Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Aurinkoihottuma2
 
 

Koliikki vauvalla

Lääkärikirja Duodecim
16.12.2014
lastentautien erikoislääkäri Hannu Jalanko

Syyt ja löydökset

Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Virallinen määritelmä edellyttää vähintään kolmen tunnin itkua, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä vähäisempikin, mutta toistuva itkeminen erityisesti iltaisin luetaan koliikiksi. Koliikkivaivat ovat tavallinen ongelma, joka useimmiten alkaa parin viikon iässä ja jatkuu 3–4 kk:n ikään. Koliikkia esiintyy noin 10 %:lla lapsista. Itkuisuus on runsaimmillaan 6–8 viikon iässä ja alkaa tämän jälkeen vähentyä. Jos vauvan itkuisuus jatkuu tyypillisen koliikki-iän (3–6 kuukautta) jälkeen, asiasta on hyvä puhua lääkärikäynnillä tai neuvolassa. Tyypillistä on vuorokausivaihtelu siten, että lapsen itkuisuus painottuu iltaan klo 18:n ja 24:n välille. Koliikkilapsi itkee voimakkaasti ja vetää itseään kaarelle, mikä voi jatkua useita tunteja. Vatsa pömpöttää ja tuntuu kovalta, mutta lapsi ei oksentele.

Koliikin syy on tuntematon, todennäköisesti sen takana onkin useampia aiheuttajia. Perinteisesti arvellaan, että koliikkivaivat ovat merkki suoliston toiminnan hitaasta kehittymisestä tai häiriöstä, tai ne liittyvät suoliston kaasunmuodostukseen. Pidetään kuitenkin todennäköisenä, että kaikilla lapsilla koliikkivaiva ei ole suolistoperäistä, vaan liittyy hermoston yleisempään kehitykseen. Koliikkivauvojen unen ja itkuisuuden välillä ei ole selkeää yhteyttä, vaan heidän uni-valverytminsä kehittyy itsenäisesti riippumatta itkuisuudesta. Tärkeätä on myös oivaltaa, että iltaitkun syynä ei ole lapsen huono hoito, eikä koliikkivaivoista jää lapselle pysyviä vaurioita.

Itsehoito

Koliikkiin ei ole parantavaa lääkettä, vaan ongelma väistyy itsestään kuukausien kuluessa. Kaasun muodostusta suolistossa on hyvä vähentää. Lasta tulee imettää tai ruokkia pullosta rauhallisesti mahdollisimman pystyasennossa ja röyhtäyttää usein syötön välissä ja jälkeen. Apteekista saa myös ilman reseptiä Cuplaton®-nimistä lääkettä, joka pienentää suolistossa olevien ilmakuplien kokoa. Lääke on täysin vaaraton, mutta sen tehosta ei ole todistettua näyttöä koliikin hoidossa. Niin sanottujen probioottien eli maitohappobakteerien käytöstä on viime aikoina julkaistu useampiakin tutkimuksia. Niissä on esitetty, että eräät maitohappobakteerin alatyypit voisivat olla avuksi koliikin hoidosta erityisesti silloin kun lasta imetetään. Myös negatiivisia tuloksia on tuotu esiin ja tässä vaiheessa virallinen tulkinta on, että maitohappobakteereiden tehosta ei ole riittävästi tieteellistä näyttöä eikä niitä suositella hoidoksi. Myös maidon välttämisestä ei myöskään ole todistettua hyötyä. Yksittäisillä lapsilla maitoallergia voi olla pahentamassa suolioireita, mutta näin uskotaan olevan asian vain hyvin harvoilla.

Koliikkikohtauksen aikana rytminen keinuttelu usein auttaa. Lasta voi kanniskella, istua hänen kanssaan keinutuolissa tai liikutella edestakaisin rattaissa. Jos keinuttelu ei auta noin puoleen tuntiin, on hyvä kokeilla lapsen asettamista omaan rauhaansa vatsalleen sänkyyn. Tällöin ovi on syytä sulkea ja vanhempien tulisi keskittyä muihin askareisiin. Jos huuto jatkuu yli 15 minuuttia, voidaan jälleen kokeilla tuudittamista. Pölynimurin ääni tai autoajelu tunnetusti rauhoittaa koliikkilasta. Tärkeää on pyrkiä siihen, että lapsi viihdyttää itsensä uneen. Nukkumisrytmiä tulisi painottaa yöhön ja välttää pitkiä päiväunia ennen iltaa. Lasta ei tule syöttää joka kerta kun hän itkee. Vatsan tyhjeneminen kestää pari tuntia, ja tiheät syötön yritykset voivat vain pahentaa tilannetta. Englantilaisessa kirjallisuudessa käytetään nk. "viiden S:n" suositusta: kapalointi, vatsallaan tai kyljellään kanniskelu, suhuäänteen kuiskuttelu korvaan, keinuttelu pienin liikkein ja imeskely (tutti, kanniskelijan sormi tai rinta).

Milloin hoitoon

Vauvan koliikkivaivat voivat olla iso murhe perheessä. Jos voimat alkavat loppua, on syytä kääntyä neuvolan tai lääkärin puoleen. Itkuisen vauvan osalla on myös syytä lähteä lääkäriin, jos itkuisuuteen liittyy kuumetta tai muita infektion merkkejä, oksentelua, ripulia, huonoa kasvua tai poikkeuksellista reagoimattomuutta. Koliikkivaivaan ei nykyisin käytetä lääkkeitä kuin poikkeustilanteissa.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Käytettyjä lähteitä

Jarkko Kirjavainen, Liisa Lehtonen. Koliikkivauvoilla ei unihäiriöitä. Duodecim 124: 1149–52, 2008.

Savino F, Ceretto S, De Marco A. Looking for new treatments of infantile colic. Ital J Pediatr 2014: 40: 53–59.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi