Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Ruusufinni

Ruusufinni

Lääkärikirja Duodecim
22.8.2017
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Ruusufinniä (acne rosacea) on useimmin 30–50-vuotiailla. Se alkaa harvoin alle 20-vuotiaana. Suomalaisessa aikuisväestössä ruusufinniä on jopa joka kymmenennellä. Taipumus ruusufinniin kulkee suvussa. Poskiin, joskus nenään, otsaan tai leukaan ilmestyy punoitusta, pieniä hiusverisuonia ja märkäpäitä. Viidesosalla potilaista on myös silmäoireita, kuten kuivasilmäisyyttä ja silmäluomien reunan tulehdusta. Ruusufinni on monivuotinen ja oireilee aaltoillen. Useimmilla pahin vaihe sattuu kevättalveen ja vähäoireisin jakso loppukesään.

Ruusufinnin syy on monitekijäinen ja suurelta osin vielä määrittämättä: ihon immuunipuolustuksessa ja tulehduksen säätelyssä on poikkeavuutta. Auringon ultraviolettisäteilyn pitkäaikaisvaikutuksilla on merkitystä taudin synnyssä. Iän myötä ihon normaalikasvustoon ilmaantuvat talipunkit (ks. «Talipunkki»1) lisääntyvät ruusufinnissä ja saattavat lisätä tulehdusreaktiota ihossa. Talipunkkia ei kuitenkaan pidetä ruusufinnin varsinaisena aiheuttajana.

Oireet

Ruusufinni alkaa usein poskien punoituksella, joka ilmenee erityisen herkästi lämpötilan vaihtelujen yhteydessä, hikoillessa, alkoholia,ja kuumia juomia nauttiessa sekä sosiaalisesti jännittävissä tilanteissa. Punoitus rajoittuu kasvoille ja häviää hitaammin kuin tavallisessa punastumisessa. Siihen voi liittyä poskien turvotusta. Toiseksi yleisin oire on hiussuonten laajentuminen poskissa ja nenässä, joskus myös otsassa ja leuassa (ns. couperosa). Ne saavat posket näyttämään punakoilta. Couperosa-iho ärtyy herkästi monista voiteista ja kasvojenhoitotuotteista. Aknen tapaisia märkäpäitä on toisilla potilailla runsaasti. Niitä esiintyy etenkin kasvojen keskiosissa, kuten nenässä, leuassa ja poskilla. Niiden koko vaihtelee nuppineulan pään kokoisista suuriin märkäonteloihin (kuva «Ruusufinni (Acne rosacea)»1). Aknelle tyypillisiä komedoja tai selän ja rintakehän ihottumaa ei kuitenkaan ole.

Joka viidennellä on ruusufinnin silmäoireita: kuivasilmäisyyttä, luomitulehdusta, näärännäppyjä, silmäluomen luomirakkuloitasekä sidekalvon tulehdusta. Silmäoireita voi olla, vaikka ihomuutokset olisivat hyvin vähäiset.

Ruusufinnin harvinainen muoto on rinofyyma eli muhkuranenä. Sitä esiintyy lähinnä vai miehillä. Nenän talirauhaset suurentuvat ja nenä kasvaa kuhmuraiseksi.

Taudin toteaminen

Ruusufinni-diagnoosi tehdään oireiden perusteella. Mistään verikokeesta ei ole apua. Koepala on tarpeen silloin, kun halutaan poissulkea punahukkaihottuma (ks. «Ihon punahukka (DLE)»2). Ruusufinnin taudinkuva voi muistuttaa myös aknea, tali-ihottumaa tai monimuotoista valoihottumaa. Suunympärysihottuma eli perioraalidermatiitti (ks. «Suunympärysihottuma (perioraalidermatiitti)»3) on samaa tautiperhettä kuin ruusufinni. Toiset pitävätkin sitä ruusufinnin yhtenä esiintymismuotona.

Itsehoito

Tärkein hoito on välttää niitä tekijöitä, joiden on huomannut pahentavan tautia. Auringolta suojautuminen on olennainen osa hoitoa. Aurinkosuojavoiteessa on oltava sekä UVB- että UVA-suoja ja suojakerroin 30 tai sitä suurempi (ks. «Auringonpolttama ja auringolta suojautuminen»4). Poskien punoitusta voi vähentää suojautumalla vaatetuksella viimalta ja pakkaselta. Ruokavaliorajoitukset ovat turhia. Alkoholi sen sijaan laajentaa ihoverisuonia, samoin runsas kahvinjuonti ja kuumat ruoat. Peittävää kosmetiikkaa voi käyttää kunhan se ei pahenna oireita

Hydrokortisoni- tai muita kortisonivoiteita ei pidä käyttää, sillä pitemmässä hoidossa ne vain pahentavat tautia. Takrolimuusivoide saattaa joskus laukaista kasvoilla ruusufinnin kaltaiset oireet. Apteekista voi ostaa itsehoitolääkkeenä metronidatsoligeeliä tai -emulsiovoidetta, jota käytetään pakkausohjeen mukaan yleensä 1–2 kertaa päivässä 1–4 kuukauden ajan.

Milloin hoitoon?

Lääkäriin mennään silloin, kun ruusufinni koetaan ongelmaksi eikä itsehoito ole auttanut riittävästi. Lääkäri voi jatkaa metronidatsoligeelin tai -emusiovoiteen käyttöä tai määrätä paikallishoidoksi atselaiinihappoa sisältävää geeliä tai emulsiovoidetta, ivermektiinivoidetta tai pimekrolimuusivoidetta. Paikallishoidon teho ilmenee hitaasti, 1–3 kuukauden sisällä. Ylläpitohoito esimerkiksi kaksi kertaa viikossa voi estää pahenemisvaiheita. Hankalaan lehahtelevaan punoitukseen voi lääkäri suositella sisäistä propranololia ja paikallishoidoksi brimonidiinitartraatti-geeliä.

Lääkärin käyttämiä hoitoja ovat myös sisäiset doksisykliini-, lymesykliini- ja tetrasykliinikuurit, joiden kesto on 1–3 kuukautta. Jos hoitovaste on riittämätön, voi ihotautien erikoislääkäri harkita isotretinoiinilääkitystä. Annos on yleensä pienempi kuin tavallisessa aknessa.

Laajentuneita hiussuonia (couperosaa) voi häivyttää laserilla. Hoito on yleensä kustannettava itse. Rinofyyman hoito tapahtuu isotretinoiinilla ja kirurgisin menetelmin.

Ruusufinnin silmäoireisiin käytetään hoitona luomireunan puhdistusta, kostutustippoja, kromoglikaattitippoja ja tarvittaessa antibioottia, kortisonia tai siklosporiinia sisältävää silmävoidetta tai -tippoja ja sisäistä tetrasykliiniä.

Ehkäisy

Taudin puhkeamista ei voi estää, mutta sen oireita voi lieventää ja ehkäistä, kuten edellä on todettu.

Käytettyjä lähteitä

Palatsi R, Keihälä H-L, Hägg P. Uusia näkemyksiä ruusufinnin patogeenistä ja hoidosta. Duodecim 2012;128(22);2327-35. «/xmedia/duo/duo10628.pdf»1

van Zuuren EJ, Fedorowicz Z, Carter B ym. Interventions for rosacea. Cochrane Database Syst Rev 2015;(4):CD003262. «PMID: 25919144»PubMed

Lönnrot M. Ruusufinni ja perioraalidermatiitti – vaarattomat mutta viheliäiset. Suomen Lääkärilehti 2015;70 (14-15): 985-989.

Schaller M, Almeida LM, Bewley A ym. Rosacea treatment update: recommendations from the global ROSacea COnsensus (ROSCO) panel. Br J Dermatol 2017;176(2):465-471. «PMID: 27861741»PubMed