Peräaukon haavauma

Pienen lapsen ulosteessa voidaan todeta silloin tällöin veriviiruja, mikä usein herättää ajatuksen vakavastakin sairaudesta. Kyse on kuitenkin lähes poikkeuksetta peräaukon vaarattomasta haavaumasta eli ns. anaalifissuurasta. Se on limakalvon ja ihon rajalla sijaitseva pieni kudosrikkouma, joka voi syntyä ulostamisen seurauksena varsinkin, jos uloste on kovaa. Osalla lapsista esiintyy ummetusta, jota kipeytynyt peräaukko edelleen pahentaa.

Haavauma paranee viikkojen kuluessa itsestään eikä yleensä vaadi hoitoa. Jos lapsella esiintyy ummetusta, sen hoitaminen on tärkeätä lisäämällä ruokavalioon kuitupitoisia ruoka-aineita tai antamalla lapselle ns. laksatiiveja, jotka pehmentävät ulostetta. Peräaukon suojaamiseksi voidaan myös käyttää valkovaseliinia. Aikuisten peräpukamavoiteita ei lapsilla käytetä. Haavauma voi hyvin harvoin jäädä pysyväksi, jolloin se voidaan hoitaa kirurgisesti. Ummetuksen vuoksi kannattaa herkästi hakeutua lääkärin vastaanotolle.

Peräpukamat ja peräsuolen luiskahdus

Lapsilla peräpukamat ovat äärimmäisen harvinaisia, toisin kuin aikuisilla. Lapsella todettava peräpukama edellyttää aina lisätutkimuksia. Lapsilla on sen sijaan tavallista yksittäinen rauhallinen hetula klo 6:n (peräaukon selkäpuolella), joskus klo 12:n asemassa (peräaukon vatsapuolella) etenkin tytöillä. Kukkahaalimaiset hetulat edellyttävät aina lääkärin tutkimuksia.

Peräsuolen luiskahdusta voi joskus esiintyä terveelläkin lapsella. Useimmiten lapset ovat 1–2-vuotiaita. Tällöin ulostamisen yhteydessä peräsuolen limakalvoa työntyy peräaukosta ulos. Tilanne on vaaraton, ja peräsuoli on yleensä helposti työnnettävissä takaisin paikalleen. Peräsuolen luiskahtamiset voivat kuitenkin uusiutua. Leikkaushoitoa tarvitaan harvoin.

Peräaukon tulehdus ja kutina

Ärtynyt iho

Lapsen peräaukon ympäristön iho voi punoittaa ja ärsyyntyä useastakin syystä. Suolen sisältöä voi aika ajoin valua peräaukosta iholle, mikä aiheuttaa ihon kemiallista ärsyyntymistä ja kutinaa. Tämä aiheuttaa herkästi raapimista, mikä edelleen pahentaa tilannetta. Peräaukon ympäristön rasvaaminen usein poistaa ongelman.

Ärtyneeseen ihoon voi ilmaantua myös kandida-hiivasienen aiheuttamaa tulehdusta, jolloin iholäiskät herkästi leviävät laajemmalle. Näin voi tapahtua etenkin pienillä vaippaikäisillä lapsilla. Hoitona voidaan tällöin käyttää sienilääkettä sisältävää voidetta.

Kihomadot

Tärkeä syy peräaukon ärsytykseen on kihomato. Se on noin 1 cm:n mittainen ja vajaan millin levyinen valkea sukkulamato, joka elää paksusuolen loppupäässä. Matoja on usein vaikea nähdä ja diagnoosi perustuukin tyypillisiin oireisiin ja löydöksiin.

Tauti tarttuu munien välityksellä, joita naaraat munivat lapsen peräaukon seutuun öisin. Munat pysyvät elossa viikkokausia vuodevaatteissa. Tärkein oire on kutina peräaukon seudussa etenkin öisin. Hoitona käytetään matolääkkeitä, joita on kahta eri valmistetta. Usein koko perheelle annetaan lääkitys samanaikaisesti. Näin erityisesti silloin, jos tauti uusii. Vuodevaatteet on myös pestävä. Jos perheessä on pitkäaikainen kihomato-ongelma, on tärkeää muistaa pestä kädet huolellisesti erityisesti WC-käyntien jälkeen. Kihomatolääkitys voidaan joutua uusimaan usean kerran peräkkäin. Se ei kuitenkaan ole mitenkään haitallista, sillä kihomatolääkkeet eivät imeydy suolistosta eivätkä sen vuoksi aiheuta haittavaikutuksia. Myös uusintatartunnat esim. päiväkodista ovat hyvin tavallisia.

Bakteerin aiheuttama ihotulehdus

Kolmas syy peräaukkoa ympäröivän ihon punoitukseen ja arkuuteen on streptokokkibakteerin aiheuttama ihoinfektio (kuva ). Sama bakteeri aiheuttaa tavallisimmin nielutulehdusta, mutta voi siis aiheuttaa myös peräaukon ihon tulehduksen. Peräaukon ihotulehduksessa todetaan yleensä peräaukon ympäristön voimakas punoitus, kutina, kivuliaisuus ja joskus peräaukon verenvuotoakin. Streptokokin uskotaan leviävän peräaukon ympäristöön käsitartuntojen kautta. Punoittava ihottuma voi levitä peräaukon ympäristöstä laajemmin nivusalueelle.

Kuva

Streptokokkidermatiitti peräaukon ympärillä. Streptokokki-bakteeri aiheuttama tulehdus peräaukon ympärillä ei ole erityisen harvinainen. Tyypillistä on helakan punainen ja ärtynyt peräaukon ympäristö.

Kuva: Raimo Suhonen

Streptokokkibakteeri voidaan osoittaa ihonäytteestä mikrobiologisten testien avulla. Hoidoksi määrätään suun kautta annettava antibioottilääkitys, jonka avulla tulehdus hyvin paranee. Se voi kuitenkin uusia, ja seuranta sekä tarvittaessa uusintalääkitys ovat tällöin perusteltuja.

Streptokokin ohella peräaukon ihottuman takana voi olla myös stafylokokkibakteeri, jolloin varsinaisen ihottuma-alueen ulkopuolella todetaan usein näppyjä ja finnejä. Myös stafylokokki-infektio hoidetaan yleensä antibiooteilla.

Peräaukon paise

Peräaukon viereen ilmaantuva paise tai käytävä (fisteli) ovat harvinaisia ongelmia, joita esiintyy lähinnä imeväisillä ja murrosiässä. Imeväisen fisteli ei yleensä ole kivulias, ja paranee usein itsestään.

Isoilla lapsilla ja nuorilla ulostaminen ja peräsuolen tutkiminen aiheuttavat voimakastakin kipua ja epäilyn herätessä lapsi lähetetään aina jatkohoitoon. Etenkin kouluikäisillä peräsuolen paise tai käytävä voi viitata tulehdukselliseen suolistosairauteen (ks. Haavainen paksusuolitulehdus ja Crohnin tauti).

Milloin hoitoon

Peräaukkoa ympäröivän ihon ärsyyntyminen on tavallista vaippaihottumaan liittyen. Joskus ihon ärsyyntymisen taustalla voi olla allerginen ihottuma. Kaiken kaikkiaan peräaukon haavauma ja sen ympäristön ihottuma, kutina ja kipu voivat olla lapselle kiusallinen ongelma, jonka vuoksi on syytä hakeutua lääkärille, jos vaiva ei muutamassa päivässä perusvoiteella (esim. valkovaseliini) parane.

Kirjallisuutta

  1. Kolho K-L, Rintala R. Peräaukon ongelmat lapsilla. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 28.1.2021.
  2. Brilliant LC. Perianal streptococcal dermatitis. Am Fam Physician 2000;61(2):391-3, 397.