Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Flunssa
 
 

Silmänpainetauti (glaukooma)

Lääkärikirja Duodecim
12.12.2013
silmätautien erikoislääkäri Matti Seppänen

Glaukooma on näköhermoa vaurioittava sairaus, joka hoitamattomana voi johtaa merkittävään näön heikkenemiseen. Syynä on usein kohonnut silmän sisäinen paine, mutta noin puolella glaukoomapotilaista silmänpaine on normaalialueella (10–21 mmHg eli elohopeamillimetriä). Vastaavasti osalla potilaista silmänpaine voi olla koholla ilman glaukoomalle tyypillisiä vaurioita. Tässä mielessä nimitys silmänpainetauti on osin harhaanjohtava. Aiemmin glaukoomasta on myös käytetty nimitystä viherkaihi.

Glaukooma on usein alkuvaiheessa täysin oireeton. Useissa tapauksista glaukooma löytyy silmälääkärin tarkistuksissa. Hoitamattomana glaukooma on vakavasti näköä uhkaava sairaus. Riittävän varhaisella hoidon aloituksella pystytään vähentämään vakavan näkökyvyn heikentymisen riskiä.

Yleisyys

Suomessa glaukoomaa sairastaa noin 80 000 ihmistä. On arvioitu, että länsimaissa vain puolet glaukoomaa sairastavista potilaista tietää sairastavansa sitä. Vuosittain glaukooma todetaan Suomessa noin 2 500:lla ihmisellä.

Yli 40-vuotiaista 1–2 henkilöä sadasta sairastaa glaukoomaa. Riski sairastua glaukoomaan kasvaa iän mukana. Vuosittain 40–49-vuotiaista yksi kahdesta tuhannesta sairastuu glaukoomaan, mutta 60–69-vuotiaista kuusi kahdesta tuhannesta.

Glaukooma on usein alkuvaiheessa oireeton, eivätkä potilaat useimmiten tiedä oma-aloitteisesti hakeutua hoitoon riittävän ajoissa. Glaukooman riittävän varhaisen toteamisen kannalta olisikin tärkeää käydä silmälääkärin tarkistuksessa 40 vuotta täytettyään sekä tämän jälkeen riskitekijöiden mukaan säännöllisin väliajoin.

Syyt

Glaukooman tarkat syntymekanismit ovat edelleen osin peitossa. Runsaasti koholla olevan silmänpaineen tiedetään aiheuttavan useimmilla potilailla vaurioita silmän rakenteisiin. Vauriot kohdistuvat herkimmin silmänpohjassa sijaitsevaan näköhermon päähän. Jos silmänpaine on runsaasti koholla, heikentyy näköhermonpään verenkierto ja aineenvaihdunta.

Joillakin potilailla kehittyy glaukooma, vaikka silmänpaine on normaali. Sanotaan, että heillä silmän paineherkkyys on suurempi. Verenkierron häiriöillä ajatellaan myös olevan osansa glaukooman synnyssä. Koholla oleva silmänpaine vaikuttaa siis todennäköisesti kahdella tavalla: sekä suoralla haitallisella painevaikutuksella hermosäikeisiin että myös heikentämällä näköhermon pään verenkiertoa ja aineenvaihduntaa.

Silmän sisällä oleva neste kulkeutuu normaalisti useampaa eri reittiä pitkin silmän ulkopuolelle. Glaukoomassa normaali nestekierto häiriintyy ja silmänpaine pääsee kohoamaan haitallisiin lukemiin. Keskeisin osa glaukooman hoidosta keskittyy alentamaan silmänpainetta eri keinoin.

Riskitekijät

Koholla oleva silmänpaine lisää riskiä sairastua glaukoomaan. Normaali silmänpaine on 10–21 millimetriä elohopeaa (mmHg). Riski sairastua glaukoomaan kasvaa 40-kertaiseksi silloin, kun silmänpaine on yli 30 mmHg. Likitaitteisilla (myopia, "likinäköisyys") on suurempi riski, samoin niillä, joilla suvussa on esiintynyt glaukoomaa. Diabeteksen ja kohonnen veranpaineen osuus riskitekijöinä ovat tutkimusten alla.

Oireet

Glaukooma on salakavala tauti, sillä se on usein täysin oireeton alkuvaiheessa. Edetessään glaukooma saattaa aiheuttaa tunnetta, että toinen tai molemmat silmät eivät näe tarkasti. Esimerkiksi tekstiä lukiessa saattaa osa kirjaimista kadota näkökentästä tai näkyä sumeampina. Toisen silmän näkökenttäpuutosta on vaikea huomata, sillä silmien näkökentät ovat suurelta osin päällekkäiset ja terveempi silmä korvaa tehokkaasti puuttuvaa näkökenttää. Pitkälle edennyt glaukooma voi johtaa vakaviin puutoksiin näkökentässä. Voimakkaasti etenevä glaukooma voi aiheuttaa niin sanotun putkinäön, jossa vain pieni osa keskeistä näkökenttää on jäljellä.

Oireet äkillisessä silmänpainekohtauksessa (akuutti sulkukulmaglaukooma)

Äkillisessä silmänpainekohtauksessa silmänpaine voi kohota hetkessä varsin korkealle usein yli 50-80 mmHg. Tällöin oireina ovat voimakas päänsärky ja silmän alueen kipu ja voimakas punoitus, joskus rajukin oksentelu ja näön hämärtyminen kipeytyneessä silmässä. Pistemäiset valonlähteet saavat myös akuutissa glaukoomakohtauksessa sädekehän ympärilleen, jolloin kyseessä on niin sanottu halo-ilmiö. Se johtuu sarveiskalvon turvotuksesta painekohtauksen aikana. Äkillisessä silmänpainekohtauksessa myös mustuainen on usein laajempi kuin terveessä silmässä. Äkillisessä silmänpainekohtauksessa mustuainen on myös usein valolle reagoimaton. Silmä voi myös tuntua kovemmalta kuin oireeton silmä.

Terveyskeskuslääkäri voi antaa ensiavun asianmukaisilla lääkehoidoilla. Äkillinen sulkukulmaglaukoomakohtaus edellyttää silmälääkärin välitöntä hoitoa. Joskus äkillinen silmänpainekohtaus ei laukea lääkehoidoilla, vaan tarvitaan nopeasti silmälääkärin suorittama lasertoimenpide (laseriridotomia), jossa vapautetaan silmän kammionesteen kulku uudestaan.

Taudin toteaminen

Koska osalla glaukoomapotilaista silmänpaine voi olla normaali, silmänpaineen mittaus ei ole riittävä seulontamenetelmä. Jos silmänpaine on normaali, todetaankin glaukooma usein sattumalta potilaan hakeuduttua silmälääkärin tarkistukseen iän perusteella tai muista syistä. Jos silmänpaine on koholla, on silmälääkärin suorittama lisätutkimus aiheellinen.

Glaukoomadiagnoosi perustuu usein eri silmätutkimusten yhdistämiseen. Glaukooman toteaminen perustuu seuraaviin tutkimuksiin: silmänpaineen mittaus (yleensä mikroskooppiin liitetyn silmänpainemittarin avulla), silmän kammiokulman tarkistaminen erityisellä linssillä (gonioskopia), näkökenttätutkimukset, silmänpohjassa verkkokalvolla sijaitsevan näköhermon nystyn (papillan) muodon arviointi ja hermosäiekuvat.

Mikäli glaukooma todetaan, tehdään usein kahden ensimmäisen vuoden aikana 4–6 erillistä näkökenttätutkimusta taudin etenemisvauhdin ennustamiseksi. Tällä kahden ensimmäisen vuoden tiiviillä näkökenttätutkimusjaksolla pyritään seulomaan joukosta voimakkaasti etenevät glaukoomat, jotka voisivat pahimmillaan johtaa sokeutumiseen ilman riittäviä hoitotoimenpiteitä. Nopeasti etenevässä glaukoomassa saatetaan tarvita lääkehoitojen lisäksi myös lasertoimenpiteitä ja mahdollisesti myös leikkaushoitoja. Leikkaushoidot voivat nopeuttaa kaihen esiintymistä.

Itsehoito

Mikäli suvussa on esiintynyt glaukoomaa ja erityisesti jos samanaikaisesti esiintyy muita glaukooman riskitekijöitä, kannattaa käydä tarkistuttamassa silmänsä silmälääkärissä 40 ikävuoden jälkeen viiden vuoden välein. Mikäli glaukooman riski on kohonnut, saatetaan tarvita useammin tapahtuvia kontrollikäyntejä.

Mikäli glaukooma todetaan, on säännöllinen glaukoomalääkkeiden käyttö tärkeää. Useat potilaat jättävät painetippansa käyttämättä, sillä alkuvaiheen glaukooma ei anna välttämättä mitään oireita. Tipoista voi alkuvaiheessa tulla silmien kirvelyä ja punoitusta, mutta usein ajan myötä nämä oireet helpottavat. Silmätippoja ei kannata välttämättä uusituttaa puhelimitse, sillä silloin tärkeät kontrollikäynnit voivat viivästyä.

Hoito

Silmänpaineen alentaminen on hoidossa keskeisin tekijä. Tavoitteena on usein laskea silmänpainetta vähintään 20 % lähtötasosta. Silmänpainelääkkeet annostellaan yleensä silmätippoina. Tipat aiheuttavat usein etenkin alkuvaiheessa silmien ärsytystä ja epämukavuutta. Tästä syystä lääkitys saattaa jäädä huonolle tolalle ja glaukooma voi edetä nopeasti ja uhata näköä.

Silmänpainetta alentavia silmätippoja on käytettävissä useita erilaisia. Usein silmänpainelääkitykset aloitetaan yhdellä lääkeaineella ja tarvittaessa lääkityksiä voidaan lisätä aina neljään samanaikaiseen lääkevalmisteeseen. Joillakin potilailla käytetään myös lisähoitona suun kautta otettavaa silmänpainelääkitystä (esimerkiksi asetatsoliamidi); tämä lääke ei sovi sulfalle allergisille potilaille.

Silmänpainelääkityksen tehoa arvioidaan näkökenttätutkimusten ja hermosäiekuvausten avulla. Mikäli lääkityksistä huolimatta glaukooma etenee nopeasti, saatetaan tarvita lisähoitoja. Lisähoitoina käytetään muun muassa lasertoimenpiteitä.

Joskus lääkehoidot ja laserhoidotkaan eivät riitä. Tällöin harkitaan paineleikkausta. Paineleikkauksissa tehdään ylimääräinen reitti silmän sisäisen nesteen poistumiselle.

Ennaltaehkäisy

Kaikkien tulisi tarkistuttaa silmiensä tilanne silmälääkärin tutkimuksissa 40–45 ikävuosien aikana. Lisäksi korkean riskin potilaiden tulisi käydä säännöllisesti silmälääkärissä myös tämän jälkeen. Vaikka silmänpaine olisi normaali (10–21 mmHg), se ei välttämättä sulje pois glaukooman mahdollisuutta.

Lisää tietoa glaukoomasta

Valtakunnallisen Käypä hoito -suosituksen potilasversio, ks. «Glaukooma eli silmänpainetauti»1.

God medicinsk praxis-rekommendationen (patientinformation), läs «Glaukom»2.

Sairauksien ehkäisy, ks. artikkeli «Glaukooma»3.

Käytettyjä lähteitä

Valtakunnallinen Käypä hoito -suositus "Glaukooma" «Glaukooma»4

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi