Etusivu » Lasten ja nuorten lihavuus

Lasten ja nuorten lihavuus

Lääkärikirja Duodecim
29.2.2016
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Lasten ja nuorten lihavuus on muutaman viime vuosikymmenten aikana lisääntynyt. Yli 12-vuotiaista lapsista joka neljäs on ylipainoinen.

Pienten lasten ylipainoon voi suhtautua rauhallisesti. Silloin usein riittää, että lievillä toimenpiteillä estetään lasta lihomasta lisää. Otollisin ikä lasten ylipainon hoitamiseksi on 6–12 vuoden ikä. Teini-iässäkin lihavuuteen pitää luonnollisesti puuttua, mutta silloin hoidon tulokset ovat huonommat.

Miten lapsen ylipaino todetaan?

Aikuisilla ylipaino voidaan todeta tavallisella painoindeksillä, joka lasketaan painon ja pituuden perusteella (ks. «Painoindeksi (BMI)»1). Lapsella tavallinen painoindeksi ei toimi, koska kasvun aikana pituuden ja painon suhteet muuttuvat.

Lasten painoa arvioidaan lasten painoindeksin avulla, joka ottaa huomioon myös lapsen iän (ks. «Lasten painoindeksi (ISO-BMI)»2). Lasten painoindeksilaskuriin syötetään painon ja pituuden lisäksi lapsen syntymäaika ja punnitsemispäivämäärä. Niiden avulla laskuri muuttaa lapsen painoindeksin aikuista vastaavaksi. Sen ansiosta lasten painoindeksissä voidaan käyttää samoja raja-arvoja kuin aikuisilla. Lasten laskuria käytetään 2–18-vuotiailla.

Lasten painoindeksistä käytetään lyhennystä ISO-BMI erotukseksi tavallisesta painoindeksistä BMI (BMI on lyhenne englanninkielisistä sanoista body mass index). Lasten ISO-BMI painoindeksilaskuriin tästä.

Painoindeksi yli 25 merkitsee, että lapsella on liikaa painoa. Jos painoindeksi on yli 30, liikapainoa on huomattavasti. Painoindeksin alueesta 25–30 käytetään nimitystä ylipaino ja arvon 30 ylittyessä puhutaan lihavuudesta.

Lasten painoa voidaan arvioida myös mittanauhalla. Mitataan vyötärön ympärys ja jaetaan se lapsen pituudella. Jos saatu luku on yli 0,50, lapsella on liikaa painoa. Esimerkiksi jos 120 cm pitkällä lapsella vyötärön ympärys on 70 cm, laskutoimitus 70:120 antaa tuloksen 0,58. Koska luku on suurempi kuin 0,50, lapsi on ylipainoinen.

Lasten lihavuuden seurauksia

Lapsilla todetaan samoja lihavuuden aiheuttamia aineenvaihdunnan häiriöitä kuin aikuisilla.

Koska häiriöt syntyvät hitaasti vuosien kuluessa, lapsilla niitä ei ehdi vielä kehittyä niin monelle kuin aikuisilla. Kuitenkin huomattavan lihavilla yli 10-vuotiailla lapsilla todetaan usein verikokeissa sokeriaineenvaihduntaan liittyviä häiriöitä. Joillakin todetaan jo ennen aikuisikää tyypin 2 diabetes.

Muita häiriöitä ovat vyötärölihavuuteen liittyvä veren rasvahäiriö: hyvä kolesteroli (HDL-kolesteroli) on alhainen ja triglyseridi-rasvat koholla. Myös verenpaine nousee usein.

Usein edellä mainittuja aineenvaihdunnan häiriötä on samalla lapsella useita. Tällöin puhutaan metabolisesta eli aineenvaihduntaan liittyvästä oireyhtymästä (ks. «Metabolinen oireyhtymä (MBO)»3). Tutkimuksissa on todettu, että noin kolmasosalla lihavilla (painoindeksi yli 30) teini-ikäisillä on metabolinen oireyhtymä.

Lihavuuteen liittyy muitakin haittoja. Suuri koko aiheuttaa kömpelyyttä, mikä rajoittaa leikkeihin ja urheiluun osallistumista. Lihavat lapset joutuvat helposti kaveriporukan ulkopuolelle ja he ovat normaalipainoisia lapsia useammin kiusaamisen kohteina.

Lasten lihavuus jatkuu yleensä aikuisikään, jolloin siihen liittyvät häiriöt jatkuvat ja aiheuttavat lisää sairauksia. Lihavista teini-ikäisistä yhdeksän kymmenestä on lihava myös aikuisena. Jos lihavan lapsen ylipainosta päästään eroon lapsuuden aikana, hänen terveytensä aikuisiällä säilyy yhtä hyvänä kuin koko ikänsä normaalipainoisilla.

Lasten lihavuuden hoitoperiaatteet

Kasvuiässä olevaa lihavaa lasta ei yleensä koskaan laihduteta, eli hänen painoaan ei pyritä alentamaan. Tavoitteena on painon vakiinnuttaminen riittävän pitkäksi aikaa nykyiselle tasolle, jolloin pituuskasvu korjaa ylipainon.

Esimerkiksi jos 9-vuotiaan pojan paino on 40 kg ja pituus 130 cm, lasten painoindeksi (ISO-BMI) on 31,8. Jos paino pysyy ennallaan, kaksi vuotta myöhemmin ja 10 senttiä pidempänä lapsen painoindeksi on 25,3 eli normaalialueen tuntumassa.

Lapsilla ei käytetä mitään laihdutusdieettejä. Niiden sijasta ruokailutottumuksia muutetaan siten, että kaloreiden saanti ruuasta ja juomista sopivasti vähenee. Samalla lasta ohjataan vähentämään istuvia harrastuksia ja lisäämään liikkumistaan.

Erittäin tärkeää on, että koko perhe syö samaa ruokaa.

Lapsen iän huomioiminen

Alle 7-vuotiaille voi jo kertoa terveellisistä ruuista, vanhemmat päättävä mitä lapset syövät.

8–12-vuotiaiden kanssa voidaan keskustella terveellisistä ruuista. Ruokailu- ja liikuntatottumuksia ohjataan terveelliseen suuntaan. Lapselle voidaan kertoa, että syömällä terveellisesti, hän pysyy terveenä. Vaikka monista asioista voidaan keskustella, vanhemmat edelleen päättävät syömisen ja liikkumisen päälinjat: milloin ja mitä syödään pääaterioilla, välipalojen laadun jne.

Yli 12-vuotiaiden ruokailu ja liikkuminen ovat pääasiassa lapsen vastuulla. Silti tässä iässä vanhempien tuki on välttämätön. Teini-ikäinen usein kapinoi eikä halua ottaa vastaan vanhempien neuvoja. Tästä huolimatta vanhempien tulisi sitkeästi tuoda esille käsityksensä terveellisestä ruuasta ja liikunnasta. Jos vanhemmat aina vetäytyvät ristiriitaisesta tilanteesta, nuoren elämä muuttuu entistä sekavammaksi.

Aiheesta enemmän, ks. «Lasten lihavuus ja painonhallinta – miten toimin eri ikäisten kanssa»4.

Miten keskustellaan lihavan lapsen kanssa

Lihava lapsi voi päästä eroon ylipainosta, jos hänellä säilyy terve itsetunto ja luonnollinen suhtautuminen ruokaan ja liikuntaan. Näiden toteutumiseen vaikuttaa ratkaisevasti se, miten vanhemmat keskustelevat lapsen kanssa.

Lihavaa lasta tai nuorta ei saa nimittää läskiksi tai muilla halventavilla nimityksillä. Nimittely heikentää lapsen itsetuntoa ja vähentää hänen mahdollisuuttaan muuttaa ruokailu- ja liikuntatottumuksiaan. Ei myöskään pidä käyttää lihavuutta selittämään lapsen muita ominaisuuksia, esimerkiksi "ei ihme ettet jaksa tehdä läksyjäsi, kun olet noin lihava". Lapsen ulkonäöstä vitsaileminen voi jättää lapselle pysyviä traumoja.

Toistuva painosta puhuminen saattaa myös olla haitallista, sillä se voi aiheuttaa myöhemmällä iällä häiriintynyttä suhtautumista syömiseen. Painosta puhumisen sijaan on parempi puhua terveellisestä ruuasta ja liikunnasta. Esimerkiksi "runsas makeisten syönti ei ole terveellistä" (ei "…lihottaa") tai "joka päivä pitää liikkua, muuten ei pysy terveenä" (ei "…muuten lihoo").

Jos lapsi syö epäterveellisesti, ei kannata reagoida heti ja tehdä asiasta isoa numeroa. Asia voidaan ottaa myöhemmin rauhallisesti puheeksi ja kertoa, miten lapsi olisi voinut valita toisin.

Lapselle kerrotaan toistuvasti aina sopivissa tilaisuuksissa (ruokakaupassa, ruokaa tehdessä, ravintolassa jne.), miten hän voi tehdä terveellisiä ruokavalintoja. Vastaavasti perheen liikkuessa yhdessä, kerrotaan liikunnan terveellisyydestä.

Jos jompikumpi vanhemmista laihduttaa, lapselle ei kannata kertoa olevansa dieetillä. Tavallista vähäisempää syömistä voi perustella esimerkiksi sillä, että äiti tai isä ottaa vähemmän ruokaa, koska hän ei enää kasva.

Jossain vaiheessa ylipainoinen lapsi saa kuulla olevansa lihava. Usein se ilmenee samanikäisten tai vanhempien lasten nimittelynä ja joskus suoranaisena kiusaamisena. Tällöin vanhempien viisas tuki on ratkaiseva.

Esimerkiksi voi kysyä, mitä lapsi itse ajattelee painostaan. Kerrotaan, että vanhemmat joka tapauksessa rakastavat lasta juuri tällaisena. Lapselle vakuutetaan, että tärkeintä ei ole paino vaan se kuinka terve on. Lapselta voi kysyä, mitä vanhemmat voisivat tehdä auttaakseen häntä pysymään terveenä.

Lasten syöminen ja kaloreiden vähentäminen

Lapsen ylipainon korjaamisessa tavoitteena on vähentää ruuista ja juomista saatuja kaloreita.

Lapsilla ei käytetä mitään dieettejä. Kaloreiden saantia vähennetään tarjoamalla normaalia ruokaa, joka on aikaisempaa vähäkalorisempaa. Tärkeä periaate on, että vanhemmat vastaavat siitä, mitä lapsi syö, mutta lapsi itse päättää, paljonko hän milläkin aterialla syö.

Lasten syömisestä ja kaloreiden vähentämisestä on erillinen artikkeli, (ks. «Ylipainoinen lapsi - ohjeita perheen ruokailuun»5)

Lasten liikunnan lisäämien

Liikunnasta ja painonhallinnasta on erillinen artikkeli, ks. «Liikunta ja painonhallinta»6.

Lasten liikunnan lisäämisessä ensisijainen päämäärä on löytää ratkaisuja istuvien harrastusten, kuten ruutuajan vähentämiseksi. Kun istuminen vähenee, liikkuminen lisääntyy.

Lue lisää lasten TV:n katselun ja tietokonepelaamisen vähentämisestä, ks. «Lasten lihavuus ja painonhallinta – TV ja tietokone»7.

Lisää tietoa ja tukea lasten lihavuuden hoitoon.

Ks. Internet Neuvokas perhe

Käytettyjä lähteitä

Janson A, Danielsson P. Painonsa arvoiset. Edita 2005.

Nuutinen O, Anglé S. Lasten ja nuorten lihavuuden ehkäisy ja hoito. Kirjassa Pietiläinen K, Mustajoki P, Borg P (toim) Lihavuus. Kustannus Oy Duodecim 2015, s. 271–306.

Käypä hoito -suositus Lihavuus (lapset) 2013, lue suositus «Lihavuus (lapset)»8