Etusivu » Skleroderma iholla

Skleroderma iholla

Lääkärikirja Duodecim
24.9.2012
ihotautien erikoislääkäri Matti Hannuksela

Skleroderma on tuntemattomasta syystä johtuva sidekudoksen sairaus, jossa kollageenin määrä lisääntyy ja verisuonet kärsivät (ks. «Systeeminen skleroosi (skleroderma, yleistynyt ihonkovettumatauti)»1). Sitä on kaksi päämuotoa, ihoon rajoittuva paikallinen skleroderma (morphoea, morphea, scleroderma circumscriptum) ja yleistynyt eli systeeminen skleroderma. Skleroderma voi esiintyä myös yhdessä muiden sidekudostautien kanssa. Se on melko harvinainen sairaus, joka alkaa tavallisesti 20–50-vuotiaana. Se on 2–3 kertaa yleisempi naisilla kuin miehillä. Lapsilla ja nuorilla sen aiheuttaa joskus puutiaisen levittämä Borrelia-bakteeri-infektio (ks. «Borrelioosi eli Lymen tauti»2).

Oireet

Ihon paikallinen skleroderma alkaa punertavina läiskinä, joiden reuna on sinipunertava (kuva «Skleroderma paikallisena rintakehän alueella»1). Läiskä suurentuu vähitellen ja keskusta muuttuu vaaleaksi ja kiinteäksi, jopa kovaksi. Joskus läiskät muuttuvat ruskehtaviksi. Yksittäisen läiskän koko vaihtelee parista senttimetristä kymmeniin senttimetreihin.

Varsin omalaatuinen muoto paikallista sklerodermaa on otsassa tai päänahassa esiintyvä kuopalla oleva juoste, ”miekanjälki” (en coup de sabre).

Systeemisessä skleroosissa iho muuttuu kauttaaltaan kiinteäksi ja tavallista ruskeammaksi. Erityisesti sormet ja varpaat sekä nenä kapenevat ja muuttuvat kylmänaroiksi. Varhaisessa vaiheessa voi ilmetä myös sisäelinoireita ruokatorven, keuhkojen, sydämen ja munuaisten taholta, eikä kaikissa systeemisen skleroderman muodoissa ole iho-oireita.

Taudin toteaminen

Täysin kehittynyt paikallinen ihon skleroderma on yleensä helppo todeta pelkän kliinisen kuvan perusteella (kuva «Skleroderma paikallisena olkavarren ihossa»2). Koepala ja laboratoriokokeita otetaan tarvittaessa. Systeemisessä taudin muodossa tehdään laajempia tutkimuksia.

Valkojäkälä (lichen sclerosus et atrophicus; ks. «Valkojäkälä»3) muistuttaa joskus sklerodermaa. Taudit erotetaan tosistaan koepalan avulla.

Itsehoito

Paikallinen skleroderma pehmenee, jopa joskus häviää vuosien varrella ilmeisesti auringon ultraviolettisäteilyn ansiosta. Itsehoitolääkkeinä myytävistä kortisoni- ym. voiteista ei ole apua, ei myöskään vitamiineista tai hivenaineista.

Milloin hoitoon

Kaikki vaaleat, kiinteät ihomuutokset kuuluvat lääkärin diagnosoitaviin tauteihin (vrt. «Valkojäkälä»3). Paikallista sklerodermaa hoidetaan muun muassa erittäin vahvoilla kortisonivoiteilla, takrolimuusivoiteella ja ultraviolettivalolla, joskus imikimodivoiteella. Borrelioosi hoidetaan sisäisellä antibiootilla.

Ehkäisy

Enempää paikalliseen kuin systeemiseenkään sklerodermaan ei tunneta tepsiviä ehkäisykeinoja.

Lisätietoa sklerodermasta

Lääkärikirja Duodecim, ks. «Systeeminen skleroosi (skleroderma, yleistynyt ihonkovettumatauti)»1.

Käytettyjä lähteitä

Nguyen JV. Morphea. eMedicine «http://emedicine.medscape.com/article/1065782-overview»1 (vaatii käyttäjätunnuksen)