Etusivu » Korvatulehdus lapsella

Korvatulehdus lapsella

Lääkärikirja Duodecim
6.12.2016
lastentautien erikoislääkäri Hannu Jalanko

Syyt

Äkillinen välikorvantulehdus tai lyhyemmin korvatulehdus on yleinen pienten lasten tauti, ja korvatulehduksen epäily on tavallisimpia lasten lääkärissäkäynnin syitä. Kyseessä on bakteeritauti, jonka tärkeimmät aiheuttajat ovat pneumokokki-, hemofilus- ja branhamella-bakteerit. Korvatulehdusta edeltää lähes aina limainen hengitystietulehdus. Limakalvojen turvotus ja limaneritys ahtauttavat korvatorvea, joka yhdistää takanielun ja välikorvan ja jonka tehtävä on ilmastoida välikorva. Hengitysteiden limaisuus luo nenänielun bakteereille otolliset olosuhteet tulehduksen aiheuttamiseksi. Korvatulehdus ei johdu ulkoisista tekijöistä, kuten huonosta korvien suojaamisesta kylmällä ilmalla. Korvatulehdus ei myöskään tartu lapsesta toiseen, vaan kyse on lapsen omien nenänielussa asustelevien bakteerien aiheuttamasta tulehduksesta.

Korvatulehdus siis liittyy yleensä virusperäiseen hengitystulehdukseen (flunssa) ja on paljon keskustelu siitä, voiko korvatulehduskin olla virusinfektion seurausta ilman bakteerien mukanaoloa. Ilmeisesti näin on, sillä virusinfektioonkin liittyy joskus nesteen ilmaantuminen välikorvaan ja korvaeritteessä todetaan vain viruksia, ei bakteereja. Virusperäisen tulehduksen erottaminen bakteerien aiheuttamasta märkäisestä tulehduksesta ei kuitenkaan ole helppoa, ja välikorvatulehdusta pidetään ensisijaisesti bakteeri-infektiona.

Oireet

Välikorvantulehdusta potevilla lapsilla esiintyy yleensä nuhaa ja yskää. Kuume todetaan vain neljäsosalla lapsista. Osalla on myös silmän sidekalvontulehdus eli silmät punoittavat ja rähmivät. Joskus silmätulehdus edeltää korvatulehdusta, ja niinpä korvatulehdusta on syytä epäillä silloin, kun silmän sidekalvon tulehdus ei tunnu paranevan silmätipoilla tai silmän sidekalvon tulehdusta poteva alkaa valittaa korvaansa. Valtaosalla lapsista on korvakipua, joka pienillä lapsilla ilmenee ennen kaikkea yölevottomuutena. Pienet lapset voivat myös haroa korviaan kivun merkiksi. Korvien harominen on kuitenkin imeväisillä yleistä eikä yleensä liity korvatulehdukseen vaan esimerkiksi väsymiseen. Neljäsosassa korvatulehduksista ei korvakipua esiinny, vaan oireina ovat lähinnä pitkittynyt nuhaisuus ja yskä. Joskus märän aiheuttama paine saa aikaan tärykalvon repeytymisen, jolloin märkää valuu ulos korvakäytävää pitkin. Tärykalvon puhkeaminen johtaa heti kivun helpottumiseen.

Milloin hoitoon

Välikorvatulehdukseen viittaavia oireita ja löydöksiä:

  • Flunssainen lapsi muuttuu kivuliaaksi tai alkaa heräillä yöllä.
  • Pienen lapsen flunssa pitkittyy yli kahden viikon mittaiseksi.
  • Leikki-ikäinen lapsi tai koululainen sanoo korvan olevan kipeän.
  • Korva alkaa vuotaa märkää.
  • Silmien rähmiminen jatkuu hoidosta huolimatta.
  • Lapsi, jolla on ilmastointiputket, muuttuu kivuliaaksi tai korva alkaa vuotaa tai vuoto ei lakkaa usean päivän antibioottihoidosta huolimatta.
  • Herää epäily, että lapsen kuulo on alentunut.

Korvakipu alkaa usein yöllä, ja tällöin on päätettävä, lähteäkö lääkäriin heti vai vasta aamulla. Säryn ensiapuna voidaan hyvin käyttää tulehduskipulääkkeitä, eikä hoito edellytä välitöntä lääkäriin lähtemistä, vaan käynti voidaan hyvin siirtää aamuun. Hoitoon menon ”viivästyminen” ei ole mitenkään vaaraksi korvalle.

Korvatulehduksen toteaminen ja hoito

Korvatulehduksen toteaminen edellyttää korvalampulla tai tympanometrillä tehtävää tutkimusta, kotikonstein asia ei ratkea. Korvamärkä on kiistaton korvatulehduksen merkki. Toisinaan korvalöydös on kuitenkin vähemmän selkeä, ja esimerkiksi punertava tärykalvo voi olla merkki alkavasta korvatulehduksesta tai ohimenevästä virusärsytyksestä. Korvalöydökset voivat myös nopeasti muuttua, minkä vuoksi korvatulehduksen toteaminen ei koskaan ole täydellistä. Yleisohje on, että epäselvissä tilanteissa kannattaa ottaa päiväaikaan yhteys lääkäriin ja tarvittaessa suorittaa uusi tutkimus.

Välikorvantulehdus hoidetaan valtaosin antibiooteilla. Lääkkeestä ja potilaan tilanteesta riippuen hoito voi kestää kerta-annoksesta yli viikon kuuriin. Tavallisin hoidon kesto lienee nykyisin viisi päivää. Hoidon alettua tulehdus korvassa rauhoittuu 2–3 päivässä. Kuumelääkettä kannattaa etenkin yöaikaan käyttää 1–2 päivää antibioottihoidon aloituksen jälkeen. Lopullinen korvan paraneminen vie kuitenkin pitempään, minkä vuoksi korvien jälkitarkastus tehdään mieluiten muutaman viikon päästä hoidon aloituksesta.

Osa korvatulehduksista paranee ilman antibioottihoitoakin, ja viime vuosina on paljon keskusteltu antibioottihoidon tarpeellisuudesta. Käytännöt eri maissa vaihtelevat. Suomessa märkäinen korvatulehdus valtaosin hoidetaan antibiootein, koska itsestään paranevaa ja antibioottihoitoa vaativaa tulehdusta ei käytännössä voi erottaa toisistaan. Korvatulehdusta voidaan kuitenkin jäädä seuraamaan ilman antibioottilääkitystä (aivan pienimpiä potilaita lukuun ottamatta) ja aloittaa lääkitys vain siinä tapauksessa, että oireet ja tulehdus jatkuvat. Tämä edellyttää kuitenkin yleensä uutta lääkärikäyntiä muutaman päivän sisällä, Minkä vuoksi useimmiten päädytään suoraan antibioottilääkitykseen. Hiljattain tehdyssä laajassa monien tutkimusten yhteenvedossa (meta-analyysissä) päädyttiin siihen, että antibioottihoito selvästi lisäsi korvaeritteen häviämisen todennäköisyyttä verrattuna ei-hoidettuihin lapsiin. Antibioottia saaneilla lapsilla ripulointia esiintyi kuitenkin enemmän kuin ei-hoidetuilla.

Tärkeä osa korvatulehduksen hoitoa on kivun poisto. Aiemmin asia hoidettiin tärykalvopistolla, jolla paineen aiheuttama kipu korvassa hellitti nopeasti. Nykyisin tärykalvonpisto tehdään äkillisessä korvatulehduksessa vain poikkeustapauksissa. Sen sijaan lapselle on tärkeätä antaa kipua poistavaa lääkitystä. Tähän voidaan käyttää parasetamolia 15 mg lapsen painokiloa kohti 4 kertaa päivässä annosteltuna (10-kiloisen lapsen kerta-annos on siis 150 mg eli 6 millilitraa liuosta, joka sisältää 24 mg/ml parasetamolia). Toinen vaihtoehto on ibuprofeeni 10 mg painokiloa kohti 3 kertaa päivässä. Korvakipu on erityisen hankala yöaikaan, ja kipulääkkeitä voidaan myös yhdistää siten, että illalla ennen nukkumaan menoa lapselle annetaan pitempivaikutteista naprokseeni-lääkettä (5 mg painokiloa kohti) ja yöllä parasetamolia.

Ehkäisy

Välikorvatulehduksen ehkäisyyn ei ole juurikaan keinoja. On esitetty, että pulloruokinta on paras suorittaa pystyasennossa, sillä makuuasennossa syömisen katsotaan olevan riskitekijä korvatulehduksen kehittymiselle. Syytä siihen, miksi osalla lapsista esiintyy korvatulehduksia toistuvasti ja osalla ei juuri lainkaan, ei tiedetä. Uskotaan, että perinnöllisillä tekijöillä on merkittävä vaikutus asiaan. Korvatulehduksia estäviä rokotteita on pyritty viime vuosina kehittämään, ja käyttöön otettu pneumokokkirokote vähentäneekin korvatulehdusten ilmaantuvuutta. Korvatulehdus syntyy usein influenssan jälkitautina, ja onkin osoitettu, että myös influenssarokotus vähentää korvatulehduksia.

Lisää tietoa korvatulehduksesta

Käypä hoito -suosituksen potilasversio: ks. «Korvatulehdus lapsilla (äkillinen välikorvatulehdus)»1.

Käytettyjä lähteitä

Käypä hoito -suositus: Välikorvatulehdus (äkillinen). Julkaistu: 15.01.2010 «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi31050»1.

Klockars T, Ruohola A. Lapsen äkillisen välikorvatulehduksen hoito, seuranta ja ehkäisy. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim / Terveysportti «http://www.terveysportti.fi/terveysportti/koti»2. Päivitetty 24.8.2016.

Venekamp RP, Burton MJ, van Dongen TM ym. Antibiotics for otitis media with effusion in children. Cochrane Database Syst Rev 2016;(6):CD009163. «PMID: 27290722»PubMed