Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Flunssa
 
 

Punastuminen ja kasvojen punoitus

Lääkärikirja Duodecim
29.4.2014
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Punastumisella tarkoitetaan ihon hiussuonten yhtäkkistä laajentumista ja sen aiheuttamaa läiskittäistä punoitusta kasvoissa, kaulalla ja ylävartalossa, harvemmin muualla. Punoitus kestää minuuteista pariin tuntiin. Ennakoivana oireena on usein kuumotuksen tunne. Punoitukseen liittyy usein hikoilu, joka voi olla hyvin runsasta. Seuraavassa on lueteltu tavallisimmat punoituksen syyt ja niihin liittyvän oireilun erityispiirteet.

Fysiologinen punoitus

Fysiologista punoitusta on monta tyyppiä. Lähes kaikilla kasvot alkavat punoittaa ja hikoilla kuumassa ympäristössä ja ruumiillisessa rasituksessa. Punoituksen voimakkuudessa on yksilöllisiä eroja, joissa perimällä on ratkaiseva osuus.

Vaihdevuosioireet (ks. «Vaihdevuodet»1) tuovat mukaan kuumat aallot punoituksineen ja hikoilupuuskineen noin 75 %:lle naisista, mutta vain harvoille miehille. Kuumien aaltojen mekanismia ei tunneta tarkasti. Estrogeenihoito auttaa ongelmaan.

Sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä punoitus

Perimä vaikuttaa suuresti myös sosiaalisesti jännittävissä tilanteissa esiintyvään punoitukseen. Se on ruumiillisen rasituksen aiheuttaman punoituksen tapaan autonomisen hermoston säätelemää. Siihenkin liittyy hikoilu, sillä samat hermoärsykkeet aiheuttavat punoituksen ja hikoilun. Tämä "sosiaalinen" punoitus on voimakkainta nuorena ja häviää yleensä ikää myöten. Jos oire on hyvin häiritsevä, sitä voidaan hoitaa beetasalpaajilla, joista käytetyin on propranololi. Kaikki beetasalpaajat ovat reseptilääkkeitä.

Ihosairauksiin liittyvä punoitus

Keski-iässä tavallisin kasvojen punoituksen syy on ruusufinni (ks. «Ruusufinni (Acne rosacea)»2). Punoitus on etenkin alussa leimahtelevaa, mutta muuttuu kuukausien ja vuosien mittaan pysyväksi. Suuri osa ruusufinnipotilaista pysyy punastumisherkkinä.

Muita punoituksen syitä

Alkoholi laajentaa pintaverisuonia pääasiallisimman hajoamistuotteensa asetaldehydin kautta. Alkoholipunoitus on yleistä nuorilla ja toisaalta ikääntyvillä naisilla, joskus miehilläkin. Syynä on autonomisen hermoston herkkyystason muutokset iän mukana (katso: «Alkoholijuomien aiheuttamat yliherkkyysreaktiot»3). Aasialaisilla kansoilla asetaldehydin hajoaminen on hitaampaa kuin muilla roduilla. Heillä alkoholin haitat, kuten punoitus ja krapula, ovat voimakkaampia kuin muilla. Asetyylisalisyylihappo, ibuprofeeni ja muut samaan tapaan vaikuttavat tulehduskipulääkkeet estävät alkoholipunoitusta. Tulehduskipulääkkeen vaikutus tehostuu, jos samaan aikaan otetaan myös antihistamiinia. Toisaalta alkoholi saattaa voimistaa antihistamiinien haittavaikutuksia.

Lääkkeet yksin tai yhdessä alkoholin kanssa voivat aiheuttaa punoitusta, johon liittyy lisääntynyt päänsärkytaipumus. Esimerkiksi sydän- ja verenpainelääkkeinä käytetyt ACE-estäjät (kaptopriili, enalapriili, lisinopriili jne.) sekä kalsiumsalpaajat (verapamiili ja nifedipiini) aiheuttavat punoitusta ilman alkoholiakin ja bakteeritulehduksissa käytettävä metronidatsoli vain alkoholin kera. Takrolimuusivoiteen (ks. «Takrolimuusivoiteet»4) käyttöön voi liittyä haittavaikutuksena voimakas punoitus hoidetulla ihoalueella pienenkin alkoholimäärän seurauksena. Sama ilmiö on nähtävissä joskus myös saunomisen yhteydessä. Punoitus kuuluu myös potenssilääkkeiden haittoihin.

Punoituskohtausten taustalta saattaa joskus paljastua kilpirauhasen liikatoiminta (ks. «Kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi, "myrkkystruuma")»5), urticaria pigmentosa (ks. «Mastosytoosi (Mastocytosis) ja keltatäpläurtikaria (urticaria pigmentosa)»6) tai pahanlaatuinen kasvain.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi