Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Flunssa
 
 

Nokkosihottuma eli urtikaria

Lääkärikirja Duodecim
1.7.2014
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Nokkosihottumaa eli urtikariaa on joka viidennellä ainakin kerran elämässä. Nokkosihottuma on vain oire, jonka syy jää useimmiten tuntemattomaksi. Epäillään, että akuuteissa, muutaman päivän tai muutaman viikon pituisissa nokkosihottumissa oireen laukaisijana on jokin tavallinen virus, joka ei useinkaan aiheuta hengitystie- tai vatsaoireita. Muutamalla prosentilla kyseessä on allerginen reaktio. Usein tarvitaan kahden tai useamman tekijän vaikutusta yhdessä esim. ruoka-aine ja rasitus tai nuhakuume ja alkoholin käyttö. Joka toisella on nokkospaukamien lisäksi myös turvotusta, ns. angioödeemaa (ks. «Angioödeemat ("allerginen turvotus")»1) esimerkiksi huulissa, kielessä, silmäluomessa, kädessä tai jalassa.

Nokkosihottuma jaetaan tavallisesti akuuttiin ja krooniseen muotoon. Aikaraja niiden välillä on noin kaksi kuukautta. Kroonistanokkosihottumaa aiheuttaa useimmiten autoimmuuniurtikaria (30–60 % kroonisita urtikarioista) (ks. «Autoimmuuninokkosihottuma»2) tai fysikaalisen ärsykkeen laukaisemaa nokkosihottuma (20–30 % kroonisista urtikarioista) kuten dermografismuseli piirtopaukamointi «Dermografismi eli piirtopaukamointi»3, kolinerginen urtikaria eli hikinokkosihottuma (ks. «Hikinokkosihottuma (kolinerginen urtikaria)»4), kylmänokkosihottuma (ks. «Kylmänokkosihottuma»5) tai paineurtikaria (ks. «Paineurtikaria»6). Krooniseen nokkosihottumaan sairastuu jossakin elämän vaiheessa 1 % väestöstä. Oireet rauhoittuvat itsestään yleensä 2–5 vuodessa.

Oireet

Nokkosihottuma koostuu ihosta kohoavista, nokkosen polttamaa muistuttavista paukamista, joiden läpimitta vaihtelee parista millimetristä pariinkymmeneen senttimetriin ja jotka vaihtavat paikkaa ihoalueelta toiselle. Paukamat nousevat yleensä muutamassa kymmenessä minuutissa ja painuvat pois parissa tunnissa, kuitenkin aina 24 tunnin kuluessa (kuva «Nokkosihottuma»1). Paineurtikariassa ei useinkaan nähdä selvää paukamaa, vaan alueella on yhtenäinen turvotus. Se voi muistuttaa angioödeemaa.

Jos paukamat kestävät samassa kohdassa yli vuorokauden, kyseessä on jokin muu kuin nokkosihottuma. Nokkosihottuman paukamat kutiavat tullessaan kovasti. Kutina loppuu, kun ne alkavat painua pois. Rajussa nokkosihottumassa paukamaan voi vuotaa vähän verta, ja tuloksena on mustelma. Muuten paukamat eivät jätä parantuessaan jälkiä.

Angioödeema on kiinteä, usein kivulias paikallinen turvotus, joka kehittyy nopeasti, tavallisesti minuuteissa. Turvotus häviää 1–3 vuorokauden kuluessa eikä jätä parantuessaan jälkiä (ks. artikkeli «Angioödeemat ("allerginen turvotus")»1).

Nokkosihottumaan ei liity kuumetta, nivelvaivoja tai muita senkaltaisia yleisoireita. Jos kuumetta kuitenkin on, se on urtikarian ohella merkki jostakin infektiosta. Rajuun nokkosihottumaan liittyy usein vatsakipua ja ripulia. Ne ovat harvoin merkki ruoka-allergiasta.

Taudin toteaminen

Diagnoosi on helppo, sillä missään muussa taudissa ei ole nopeasti nousevia ja melkein yhtä nopeasti häviäviä paukamia kuin nokkosihottumassa. Ihon koepalasta ei tavallisessa nokkosihottumassa ole hyötyä. Sen sijaan autoimmuuninokkosihottumassa verisuonten seinämissä ja niiden ympärillä on tulehdusta. Akuutissa nokkosihottumassa otetaan laboratoriokokeita vain poikkeustapauksissa. Kroonisessa nokkosihottumassa syytä etsitään tarkemmin, jos esitiedot ja yleistutkimus antavat siihen aihetta, yleensä kuitenkin laihoin tuloksin.

Itsehoito

Antihistamiini (ks. antihistamiinien lääkeopashaku «http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=far&p_haku=antihistamiini&p_loki=e»1 ja «Antihistamiinit kutinan hoidossa»7) auttaa lähes aina akuutissa nokkosihottumassa. Sitä kannattaa ottaa pari, kolme viikkoa yhteen mittaan. Hoitoa voi jatkaa, jos oireita vielä on. Ihon paikallishoidosta ei ole apua. Kroonisessa nokkosihottumassa antihistamiinien teho vaihtelee tapauksesta toiseen. Antihistamiineihin reagoimaton nokkosihottuma on tavallisesti autoimmuuninokkosihottumaa.

Antihistamiinit eivät poista angioödeemaa. Siihen eivät antihistamiinit tehoa, eivät myöskään kyypakkauksen hydrokortisonitabletit.

Milloin hoitoon?

Jos nokkosihottuma alkaa hyvin äkillisenä ja laajana ja siihen liittyy kielen, suun tai nielun turvotusta, on lähdettävä päivystyspoliklinikalle. Tavallisessa nokkosihottumassa voi odottaa oireiden häviämistä rauhassa pari kuukautta, jos antihistamiinit pitävät paukamat poissa tai ainakin vähissä. Lääkärin kannattaa lähteä jo aikaisemmin, jolleivät antihistamiinit tehoa.

Ehkäisy

Tavallista nokkosihottumaa ei voida ehkäistä. Jos oireen syy selviää, lääkäri antaa tarpeelliset välttämisohjeet.

Lisää tietoa nokkosihottumasta

Kutina on pirullista - raapiminen taivaallista, ks. artikkelit:

Lääkärikirja Duodecim

Hyvä paha aurinko, ks. artikkeli «Krooninen nokkosihottuma»11.

Käytettyjä lähteitä

deSilva NL, ym. Leukotriene receptor antagonists for chronic urticaria: a systematic review. Allergy Asthma Clin Immunol 2014;10(1)24. doi: 10.1186/1710-1492-10-24

Bernstein JA, Lang DM, Khan DA. The diagnosis and management of acute and chronic urticaria: 2014 update. J All Clin Immunol 2014; 133 (5): 1270–77.

Maurer M, et al. Omalizumab for treatment of chronic idiopatic or spontaneous urticarial. N Engl J Med 2013;368 (10): 924–35.

Zuberbier T, et al. Methods report on the development of the 2013 revision and update of the EAACI/GA2LEN/EDF/WAO guideline for the definition, classification, diagnosis, and management of urticarial. Allergy 2014; 69: e1-e29 tai www.euroderm.org

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi