Etusivu » Somatisaatiohäiriö

Somatisaatiohäiriö

Lääkärikirja Duodecim
10.9.2017
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Somatisaatiohäiriö (ICD-10-diagnoosikoodi F45.0) on diagnostisena nimikkeenä suhteellisen uusi käsite. Oirekuvana se on kuitenkin vanha, aikaisemmin siitä vain on käytetty eri nimikkeitä (mm. Briquetin oireyhtymä; joskus oirekuvaa on kutsuttu myös hysteriaksi).

Oireet

Somatisaatiohäiriössä henkilö on kärsinyt yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan lukuisista erilaisista ruumiillisista oireista. Oirekuvaan kuuluvat sekä erilaiset kipuoireet, erilaiset vatsan toimintaan liittyvät oireet, sukupuolinen toimintahäiriö ja yksi tai useampi johonkin neurologiseen sairauteen viittaava oire. Perusteellisista tutkimuksista huolimatta eivät vaihtelevat oireet ole selitettävissä minkään ruumiillisen sairauden perusteella.

Somatisaatiohäiriö on suhteellisen yleinen häiriö: ainakin noin 1 % aikuisista naisista kärsii tästä häiriöstä. Miehillä häiriö on selvästi harvinaisempi. Oireilu alkaa useimmiten jo nuorella aikuisiällä, joskus jo murrosiässä. Oireiden pitkäaikaisuuden ja vaihtelevuuden vuoksi potilaat käyttävät suhteellisesti ottaen huomattavasti suuremman osan terveyskeskusten erilaisista palveluista. Somatisaatiohäiriöstä kärsivillä ilmenee usein muita psykiatrisia häiriöitä, kuten esimerkiksi vakavaa masennusta tai paniikkihäiriötä. Oireyhtymästä kärsivät ajautuvat usein jatkuvaan kipu- ja ahdistuslääkkeiden käyttöön sekä sen myötä lääkeriippuvuuteen.

Somatisaatiohäiriön syitä ei tunneta. Osalla oireyhtymistä kärsivistä oireiden taustalla saattavat olla lapsuuden aikaiset traumaattiset kokemukset. Häiriö aiheuttaa luonnollisesti huomattavaa kärsimystä ja toimintakyvyn alenemista.

Häiriön hoidon kannalta on olennaista ymmärtää, että siitä kärsivä henkilö ei teeskentele oireita eivätkä oireet ole luonteeltaan tahdonalaisia.

Itsehoito ja hoito

Häiriöstä kärsivä hakeutuu yleensä aina itse hoitoon pelätessään oireiden taustalla olevia sairauksia.

Hyvä hoitosuhde samaan ja oireiden luonnetta ymmärtävään lääkäriin vähentää olennaisesti häiriön aiheuttamaan kärsimystä sekä tutkimuksista ja hoidosta aiheutuvia kuluja. Stressi lisää oireita ja niiden voimakkuutta. Jatkuvaa kipulääkkeiden sekä ahdistus- ja unilääkkeiden käyttöä tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää turhan ja usein oireita vain pahentavan lääkeriippuvuuden kehittymisen estämiseksi.

Psykoterapia ja erityisesti kognitiivinen psykoterapia tai traumaterapia voivat osalla potilaista lievittää merkittävästi sairauden oireita. Pari- ja perheterapia voi olla hyödyksi, jos oireiden kulku ja vaihtelu liittyvät perhe-elämän ristiriitoihin.

Käytettyjä lähteitä

Huttunen M, Kalska H (toim.). Psykoterapiat. Kustannus Oy Duodecim 2012.

Joukamaa M. Somaattisin oirein ilmenevät häiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12. painos. Kustannus Oy Duodecim 2017; s. 385-402.