Etusivu » Spesifisen IgE:n määrittäminen seerumista

Spesifisen IgE:n määrittäminen seerumista

Lääkärikirja Duodecim
24.9.2012
ihotautien erikoislääkäri Matti Hannuksela

Nopeaa allergiaa (allerginen nuha ja silmätulehdus, astma, atooppinen ihottuma, nokkosihottuma, ruoka-allergia) tutkitaan ihopistokokeilla ja määrittämällä tietyn vasta-aineen (spesifin) immunoglobuliini E:n (IgE) määrä seerumista. Se voidaan tehdä monella menetelmällä, joista nykyisin on eniten käytössä immunoCAP FEIA®. Aikaisemmin menetelmä oli Radio Immuno Sorbent Test (RAST), ja puhekielessä käytetään edelleen yleisesti RAST-termiä.

Milloin testi toimii

Spesifinen IgE kannattaa määrittää verestä, jos tutkittavat allergiaa aiheuttavat aineet (allergeenit) ovat hengitystieallergeeneja (siitepölyt, eläinten hilseet). Verikokeen ja ihotestin tulokset ovat niissä melkein aina yhtäpitäviä. Ruoka-allergioita voidaan tutkia niin ihokokeen kuin verikokeen avulla. Testien merkitsevyys vaihtelee ruoasta toiseen.

Testin teko

ImmunoCAP FEIA® yms. kokeisiin tarvitaan vain verinäyte. Tutkittavan antihistamiini- tai muu lääkitys ei vaikuta testin tulokseen. Vastaus saadaan yleensä viikon kuluessa.

Testin tulkinta

ImmunoCAP FEIA® -tutkimuksessa tulos ilmoitetaan kiloyksikköinä (kU/l), Magic lite® -testissä SU/ml, muissa seerumitesteissä yleensä merkinnällä +, ++ tai +++. Alle 0,35 kU/l on normaali (negatiivinen) tulos. Kliinisesti merkitsevä IgE-vasta-ainetaso vaihtelee oireen (esimerkiksi hengitystieoire, ruoka-allergia), potilaan iän ja käytetyn allergeenin laadun mukaan. Yleensä alle 2 kU/l tulos on kliinisesti merkityksetön, ja usein myöskään 2 – 10 kU/l ei merkitse sitä, että kyseinen allergeeni varmuudella aiheuttaisia oireita. Sen takia IgE:n määrän lukuarvosta tai plussien määrästä ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä allergian voimakkuudesta. Seerumitestien tulkinta on aina jätettävä lääkärin tehtäväksi. Diagnoosin varmistamiseksi tarvitaan usein myös altistuskokeita.

Muita allergian diagnostiikkaan liittyviä artikkeleita