Itsehoito

Pelkoja voidaan lievittää usein erilaisilla harjoituksilla, joissa peloista kärsivä totuttelee asteittain kohtamaan pelkoa aiheuttavan kohteen tai tilanteen. Aluksi pelosta kärsivän kannattaa opetella rentoutumaan, sen jälkeen harjoitella ensin mielikuvissaan ja myöhemmin harjoituksissa pelottavaksi kokemaansa tilannetta. Esiintymistä jännittävä pelkäävä voi edetä mielikuvissaan ja harjoituksissaan lievää pelkoa herättävästä tilanteesta voimakasta pelkoa synnyttävään tilanteeseen seuraavasti: hän (1) valmistaa esityksen ja pitää se yhdelle ystävälleen, (2) valmistaa esityksen ja pitää se kolmelle ystävälleen, (3) pitää lyhyen esityksen 3–4 hyvin tuntemalleen työtoverilleen, (4) pitää pidemmän esityksen 3–4 hyvin tuntemalleen työtoverilleen, (5) pitää lyhyen esityksen 10–15 työtoverilleen, (6) pitää pidemmän esityksen 10–15 työtoverilleen, (7) pitää lyhyen esityksen 3–4 vieraalle kuulijalle, (8) pitää pidemmän esityksen 3–4 vieraalle kuulijalle, (9) pitää lyhyen esityksen 10–15 vieraalle kuulijalle, (10) pitää pidemmän esityksen 10–15 vieraalle kuulijalle.

Altistusohjelmissa siirrytään aina lievää pelkoa aiheuttavasta mielikuvasta tai tilanteesta seuraavan harjoittelemiseen sen jälkeen, kun pelosta kärsivä on tottunut vähemmän pelottavaan tilanteeseen. Jos pelko tuntuu tietyssä tilanteessa ylivoimaiselta, palataan edelliseen vaiheeseen keräämään voimia seuraavan vaiheen kohtaamiseen.

Eri pelkoja varten kehitettyjä yksinkertaisia harjoitusohjelmia löytyy yleisölle tarkoitetuista kirjoista. Monilla paikkakunnilla on myös sekä vertaisryhmien järjestämiä itsehoitoryhmiä. että oma-apuryhmistä. Vapautuminen peloista on aina helpompaa, jos lähi-ihmiset ymmärtävät tilanteisiin liittyvän paniikinomaisen pelon asteen. Painostaminen ja pelkojen mitätöinti pahentaa niiden hallinnan oppimista.

Pelkoja ylläpitävät kielteiset uskomukset epäonnistumisten seurauksista kannattaa kyseenalaistaa kysymällä itseltään "Oletko aivan varma?", "Entä sitten?".

Hoito

Pelkojen kaventaessa päivittäistä elämää on aina viisasta kääntyä psykiatrin tai psykologin puoleen ainakin, jos erilaiset itsehoitokeinot eivät tuota toivottua tulosta. Pelkojen ja niiden taustalla olevia paniikkikohtauksia voidaan tehokkaasti hoitaa sekä psykoterapioiden että psyykenlääkkeiden avulla. Psykoterapiassa keskeisenä osiona on oirevalistus sekä välttämiskäytöksen estäminen ja hoito. Ensisijaisena vaihtoehtoina ovat kognitiivinen psykoterapia tai pelkoihin asteittain totuttava käyttäytymisterapia. Itsepäisempien pelkojen taustalla on usein erilaisia kehityksen aikaisia ja joskus tiedostamattomia tunnemuistoja, jolloin tiivis psykoanalyyttinen tai traumaterapeuttinen psykoterapia voivat olla tehokkain psykoterapian muoto.

Lääkkeiden avulla kyetään tehokkaasti estämään kohtausten toistumista tai tilanteihin liittyvää ennakkopelkoa. Lääkkeinä käytetään joko jatkuvasti käytettyjä masennuslääkkeitä tai tarvittaessa otettavia bentsodiatsepiineja. Esiintymispelon tai "kahvikuppineuroosin" aiheuttamaa vapinaa, punastelua tai sydämentykytystä voidaan lievittää ottamalla ennen tilaisuutta verenpaineen hoidossa käytettäviä beetasalpaajia.