Punajäkälä (lichen ruber planus, lichen planus) on melko yleinen ihon ja limakalvojen tulehduksellinen tauti, jota esiintyy pääosin 30–60-vuotiailla. Yleisimmät tautimuodot ovat tavallinen ihon punajäkälä ja limakalvojen punajäkälä. Paksukarstainen (hypertrofinen) punajäkälä ja karvatuppien punajäkälä (lichen planopilaris) ovat harvinaisempia muotoja.
Punajäkälän katsotaan kuuluvan ns. autoimmuunitauteihin, joissa elimistö reagoi omia kudoksiaan vastaan. Usein taustalla ei ole mitään erityistä laukaisevaa syytä, mutta yksittäisillä henkilöillä tietty lääke, tulehdus kuten C-hepatiitti tai paikallisten ärsyke kuten amalgaamipaikka voivat laukaista taudin.
Tavallinen punajäkälä paranee useimmiten 0,5–1,5 vuoden kuluessa, mutta muut muodot kestävät yleensä vuosia, jopa vuosikymmeniä. Osalla tauti uusiutuu vuosien saatossa. Limakalvojen tautiin liittyy lievästi suurentunut syöpäriski (1–3 %).
Punajäkälän oireet
Tavallisessa punajäkälässä iholle nousee sinipunertavia, laakeita papuloita, jotka saattavat sulautua yhteen laajemmiksi alueiksi. Niiden pinnalla voi nähdä vaaleaa, hentojuovaista verkkoa. Papulat kutisevat, joskus voimakkaastikin.
Punajäkälän tyyppipaikat ovat ranteiden ja kyynärvarsien sisäsivut (kuva ), nilkat (kuva ) ja ristiselkä (kuva ). Joskus oireita on myös taivealueilla kuten kainaloissa (kuva ) ja nivusissa (kuva ) soikeina tai rengasmaisina, sinipunervina tai harmaanruskeina läiskinä. Punajäkälä ilmaantuu usein ihonaarmuihin (ns. Köbnerin ilmiö), ja ihottuma-alueelle voi nousta nesterakkuloitakin. Paksukarstaisessa hypertrofisessa punajäkälässä varsinkin säärien etupuolelle kehittyy paksuja, voimakkaasti kutiavia kyhmyjä ja läiskiä (kuva ).
Noin kymmenesosalla punajäkäläpotilaista on tulehdusta myös kynsivalleissa. Se huonontaa kynsien kasvua ja aiheuttaa niihin pitkittäisiä uurteita (kuva ).
Limakalvojen punajäkälä voi olla itsenäinen tauti tai osa iho-oireista tautia. Suun limakalvon punajäkälä on yleisin ja siinä nähdään poskien, ikenien tai kielen pinnalla vaaleaa kuvioitusta ja joskus haavaumia (kuva ja kuva ). Suun limakalvomuutokset voivat olla oireettomia tai hankalan kivuliaita, jolloin erityisesti kuumat, voimakkaasti maustetut tai happamat ruoat aiheuttavat kirvelyä. Punajäkälä voi oireilla myös genitaalien limakalvoilla, naisilla yleensä häpyhuulten alueella (ks. Valkojäkälä ja muut ihottumat ulkosynnyttimissä) ja miehillä terskan alueella (ks. Terskan ja esinahan ihottumat) (kuva ). Oireena on usein polttelu, kirvely tai kipu.
Lichen planopilaris on karvatuppien tauti ja yleisempi naisilla kuin miehillä. Karvatupen suun ympärille ilmaantuu sinipunaista papulaista ihottumaa (kuva ), ja lopputuloksena voi olla arpeutuminen ja pysyvä hiuksen tai muun karvan häviäminen. Hiusrajan ja kulmakarvojen arpeuttava kaljuus (frontal fibrosing alopecia) saattaa liittyä punajäkälään.
Punajäkälän toteaminen
Diagnoosi tehdään yleensä ihottuman ulkonäön perusteella. Taudinmääritys varmistetaan tarvittaessa koepalan avulla.
Punajäkälän itsehoito
Tavallisen punajäkälän häviämistä voi odotella hoidottakin, mikäli tunnistaa taudin ja iho-oireet ja kutina ovat siedettäviä. Hydrokortisonivoide hillitsee kutinaa jonkin verran ja saattaa nopeuttaa ihottuman parantumista. Antihistamiineista ei ole apua.
Milloin lääkäriin?
Ihon punajäkälän diagnosointiin tarvitaan usein lääkäriä, ja limakalvomuutokset on aina syytä näyttää lääkärille.
Hoitokeinoja ovat vahvat kortisonivoiteet tai toisinaan takrolimuusivoide, ja joskus suun kautta otettava kortisonikuurikin. Laaja-alaiseen punajäkälään voidaan käyttää UV-valohoitoa tai sisäisiä lääkehoitoja.
Limakalvojen punajäkälään liittyvän pienen syöpäriskin vuoksi suositellaan seurantaa 1–2 vuoden välein ja tarvittaessa otetaan koepala epäilyttävistä muutoksista. Myös paksukarstaisen punajäkälän kyhmyistä otetaan tarvittaessa koepala okasolusyövän poissulkemiseksi.
Punajäkälän ehkäisy
Punajäkälän ilmaantumista ei voi ehkäistä.
Kirjallisuutta
- Autio P. Punajäkälä (lichen ruber planus). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 19.10.2020.
- Chuang T-Y. Lichen planus. eMedicine1(vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 24.2.2020.