireet vaativat runsaan matomäärän. Oireet johtuvat toukista, jotka kuoriutuvat peräaukon ympärille, välilihaan ja naisilla joskus sukuelinten ulko-osiin munituista munista. Tärkein oire on kutina niillä seuduilla. Kutinan huomaa selvimmin öisin. Se voi johtaa pahasti häiriintyvään uneen ja lapsilla uudelleen alkavaan yökasteluun. Oireet muistuttavat peräpukamien sekä peräaukon seudun ja naisen häpyhuulten sieni- ja bakteeri-infektioita.

Kihomato ei aiheuta muita sairauksia, eikä se ole vaarallinen. Yksi kihomato elää vain kuukauden, mutta sairastava tartuttaa itsensä yhä uudestaan, mikäli hän raapii kutisevaa peräaukon seutua, jolloin matojen munia voi joutua käsien ja suun kautta uudelleen suolistoon.

Yleisimmin kihomato todetaan, kun aletaan tutkia peräaukon tai välilihan kutinaa. Tutkimuksiin tuleva ei useimmiten ole itse todennut parin millimetrin - yhden sentin mittaisia ohuita valkoisia rihmoja. Isommat, naarasmadot, luikertelevat silminnähden, mutta pienet koirasmadot eivät.

Diagnoosi

Kihomato todetaan useimmiten peräaukon ympäriltä otetusta tikkunäytteestä. Näytteen ottamista varten on syytä mennä vastaanotolle, sillä tavallisesta purkkiin otetusta ulostenäytteestä mato tai sen munat löydetään vain joka kymmenenneltä kihomatoinfektiota sairastavalta. Tämä on ero verrattuna muun muassa suolinkaisen (ks. «Alkueläinten aiheuttamat yleisinfektiot (Leishmania, Trypanosoma)»1) ja lapamadon (ks. «Heisimadot, lapamato, ekinokokkoosi»2) esiintymiseen, joka todetaan helposti ulosteesta. Näytetikut ja näytteenotto-ohjeen saa terveydenhoitajilta. Peräaukon taputtelua liimapuoli alaspäin käännetyllä teipillä matojen ja munien pyydystämiseksi ei enää suositella. Mikroskoopilla katsoen munien ja itse madon ulkonäkö on tyypillinen ja varmistaa diagnoosin. Yleensä näytteitä kehotetaan ottamaan kolmena peräkkäisenä aamuna, sillä yksi näyte paljastaa vain puolet todellisista infektioista.

Hoito ja ehkäisy

Suomessa myydyistä lääkkeistä kihomatoon tehoavat itsehoitovalmisteena saatava pyrviini (Pyrvin) ja lääkärin määräyksen tarvitseva mebendatsoli (Vermox). Kerta-annos on tehokas, mutta hoito uusitaan kahden viikon päästä, jotta omasta madosta lähtenyt infektiokierre saadaan katkaistuksi. Yleensä koko perhe, myös oireettomat jäsenet, neuvotaan hoitamaan yhtä aikaa oireettomien kantajien puhdistamiseksi. Jos samassa joukossa vaikkapa päivähoitopaikassa, koululuokassa tai vuodeosastolla on useita kihomadosta kärsiviä, hoidetaan herkästi kaikki. Usein myös alusvaatteet ja liinavaatteet kehotetaan pesemään lääkehoitopäivänä niihin mahdollisesti joutuneiden munien poistamiseksi, vaikka tämän vaivalloisen toimen hyödystä ei ole varmuutta. Joskus tätä "sirkusta" on toistettava useasti ennen kuin infektiokierre lopullisesti katkeaa. Jos oireet häviävät, mitään jälkikontrollia ei tarvita.

Jos toteaa lapsellaan kihomadon, siitä on syytä ilmoittaa hoitopaikkaan tai kouluun, jotta mahdollinen käynnissä oleva epidemia tulee havaituksi ja hoidetuksi. Kihomadolla ei ole tekemistä huonon hoidon tai huonon hygienian kanssa.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit:

«Peräaukon ongelmat lapsella»3

«Peräaukon kutina»4

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi