Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Sienimyrkytykset
 
 

Ruusufinni (Acne rosacea)

Lääkärikirja Duodecim
29.4.2014
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Ruusufinniä on useimmin 30–60-vuotiailla. Se alkaa harvoin alle 20-vuotiaana. Taipumus ruusufinniin kulkee suvussa. Poskiin, joskus nenään, otsaan tai leukaan ilmestyy punoitusta, pieniä hiusverisuonia ja märkäpäitä. Viidesosalla potilaista on myös silmäoireita kuten kuivasilmäisyyttä ja silmäluomien reunan tulehdusta. Ruusufinni on monivuotinen ja oireilee aaltoillen. Useimmilla pahin vaihe sattuu kevättalveen ja vähäoireisin jakso loppukesään.

Oireet

Ruusufinni alkaa usein poskien punoituksella, joka tulee erityisen herkästi lämpötilan vaihtelujen yhteydessä, hikoillessa, alkoholia,ja kuumia juomia nauttiessa sekä sosiaalisesti jännittävissä tilanteissa. Punoitus rajoittuu kasvoille ja häviää hitaammin kuin tavallisessa punastumisessa. Siihen voi liittyä poskien turvotusta. Toiseksi yleisin oire on hiussuonten laajentuminen poskissa ja nenässä, joskus myös otsassa ja leuassa (ns. couperosa). Ne saavat posket näyttämään punakoilta. Couperosa –iho ärtyy herkästi monista voiteista ja kasvojenhoitotuotteista. Aknen tapaisia märkäpäitä on toisilla potilailla runsaasti. Niitä esiintyy etenkin kasvojen keskiosissa kuten nenässä, leuassa ja poskilla. Niiden koko vaihtelee nuppineulan pään kokoisista suuriin märkäonteloihin (kuva «Ruusufinni (Acne rosacea)»1). Aknelle tyypillisiä komedoja ei kuitenkaan ole.

Joka viidennellä on ruusufinnin silmäoireita: kuivasilmäisyyttä, luomitulehdusta (blefariitti), näärännäppyjä (hordeolum), silmäluomen luomirakkuloita (chalazion) sekä sidekalvon tulehdusta (konjunktiviitti). Silmäoireita voi olla vaikka ihomuutokset olisivat hyvin vähäiset.

Ruusufinnin harvinainen muoto on rinofyyma. Sitä esiintyy lähinnä vai miehillä. Nenän talirauhaset suurentuvat ja nenä kasvaa kuhmuraiseksi.

Taudin toteaminen

Ruusufinni-diagnoosi tehdään oireiden perusteella. Mistään verikokeesta ei ole apua. Koepalasta voi olla apua silloin, kun taudinkuva muistuttaa suuresti muita samoilla ihoalueilla esiintyviä ihottumia. Sellaisia ovat esim. punahukka (ks. «Ihon punahukka (DLE)»1) ja monimuotoinen valoihottuma (ks. «Valolääkeihottumat»2 sekä «Ihosarkoidoosi»3) tali-ihottuma, atooppinen ihottuma ja akne. Suunympärysihottuma eli perioraali dermatiitti (ks. «Suunympärysihottuma (perioraalidermatiitti)»4) on samaa tautiperhetta kuin ruusufinni. Toiset pitävätkin sitä ruusufinnin yhtenä esiintymismuotona. Iän myötä ihon normaalikasvustoon ilmaantuvan talipunkin merkitys ruusufinnissä on kiistanalainen (ks. Terveyskirjaston artikkeli «Talipunkki»5). Niiden häätämisen hyödystä ja käytettyjen menetelmien tehosta ei ole näyttöä.

Itsehoito

Tärkein hoito on äärimmäisten ilmasto-olojen välttäminen. Niinpä ruusufinniä sairastavan on hyvä käyttää viimalta ja pakkaselta suojaavaa huppua ja huivia, sekä välttää kevätahankien ja kesäauringon suoraa paistetta. Usein ruusufinnipotilasta neuvotaan välttämään yhtä jos toistakin ruokaa. Kaikki dieettilistat ovat kuitenkin turhia. Alkoholi sen sijaan laajentaa ihoverisuonia, samoin runsas kahvinjuonti ja kuumat ruoat. Peittävää kosmetiikkaa voi käyttää kunhan se ei pahenna oireita

Hydrokortisoni- ja muita kortisonivoiteita ei pidä käyttää, sillä pitemmässä hoidossa ne vain pahentavat tautia. Apteekista voi ostaa itsehoitolääkkeenä metronidatsoligeeliä tai -emulsiovoidetta, jota käytetään pakkausohjeen mukaan yleensä 1–2 kertaa päivässä 1–4 kuukauden ajan.

Milloin hoitoon?

Lääkäriin mennään silloin, kun ruusufinni koetaan ongelmaksi eikä itsehoito ole auttanut riittävästi. Lääkäri voi jatkaa metronidatsoligeelin tai -emusiovoiteen käyttöä, määrätä paikallishoidoksi atselaiinihappoa sisältävää geeliä tai emulsiovoidetta, tulehdusta hillitsevää pimekrolimuusi- tai takrolimuusivoidetta tai punoitusta vähentävää brimonidiinitartraatti geeliä. Lääkärin käyttämiä hoitoja ovat myös sisäiset tetrasykliinikuurit, joskus lymesykliini, doksisykliini tai erytromysiini. Lääkitys voi jatkua viikkoja tai kuukausia. Jos hoitovaste on riittämätön voi ihotautien erikoislääkäri harkita isotretinoiinilääkitystä. Annos on yleensä pienempi kuin tavallisessa aknessa. Hankalaan lehahtelevaan punoitukseen voi kokeilla propranololia.

Laajentuneita hiussuonia (couperosaa) voi häivyttäälaserilla. Sopivasta hoidosta saa tietoa hoitoon perehtyneiltä yksityislääkäreiltä.

Ruusufinnin silmäoireisiin käytetään hoitona luomireunan puhdistusta, kostutustippoja, kromokligaattitippoja ja tarvittaessa kuureina antibioottia ja hydrokortisonia tai siklosporiinia sisältävää silmävoidetta tai –tippoja, systeemihoitona tetrasykliiniä.

Ehkäisy

Taudin puhkeamista ei voi estää, mutta sen oireita voi lieventää ja ehkäistä, kuten edellä on todettu.

Lisätietoa Ruusufinnistä,

Kutina on pirullista - raapiminen taivaallista, ks. «Ruusufinni ja seborrooinen ihottuma»6.

Käytettyjä lähteitä

Webster G ja Schaller M. Ocular rosacea: a dermatologic perspective. J Am Acad Dermatol 2013: 69 (6 Suppl 1): S42–3.

Moore A, ym. Long-term safety and efficacy of once-daily topical brimonidine tartrate gel 0.5% for the treatment of moderate to severe facial erythema of rosacea: results of a 1-year open-label study. J Drugs Dermatol 2014; 13(1): 56–61.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi